Henkilömiinakeskustelu on jatkunut aktiivisena lehdistössä. Suomen Sotilas julkaisee siksi uudelleen kolumnin ”Viholliselle ei saa antaa tasoitusta”, joka tuo osin unohtuneen näkemyksen keskustelun valtavirtaan.
Viholliselle ei saa antaa tasoitusta
Maanpuolustuksessa ei saa antaa tasoitusta viholliselle. Tasoitusta ei saa antaa erityisesti Venäjälle, joka on sotilasmahti ja meitä valtavan paljon suurempi. Poliitikkomme niin päättivät kuitenkin tehdä, kun päättivät tuhota puolustusvoimien lähes miljoona henkilömiinaa. Henkilömiinat säästäisivät suomalaishenkiä sodassa – paljon enemmän kuin niitä vaarantavat sodan aikana tai sodan jälkeen.
Mediassa on nyt väännetty peistä henkilömiinoista – toiselta nimeltään jalkaväkimiinoista – aiempaa avoimemmin. Kiitos Puolustusvoimain komentajan, joka avasi keskustelua. Pitkään oli voimassa poliittisesti korrekti näkemys, että Suomen puolustamiseksi voidaan henkilömiinoista luopua, kun hankitaan jotain korvaavaa tilalle.
Aiheen käydessä aikoinaan kuumana Puolustusministeriön jalkaväkimiinaselvitystyöryhmän raportti vuodelta 2003 toteaa: ”Miinojen autonomisesta luonteesta sekä massamaisesta käyttömahdollisuudesta ja tehokkuudesta johtuen niillä on suuri torjuva ja ennalta ehkäisevä vaikutus”. Silti poliitikot päättivät mitä päättivät.
Lisäksi elettiin vain omista ajattelutavoista ja arvoista lähtevässä valheellisessa tilanneymmärryksessä ja luultiin kohtalokkaasti, että muiden sivilisaatioiden ihmiset jakavat samat arvot. Eihän sotaa voi tulla – kukapa nyt sotaa haluaisi. Nyt juodaan karvasta kalkkia ja katkerasti.
Henkilömiinat taistelussa
Sakaramiina eli polkumiina on tarkoitettu lähinnä miinoitteiden ja muiden sulutteen osien raivaamisen vaikeuttamiseksi ja hidastamiseksi. Olipa kyseessä miinakentät sulutteessa, puu- ja kalliomurrosteet tai hävitetyt sillat, kaikki nämä miinoitetaan panssarimiinoin. Aikoinaan kun henkilömiinat olivat käytössä, jokainen tela- ja pohjamiina ympäröitiin muutamalla sakaramiinalla. Yksittäisessä sulutteessa näitä sakaramiinoja saattoi olla esimerkiksi 500 – 1000 kappaletta. Lisäksi nämä polkumiinat asennetaan maan pinnan alle, jolloin niistä ei ole mitään näkyvissä, maassa on vain tasaisesti soraa, muuta maa-ainesta ja kariketta.
Vihollisen näkökulmasta henkilömiinoin ”terästetty” sulute on vaarallinen raivattava. Joitain osia sulutteista voidaan pyrkiä raivaamaan koneellisesti, mutta osa miinoista on etsittävä miinaharavalla ja poistettava käsin purkamalla tai räjäyttämällä. Hyökkääjän raivaajapioneerilla käsi tärisee ja miinakauhu on aitoa. Työ sujuu hitaasti.
Putkimiinoja käytettiin pioneerien rakentamien sulutteiden lisäksi muun muassa jalkaväkijoukoissa oman ryhmityksen suojaamiseen. Putkimiinaesteillä voitiin tehokkaasti estää vihollisen soluttautuminen yllättäen sivustoilta. Tiheikköihin asennetut putkimiinat vartioivat ja hälyttävät, mikäli sivustasta pyritään puolustaja yllättämään. Putkimiinoja voidaan käyttää myös ryhmityksen edessä vihollisen rynnäkköä tukahduttamaan. Ukrainan sodastahan tunnetaan massiiviset ”lihamyllyhyökkäykset”.
Jalkaväkimiinat siis suojaavat omia joukkoja. Henkilömiinoilla puolustus pitää paremmin.
Rakentamiemme sulutteiden raivaamista pyritään estämään myös jalkaväen taistelulla ja epäsuoralla tulella. Silti sulutteita jää varmasti hyökkäävän vihollisen selustaan eikä mainituilla tavoin kyetä hidastamaan sulutteidemme raivausta. Henkilömiinat olisivat tällöinkin aina väsymätön raivauksen hidastaja.
Ilman henkilömiinoja suomalaisia kuolee paljon enemmän
Aiemmin mainittu Puolustusministeriön miinatyöryhmä: ”Puolustusvoimien tutkimuksissa on verrattu suomalaisissa olosuhteissa hyökkääjän etenemisnopeuden muutoksia tilanteissa, joissa puolustajalla on tai ei ole jalkaväkimiinoja sulutteidensa tehosteena. Tulosten mukaan operatiivisella tasolla jalkaväkimiinoista luopuminen merkitsee vihollisen etenemisnopeuden kasvua jopa 2-3 kertaiseksi. Strategiselle tasolle siirryttäessä jalkaväkimiinojen osuus ajanvoiton hankkimisessa vain korostuu” ja myöhemmin, ”Koti- ja ulkomaisen tutkimuksen perusteella jalkaväkimiinoista luopuminen antaa vastustajalle merkittävän edun useimmissa taistelulajeissa ja toimintaympäristöissä”.
Näin ollen ilman henkilömiinoja meidän vastatoimille jäävä aika supistuu ja vastatoimiemme onnistuminen vaarantuu tai niitä ei kyetä toteuttamaan lainkaan. Toisaalta henkilömiinoin tehostetut vihollista hidastavat sulutteet tarjoaisivat ajoittain aloitteen puolustajalle vastahyökkäykseen tai vihollisen liikkeen pysähtyessä sen taisteluvoiman merkittävään tuhoamiseen esimerkiksi epäsuoralla tulella. Tällaisen edun mahdollisuuksia on henkilömiinoista luopumalla pienennetty.
Jälleen miinatyöryhmä: ”Miinat passivoivat hyökkääjää ja tekevät sen toiminnan varovaiseksi. Tiestöä ja alueita ei uskalleta käyttää ennen kuin on varmistuttu niiden miinaturvallisuudesta. Jalkaväkimiinojen aiheuttamaa psykologista pelotevaikutusta, niin sanottua miinakauhua, ei puolustusvoimien tutkimusten mukaan voida aikaansaada tai korvata millään järjestelmällä”.
Jalkaväkimiinat säästäisivät siis sotilaiden henkiä taistelumme tehostuessa. Taistelevien nuorten naisten ja miesten elämä on arvokas.
Kun hyökkääjän etenemisnopeus on suurempi, se valloittaa isompia alueita Suomesta. Olisikohan turha toive saada ne takaisin sodan päättyessä? Enemmän on aina rauhanteossa vaadittu ja otettu, olipa kyse omista sodistamme tai sitten Ukrainan nykytilanteesta.
Olisko hyökkäävän venäläisarmeijan jalkoihin jäävien siviilien kohtalona Butšan verilöyly? Inarissa, Kemijärvellä, Joensuussa, Imatralla ja Lappeenrannassa, Kouvolassa ja Haminassa? Jalkaväkimiinat säästäisivät siis siviilien henkiä. Ihmisen elämä on arvokas.
Siviilit ja lapset
Keskustelussa silloin, niin kuin nytkin kummittelee tunteikkaat mielikuvat lapsista ja maaseudun pelloilla ahertavista siviileistä, jotka menettävät jalkansa, kätensä tai näkönsä sodankäynnin jo päätyttyä. Tämä on totta jossain päin maailmaa joka päivä.
Venäjä miinoittaisi Suomea sadoin tuhansin miinoin hyökätessään – Ukrainassa miinoja on nyt jo miljoonia. Omat miinamme kykenemme helposti raivaamaan ja sulutteet purkamaan – tiedämme niistä kaikki yksityiskohdat. Mutta venäläisten kylvämät miinat, joiden määriä, laatua ja sijaintia emme tiedä, tappaisivat joka tapauksessa sotilaita, siviilejä ja lapsia vuosikausia sodan jälkeenkin. Henkilömiinariski olisi sodan jälkeen joka tapauksessa katkeraa todellisuutta ja omien henkilömiinojemme käyttö vain pieni murto-osa riskistä.
Jalkaväkimiinat eivät olleet Suomelle sotilaallinen tai humanitaarinen ongelma. Kyseessä oli poliittinen ongelma. Ja poliitikot ratkaisivat asian heikentämällä oman kansansa puolustuskykyä.
Varautuminen on parasta sodan ennaltaehkäisyä. Varaudutaan myös henkilömiinoin. Viholliselle ei saa antaa tasoitusta.
Henkilö- tai jalkaväkimiinat – molemmat nimet käyvät – ovat Suomessakin muuttuneen eurooppalaisen tilanteen vuoksi kiistelyn aihe ja valtion hallinnon prosessissa. Suomen hallitus on keväällä 2025 päättänyt irtautua jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Suomen hallitus teki linjauksen 1.4.2025, ja esitys irtautumisesta etenee eduskunnan käsittelyyn sekä tasavallan presidentin päätettäväksi.
Irtautuminen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun YK:n pääsihteeri on vastaanottanut Suomen irtisanomiskirjeen. Irtautuminen Ottawan sopimuksesta, ns. miinakieltosopimuksesta on kuuma peruna. Siksi Suomen Sotilaan nettilehti julkaisee henkilömiinakolumnin täällä verkossa.
