Tower 22 on Yhdysvaltojen tukikohdan nimi, jota meilläpäin ei kukaan tuntenut ennen 27. tammikuuta 2024. Tämä noin 350 jenkkisotilaan etuvartioasema sijaitsee Jordanian puolella, lähellä Syyrian ja Irakin rajaa. Drooni-isku, joka tappoi kolme US Army Reserven pioneeria, ei ollut ensimmäinen isku tukikohtaan. Se oli kyllä ensimmäinen, joka läpäisi Yhdysvaltojen reservimaavoimien ilmapuolustuksen. Asiaa tutkitaan, mukaan lukien Iranin osuutta hyökkäykseen. On selvää, että Yhdysvallat tulee kostamaan iskun. Yhdysvaltojen sotilaita ei vaan tapeta ilman seurauksia. On myös selvää, että asia on Israelin ja Hamasin sodan takia erittäin vaikea. Sodan laajentuminen alueelliseksi sodaksi ei kuulu Yhdysvaltojen intresseihin. Iranin, Venäjän ja muiden roistovaltioiden, sekä paikallisten terrorijärjestöjen intressejä sodan leviäminen Adeninlahteen kyllä palvelisi. Siellähän kulkee maailman toiseksi tärkein meriväylä.
Ihminen ei ole elefantti. Ihmismuisti on lyhyt. Historioitsijan työhön kuuluu menneisyyden muistaminen: Amerikkalaisvastaisuus ja anti-israelismi ovat kulkeneet käsi kädessä jo ainakin 60 vuotta. Ne yhdistävät Venäjän imperialismin Neuvostoliiton perinnön kautta islamismiin, ja Euroopan äärivasemmiston anti-israelismiin sekä äärioikeiston antisemitismiin. Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto oli arabimaiden pääaseistaja. Vuoden 1967 Kuuden päivän sodan jälkeen, Neuvostoliiton vasallivaltio DDR ja monet muut itäblokin maat katkaisivat diplomaattisuhteet Israeliin. Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) suhteet DDR:n salaiseen poliisiin (Stasi), olivat läheiset. Punainen armeijakunta (Rote Armee Fraktion), saksalainen äärivasemmistolainen terroriryhmä koulutettiin Fatahin leireillä Jordaniassa 1970-luvulla.
Neuvostoliiton ja PLO:n aatteellinen maailma ei ikinä sopinut yhteen. Samaa voi sanoa Putinin Venäjän ja Iranin, Palestiinan Hamasin sekä Jemenin Huthien aatteista. Kuten 50 vuotta sitten, viholliskuvat sekä geopoliittiset päämäärät kyllä kohtaavat. Kyse on Välimeren ja Punaisen meren välisestä geostrategisesta ykkösalueesta – siitä, kuka hallitsee tärkeän meriväylän ahtainta paikkaa tai sen vaihtoehtoisia kulkureittejä maalla. Suezin kanavan ja Gibraltarinsalmen
hallitseminen on Euroopan ja Aasian väliselle kaupankäynnille – ja tästä syystä myös meille Suomessa – elintärkeä. Nykyään EU:n ”Global Gateway”-hanke sekä G-7-valtioiden projekti ”Built Back Better World” kilpailevat Kiinan ”Vyö ja tie” tai uuden silkkitieprojektin kanssa. G-7 haastaa BRICSin (Brasilia, Venäjä, Intia ja Etelä-Afrikka). BRICS-maita yhdistävä tekijä on se, että suurin kauppakumppani on Kiina. Tämän vuoden alussa Egypti, Etiopia, Iran ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat liittyivät BRICSin.
Historiallisesti katsottuna ”Built Back Better World” voidaan kutsua Kennanin patoamispolitiikan päivitetyksi versioksi – ”containment 2.0”. G-7-maiden, eli Italiasta, Japanista, Kanadasta, Ranskasta, Saksasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Yhdysvalloista koostuvan ryhmän, IMECC-projekti (India Middle East Europe Economic Corridor) haastaa suoraan Kiinan ja sen kauppakumppanien, eli BRICS-maiden, ”Vyö ja tie”-ohjelman. Tilanne ei ole staattinen, vaan liikkuva. Esimerkiksi Italia kuului vuodesta 2019 lähtien Kiinan ”Vyö ja tie”-projektiin, mutta vetäytyi siitä viime vuonna. IMECC-projektin vaihtoehtoinen kulkureitti Euroopan satamista Intiaan on tarkoitettu kulkemaan Israelin Haifasta Fujairan emiraattiin. Intian rooli saattaa muuttua. Yhdistyneet arabiemiirikunnat ovat avainasemassa samoin kuin Israel. Sota sotkee vaihtoehtoisten suunnitelmien toteutumista. Huthi-kapinallisten takana seisovat ainakin Iran ja Libanon. Sen vastaiseen rintamaan ovat kuuluneet vuodesta 2015 lähtien Jordania ja Saudi-Arabia, mutta myös Turkki ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat, eli IMCTC-maat (Islamic Military Counter Terrorism Coalition). Turkin rooli on epäselvä. Yhdysvaltojen sotilaallinen kyky ratkaisee pitkälti, mutta myös Euroopan suhtautuminen, esimerkiksi asevienti Saudi-Arabiaan saattaa olla yhtä tärkeä. Arabimaat ja Turkki kun käyttäytyvät hyvin opportunistisesti, eli kulkevat vahvojen kanssa.
Israelia koskevilla kysymyksillä on taas arabimaissa aina heitä yhdistävän tekijän potentiaali. Mahdollisuus siis, ei sen enempää tai vähempää. Terroristijärjestö Hamasin suurin tukija on ollut kautta aikain Iran. Iran on vuodesta 2024 lähtien BRICS-maa. Hamasin hyökkäys israelilaisia siviilejä vastaan – suuren mittakaavan terroriteko – tapahtui viime vuonna 7. lokakuuta – Putinin syntymäpäivänä siis. Se voi olla yhteensattuma, samoin kuin se, että melkein samaan aikaan NewnewPolarbear-niminen kiinalainen alus ”sattumalta” rikkoi
Baltic Connector nimisen kaasuputken, joka rakennettiin EU:n rahoilla vuonna 2020 juuri Suomen energiariippumattomuuden tueksi. Toinen BRICS-maa, Etelä-Afrikka, hyötyy Huthi-kapinallisten hyökkäyksistä Punaisellamerellä. Ei ole sattumaa, että juuri Etelä-Afrikka syyttää Israelia kansamurhasta Palestiinassa. Eurooppalaiset G-7-maat sekä Iso-Britannia ja Yhdysvallat tukevat Israelia. Ainoana NATO-maana Turkki asettautui Iranin ja Etelä-Afrikan puolelle. IMECC-hanke kiertää Turkkia ja presidentti Erdogan on jo ehdottanut väylävaihtoehtoa Turkin ja Irakin kautta.
Huthien vastaiseen operaatioon Prosperity Guardianiin osallistuvat muun muassa lentotukialus USS Dwight D. Eisenhower sekä Britannian ilmatorjuntahävittäjä HMS Diamond, joka vieraili Turussa viime syksynä. Viimeistään 19. helmikuuta EU päättää kolmen sotalaivan lähettämisestä Yhdysvaltojen Operaatio Prosperity Guardianin tueksi. Saksan merivoimat on valmis lähettämään parhaan sota-aluksensa, ilmatorjuntafregatti Hessenin. Väylät vapaana!
Agilolf Kesselring on sotahistorioitsija, koulutukseltaan filosofian tohtori. Hän on Saksan puolustusvoimain reservieverstiluutnantti sekä Suomen maanpuolustuskorkeakoulun Euroopan sotataidon historian dosentti.
