Suomessa mustikat kypsyvät ja koulut alkaa, Keski-Eurooppa viettää lomaa ja Yhdysvalloissa on käsillä viimeiset kolme kuukautta ennen presidentinvaaleja. Vaikka 5. marraskuuta 2024 yhdysvaltalaiset, eikä suomalaiset äänestäjät, valitsevat oman presidenttinsä, meidänkin mediat alkaa enenevissä määrin pursua informaatiota, joka koskee demokraattista prosessia Atlantin valtameren toisella puolella. Asia ei koske vain Yhdysvaltoja, vaan koko maailmaa. Kilpailu on erittäin kova. Kiivasta vaalikamppailua seurataan tiiviisti myös Yhdysvaltojen ulkopuolella ja ulkopuolisia – Venäjän ja Kiinan – vaikutusyrityksiäkin nähtiin jo kahdeksan vuotta sitten.
Sosiaalisen median ja TV:n välityksellä amerikkalainen vastakkainasettelu rantautuu myös meidän olohuoneisiin. Eikä ihme, kun kyse on kampailusta maailman poliittisesti vaikutusvaltaisimmasta määräaikaisesta työpaikasta. Voittaako republikaanisen puolueen ehdokas Yhdysvaltain 45. presidentti (2017-2021) 78-vuotias Donald Trump vai demokraattisen puolueen ehdokas, nykyinen Yhdysvaltain 49. varapresidentti (vaalihetkellä) 60-vuotias Kamala Harris? Vahvistaako uusi presidentti maailman suurinta demokratiaa? Amerikkalaisista äänistä kilpaillaan ennen kaikkea sisäpoliittisten, meille vieraiden ”amerikkalaisten teemojen” kautta. Demokraattisen puolueen presidenttiehdokas Harris avasi kamppanjansa teemoilla, kuten ”sairausvakuutus”, ”automaattiaseiden kielto” ja ”valtion valta suuryrityksiin”. Tällaiset Yhdysvalloissa ”vasemmistolaisilta” kuulostavat teemat ovat meillä Pohjoismaissa arkea jopa kolmen sukupolven ajan. Mutta Yhdysvallat äänestää – ei Suomi. Kuitenkin lopputulos saattaa vaikuttaa meihin ehkä jopa enemmän, kuin 28. tammikuuta 2024 pidetyt Suomen presidentinvaalit. Miksi?
Kyse on hegemoniasta. Yhdysvaltojen markkinahintainen bruttokansantuote on maailman suurin, Yhdysvaltain dollari (USD) on yleisin kansainvälisessä taloudessa käytetty rahayksikkö ja Yhdysvaltain asevoimissa palvelee jatkuvasti 1 328 000 ihmistä. Suomen puolustusvoimien vastaava luku on 24 000. Vaikka Natossa jokainen jäsenmaa on yhdenvertainen, valta ei ole. Yhdysvallat on alusta lähtien ollut Naton ”hegemón”, eli liiton johtaja. Me olemme osa tätä liittoa.
Helppoa. Kokonaisuudessaan Naton asevoimissa palvelee aktiivisesti tällä hetkellä 3,42 miljoonaa ihmistä. Nato-jäsenet ovat taloudellisesti katsottuna globaalisti johtavassa asemassa: 40,5 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta, eli 40,85 biljoonaa (40 852 miljardia siis) US dollaria löytyy Nato-maista. Vertailuna Kiinan vastaava luku on 18,1 biljoonaa, Venäjän 2,22 biljoonaa US dollaria – tai oli ainakin vielä kaksi vuotta sitten. Talouspakotteiden tarkkoja seuraamuksia voidaan vain arvailla. Venäjän kolossin kollapsi tulee joskus kaikille yllätyksenä. Yhdysvaltojen hegemonia koskee kuitenkin muitakin kuin ”vain” Natoa: Ainakin Etelä-Korea, Japani, Australia ja Israel kuuluvat demokraattisten maiden ryhmään, jota Yhdysvallat johtaa.
Mitä tämä hegemonia tarkoittaa? Historiankirjoituksen isä, antiikin kreikkalainen Herodotos (484-425 eaa.) käytti tätä ”ohjaajaa” tai ”sotapäällikköä” tarkoittavaa hegemón-sanaa ensimmäisenä nykymerkityksessään. Se tarkoittaa ”liittoutuneiden joukossa vallitseva etusija”. Silloisen Ateenan hegemonia ei perustunut vain poliittis-sotilaalliseen ylemmyyteen suhteessa muihin kreikkalaisiin ja liittona yhdessä barbaarisia valtioita vastaan, vaan myös intellektuaaliseen ja moraaliseen ylemmyyteen. Kun Ateena luopui moraalisesta johtoasemasta, Ateena menetti hegemoniansa. (Guiseppe Cospito, Hegemonia. Homeroksesta sukupuolentutkimukseen, Tallinna 2024, s. 21-24).
Yhdysvaltain presidentin tärkein tehtävä on Yhdysvaltain asevoimien ylipäällikkönä toimiminen. Sellaisena hän komentaa muun muassa maailman suurimpia ja teknologisesti kehittyneimpiä ilmavoimia mukaan lukien 5500 sotilaslentokoneetta ja 400 ydinkärjillä varustettua mannertenvälistä ballistista ohjusta. Lisäksi hänen komennon alla toimii Yhdysvaltain laivaston 14 Ohio-luokan ydinsukellusvenettä, joista jokainen on aseistettu 24 ballistisella Trident-II-ohjuksella. Trident II hyötykuorma voi olla kahdeksan 475 kilotonnin W88-ydinkärkeä tai teknisesti jopa 12 (START-sopimuksen mukaisesti kahdeksan) 100 kilotonnin W76-ydinkärkeä. Hän komentaa sen lisäksi maailman suurinta lentotukialuslaivuetta, jossa on 11 ydinkäyttöistä lentotukialusta, joihin mahtuu 90 taistelulentokonetta per alus. Tämän lisäksi hän komentaa maailman suurinta maihinnousutukialusten laivuetta, jossa esimerkiksi pelkästään yhteen Wasp-luokan alukseen mahtuu 1894 merijalkaväen sotilasta. Sellaisia maihinnousutukialuksia on siis 32.
Yhdysvaltain hegemonian haastavat Kiinan lisäksi Venäjä, Iran, Pohjois-Korea ja Venezuela. Kiinaa lukuun ottamatta, kyse on taloudellisesti mitättömistä maista. Sotilaallisesti taas, kaikki nämä diktatuurit ovat varteenotettavia. Venezuelaa ja todennäköisesti Irania lukuun ottamatta kaikki ovat ydinasemahteja. Oikeita toimivia lentotukialuksia näillä ei kuitenkaan ole, maihinnousutukialuksia on jonkun verran. Edes kaikki hegemonian haastajat yhdessä eivät voisi suoralla toiminnalla pärjätä maailman suurinta sotilasmahtia liittoineen vastaan, tosin epäsuoralla toiminnalla paljon on mahdollista. Jos Iran ja heidän tukemat Huthi-kapinalliset, Libanonin Hizbollah, Palestiinan Hamas-terroristit, Venäjän trolli- ja palkkamurhaajajoukot, Pohjois-Korean orjatyöläiset sekä Kiinan laivasto toimisivat kaikki yhdessä koordinoidusti, kyllä he saisivat maailmalla paljon haittaa aikaiseksi. Positiivisen intellektuaaliseen ja moraaliseen ylemmyyteen ei heistä yksikään ole kyvykäs. Kiinassa, kuten myös Venäjällä, Iranissa, Venezuelassa ja Pohjois-Koreassa tiedetään jo, että valtasysteemit eivät kestäisi avointa debattia. Siksi toisinajattelijat tapetaan. Nämä ovat Yhdysvaltojen hegemonian haastajat.
Seuraavan kolmen kuukauden aikana, Yhdysvalloissa tullaan näkemään osittain likaista presidentinvaalikampanjaa. Lisäksi maailmalla konfliktit tulevat kiristymään: Pohjois-Afrikassa, Suezin kanavalla, Panaman kanavalla, Kiinan merellä, Ukrainassa ja Naton itärajalla. Hegemón haastetaan kaikin keinoin silloin kun se on heikoin – vaalikampanjan aikana – globaalisesti, siis kaikkialla. Siihen käytetään epäsuoria keinoja: sabotaasi, vallankaappaus, terrori-iskut, informaatiosota. Demokratiassa luodaan kuitenkin uutta valtaa kansan tahdon kautta. Tämä demokratian feenikslintumainen ihme tapahtuu Yhdysvalloissa 5. marraskuuta 2024. Siihen asti – kolmen kuukauden ajan – meidän täytyy pysyä erittäin lujana Natossa, Euroopassa ja Suomessa.
Agilolf Kesselring on sotahistorioitsija, koulutukseltaan filosofian tohtori. Hän on Saksan puolustusvoimain reservieverstiluutnantti sekä Suomen maanpuolustuskorkeakoulun Euroopan sotataidon historian dosentti.
