Vuoden 2024 itsenäisyyspäivä on takana. Eri tahot ovat valinneet linnan juhlien kuningattaret, tapakouluttaja on kertonut meille sen olleen tyylivirhe, kun Suomen tasavallanpresidenttiä tervehdittäessä niiataan ja jopa linnanjuhlien valaistusta koskevista erimielisyyksistä on uutisoitu. Töölöntorilla on rikottu lakia ja käytetty väkivaltaa Suomen poliisia vastaan antinatsismin ja antifasismin nimissä. Itse en ole vielä ymmärtänyt miksi se on niin tärkeää, että ryhmä, jossa saattaa olla mukana myös oikeistoradikaaleja, ei saa marssia Hietaniemen hautausmaalle – niin tärkeää siis, että tämä on estettävä jopa väkivaltaisin keinoin. Luotan kyllä Suomen valtiovallan kykenevän arvioimaan ketkä vaarantavat poliittista järjestelmää tai turvallisuutta Suomessa ja osaavat ihan itse toimia asian vaatimalla tavalla ilman ei-kutsuttuja apujoukkoja. En tiedä miksi ns. Helsinki ilman natseja-ryhmä saa päättää, kuka on natsi ja kuka ei.
Suurin uutinen ei kuitenkaan ollut edellä mainittu, vaan se, että historioitsijakollega ja kansanedustaja Keskisarja päätti olla menemättä linnanjuhliin frakkiin pukeutuneena ja meni sen sijaan ns. kansallismielisten 612-soihtukulkueseen Adidas-merkkisissä verryttelyhousuissa. Itse en ole vielä ymmärtänyt miksi sankarihautausmaalla käydessä on puettava verryttelyhousut osoittaakseen isänmaallisuutta, mutta ehkä yllämainitulla tapakouluttajalla olisi siihenkin vastaus. Mielestäni Suomen itsenäisyyspäivä on ”arvokas ja vakavamielinen juhla, johon liittyy sodan ja sodassa kaatuneiden muistaminen” – näin lukee myös Suomen itsenäisyyspäivää koskevassa Wikipedia-artikkelissa. Olisi kansanedustajallekin sopivampaa pukeutua kansallispäivänä hautausmaalla käydessään pyhävaatteisiinsa. Mutta yllämainitut asiat lienee sivuseikkoja, jotka vain sumuttaa meidän ajatuksia paljon olennaisemmasta kysymyksestä: Mitä oikeastaan juhlimme Suomen itsenäisyyspäivänä ja miksi?
Hallintomuodon vaihtuessa, vaihtuu usein myös kansallispäivä. Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinaan syntymäpäivällä on ollut monarkiassa suuri merkitys. Nikolai II syntymäpäivä (18.5.) oli myös Suomessa tärkeä päivä. Neuvostoliitossa kansallispäivä oli lokakuun suuri sosialistinen vallankumouspäivä (7.11.), jonka presidentti Vladimir Putin poisti kokonaan valtiollisten juhlapäivien listalta
vuonna 2005. Virallinen Venäjän kansallispäivä oli silloin jo – ja on edelleen – Venäjän päivä (12.6.), siis päivä, jolloin Venäjä julistautui täysivaltaiseksi valtioksi vuonna 1991. Tämä päivä on kytketty vahvasti Neuvostoliiton romahtamiseen. Vallankumouspäivän Putin on korvannut Venäjän kansallisen yhtenäisyyden päivällä (4.11.) vuonna 2005. Juhlapäivä tunnettiin Venäjän keisarikunnassa vuoteen 1917 asti Kazanin Jumalanäidin ikonin muistopäivänä, jolloin muistellaan Moskovaa miehittäneiden Puola-Liettuan joukkojen poisajamista vuonna 1612 ja sekasorron ajan loppua sekä Romanovien valtaannousua. Päivästä on tehty tavallaan uusi kaikkien – siis myös Venäjän ulkopuolella asuvien (ns. ”venäläinen maailma”) – venäläisten kansallispäivä.
Ruotsissa taas Kustaa Vaasan kruunajaisten vuosipäivä (6.6.) vuodelta 1523 on yhdistetty ns. uuden perustuslain vuosipäivään vuodelta 1809. Monarkian ja valtakunnan päivä sulautuu monarkiaa heikentävän perustuslain muistamisen kanssa – entäs Suomessa? Suomen eduskunta oli julistautunut 15. marraskuuta 1917 ”korkeimman vallan haltijaksi”. Suomen senaatin ns. itsenäisyysjulistus on päivätty 4. joulukuuta 1917. ”Suomen kansalle” osoitettu julistus on ennen kaikkea juridisesti vedenpitävä esitys eduskunnalle, joka annettiin kansalle tiedoksi. Sen selkeimmät lausunnot ovat seuraavat: ”Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteuttava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana. […] Hallitus on kääntyvä toisten valtojen puoleen saadakseen maamme valtiollisen itsenäisyyden kansainvälisesti tunnustetuksi.” Samalla venäläiset sotilaat ja matruusit osoittivat mieltään Helsingin Senaatintorilla. Päivää ennen senaatin puheenjohtaja Pehr Evind Svinhufvudia oli jo varoitettu, jos senaatti […] julistaa Suomen itsenäiseksi valtioksi niin venäläinen sotaväki ampuu kaikki hallituksen jäsenet kapinoitsijoina.” Hänen vastaus kuului: ”Senhän voivat tehdä, mutta kyllä se vapaus meidän verestämme kuitenkin syntyy”.
Silloin Svinhufvud, käytännössä siis itsenäistyvän Suomen pääministeri kääntyi kansalaisten ”puoleen, hartaasti kehoittaen kutakin kohdastansa, järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa, ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi […]”. 6. joulukuuta 1917 esiteltiin eduskunnalle
”esityksen uudeksi hallitusmuodoksi, joka on rakennettu sille pohjalle, että Suomi on riippumaton tasavalta.” Historioitsija Martti Häikiön mukaan ”eduskunta ei siis hyväksynyt itsenäisyysjulistusta, vaan toimivaltuudet itsenäisyyden tunnustuksen hankkimiseksi.” Verkossa jokainen voi tarkastaa itse kyseisen päivän pöytäkirjat.
Miksi siis juhlimme Suomen itsenäisyyttä juuri 6. joulukuuta? Esimerkiksi Ranskassa juhlitaan kansallispäivänä Ranskan vallankumouksen varhaisvaiheen tärkeää käännekohtaa vuonna 1789, eli Bastiljin valtausta (14.7.). Todennäköisesti kyse on ollut kompromissista. Vasemmisto halusi 15. marraskuuta ja oikeisto 16. toukokuuta – Mannerheimin voitonparaatin päivä 1918 – kansallispäiväksi. 15. marraskuuta 1917 olisi ollut kansallispäivälle looginen päivä, koska eduskunta oli silloin julistautunut ”korkeimman vallan haltijaksi”. Svinhufvudin tärkein idea itsenäisestä Suomesta ei kuitenkaan ollut vallankumous, vaan oikeus. Tämä vie meidät toiseen kysymykseen: Miksi valkoisen armeijan voitonparaatin päivä oli juuri torstai 16. toukokuuta? Taistelut olivat jo toukokuun alussa ohi. Toki paraatin järjestys ja joukkojen siirtäminen junalla vei aikaa. Seuraava lauantai olisi osunut Nikolai II syntymäpäivään, mutta miksi paraatia ei järjestetty vaikka sunnuntaina 11. tai 19. toukokuuta? Vastaus löytyy historioitsija Harri Korpisaaren väitöskirjasta, joka käsittelee Sotilaskomiteaa. 16. toukokuuta 1917 oli pidetty Tukholmassa itsenäisyysaktivistien kokous, jossa esitettiin valtakunnallisen taistelujärjestön perustamista, eli käytännössä ”Suomen sotaväen ja suojeluskuntien perustamisasiakirja”. Oli siis loogista, että tämä päivä valittiin myös voitonparaatipäiväksi ja olihan se myös vuoteen 1940 asti Puolustusvoimain lippujuhlan päivä.
Miksi siis 6. joulukuuta? Historioitsija Laura Kolbe kirjoittaa, että tätä päivää oli opiskelijoiden kesken jo vuonna 1919 juhlittu itsenäisyyspäivänä. Hän ei vaan kerro syytä. Asia liittyy jääkäriliikkeeseen: Ostrobotnian toisen ylioppilaskuntien kokouksen (27.11.1914), jossa erityisesti Svinhufvudin vangitsemisen (25.10.1914) ja Siperiaan karkottamisen jälkeen, osallistujat olivat valmiita kapinaan. Lääketieteen opiskelija Walter Horn ja koneinsinööriksi opiskellut Bertil Paulig päätettiin tunnetusti lähettää Ruotsiin selvittämään mahdollisuutta saada opiskelija-aktivisteille sotilaskoulutusta. Muun muassa prikaatikenraali
Pentti Airion jääkärieversti Hornin elämäkerrasta selviää, että Paulig ja Horn saapuivat Tukholmaan (3.12.) ja tapasivat seuraavana päivänä (4.12.) Norjasta saapuneen jo vuonna 1903 Suomesta karkotetun kreivi Carl Mannerheimin – Marskin vanhemman veljen. Sen lisäksi he tapasivat jo edellisenä päivänä (2.12.) Saksasta saapuneen Suomesta maailmansodan alussa karkotetun liikemies ja konsuli Albert Goldbeck-Löwen sekä Berliinistä vasta 5. joulukuuta saapuneen dosentti Hermann Gummeruksen. Gummeruksen kanssa nuoret miehet Paulig ja Horn tunnetusti laativat Saksan sotaministeriölle sekä yleisesikunnalle toimitettavan esityksen, jonka Saksan Tukholman sotilasasiamies lähetti puollettuna eteenpäin. Esitys sisältää suomalaisten toiveen sotilaallisesta koulutuksesta Saksassa – myöhemmin jääkärit – ja on päivätty 6. joulukuuta 1914. 6. joulukuuta on siis jääkäriliikkeen syntymäpäivä – hetki, jolloin vanhempi vapausaktivistien sukupolvi (Svinhufvud, Carl Mannerheim ja Gummerus) yhdistyi nuoremman opiskelijavetoisen aktivistisukupolven kanssa ja pyysi sotilaskoulutusta. Yliopistopiireissä ainakin Väinö Kokko, vuoden 1914 jääkäriliikkeen syntysanojen lausujana (27.11.) tiesi 6. joulukuun alkuperäisen merkityksen, joka liittyi vuoteen 1914. Ruotsalaisten kansallispäivän tapaan kaksi tärkeää tapahtumaa yhdistyvät tähän päivään. Tätä ainakin minä olen ylpeänä uussuomalaisena juhlinut myös tämän vuoden itsenäisyyspäivänä.
Agilolf Kesselring on sotahistorioitsija, koulutukseltaan filosofian tohtori. Hän on Saksan puolustusvoimain reservieverstiluutnantti sekä Suomen maanpuolustuskorkeakoulun Euroopan sotataidon historian dosentti.
