Miksi tämä on meille vaikea ymmärtää? YLE teki toimittajatyönä selvitystä suomalaisen Mosaiikki ry:n rahoittajalonkeroista, jotka johtivat Venäjän tiedustelupalveluihin. Rahoittajasuhteet ovat rikkoutuneista mosaiikin palasista syntynyt hähmäinen kuvake, josta voi olla vaikea löytää päätä. Häntä jäänee uupumaan kokonaan. Yhdistyksen päätöksentekijäsuhteista on myös nostettu räikeitä esimerkkejä verkottuneisuudesta Venäjän maanmiespolitiikan verhoihin; maa suojelee kansalaisiaan kaikkialla maailmassa. Ketään ei tunnu meillä Suomessa kiinnostavan.
Alkuvuodesta uutisoitiin Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) rahoituksista, joissa kotimaisen sosiaali- ja terveysalan keskeisestä rahoituslähteestä myönnettiin varoja venäläistaustaisille organisaatioille. Nämä organisaatiot eivät kiellä Venäjän hyökkäystä Ukrainaan – kehottavat kysymään asiain tilaa Venäjän suurlähetystöstä. Rahoitettavien yhdistysten päätöksentekijöiden nimet ja tiedot eivät ole julkisesti nähtävillä, vaikka tällainen julkisuus on järjestökenttämme avoimuusperiaatteen mukaista. Tiedot ovat kyllä saatavissa, mutta se tarkoittaisi harjoitustöitä pyytää tiedot Patentti- ja rekisterihallitukselta. Nämä venäläistaustaiset järjestöt tekevät työtä esimerkiksi ukrainalaisten hyväksi. Erittäin hyvä kysymys ukrainalaisjärjestöiltä – jotka eivät STEA-rahoitusta saaneet – on, mihin Venäjän tiedustelupalveluun siteitä omaavan järjestötoiminnan kautta kerättyjä ukrainalaisten henkilötietoja haluttaisiin ehkä käyttää? Entä Suomessa asuvien pahaa-aavistamattomien venäläisten? Kognitiivista, mieliimme liittyvää sodankäyntiä, sanoisin. Miten minun ja sinun päätöksentekokykyä arjessa voidaan häiritä. Milloin tiedät toimia itsesi ja läheistesi hengen turvaamiseksi.
Vuosia sitten työsähköpostiini kilahti viesti Venäjältä. Minua oli tavoitettu myös puhelimitse, mutta kyseisenä ajankohtana tavoitettavuuteni oli heikohkoa. Olihan siinä juuri ollut Venäjän vihersotilasvalloitusta Krimillä, vaikkapa näin alkuun. Mutta se viesti. Minulta pyydettiin Suomessa toimivien ihmisoikeusasiantuntijoiden, erityisesti rasisminvastaista työtä tekevien henkilöiden yhteystietoja, sen enempiä perustelematta. Haluttiin tehdä yhteistyötä. En antanut listoja.
Näin jälkeenpäin ajateltuna en usko hetkeäkään, että kyse olisi ollut viattomasta verkostoitumiseen ”tietopyynnöstä”. Ajankohta, ja se, että samoihin aikoihin Venäjän ulkoministeriö siteerasi johtamani rasisminvastaisen hankkeen selvitystuloksia väittäen, että ”venäläiset kohtaavat rasismia”. Todellisuudessa kyseisissä tutkimuksissa ei kysytty vastaajien kansallisuutta, tai etnistä ryhmää.
Olen seurannut vuosia Venäjän harjoittamaa hybridisodankäynnin strategiaa länsimaiden kansalaisyhteiskuntia vastaan. Mitään myönteistä sanottavaa minulla ei siitä ole. Jotain olisi pitänyt ymmärtää siitä, kun Venäjä on nitistänyt oman kansalaisyhteiskuntansa nuijan ja kirveen väliin – molemmissa tuomio on julma. Kansalaisyhteiskunta-aktiiveja jahdataan ja myrkytetään myös Venäjän rajojen ulkopuolella.
Muistan lapsuudessani, miten sähköpylväisiin oli niitattu julisteita. Niissä luki ”Jeesus tulee, herätkää!”. Nykyinen pylväs kertoisi ”Venäjä on, herätkää!”.
