Länsimaisen tragedian perustajana tunnettua antiikin kreikkalaista kirjailija Aiskhylosta siteerataan nykyään usein. Hänen lausettaan ”kun sota julistetaan, totuus on ensimmäinen uhri” lainataan paljon. Aiskhyloksen toteamuksen teki kuuluisaksi brittiläinen diplomaatti, kansanedustaja, ja ensimmäisen maailmasodan rauhanaktivisti Arthur Ponsonby (1871-1946) kirjassaan ”Falsehood in Wartime: Propaganda Lies of the First World War” vuonna 1928. Brittiläiseen työväenpuolueeseen kuuluva Ponsonby oli yksi tärkeistä Winston Churchillin vastustajista. Hän tuki Neville Chamberlainin ”rauha meidän elinajaksemme”-ajattelua. Vastalauseena puolueensa liittymiseen Churchillin johtamaan yhteishallitukseen, hän erosi omasta puolueestaan vuonna 1940.
Humanistinen puolisivistys oli ennen yleisempää kuin nykyään. Jo ennen Ponsonbya, yhdysvaltalainen poliitikko ja presidentti Theodor Rooseveltin progressiivipuolueen perustajiin kuuluva Kalifornian kuvernööri Hiram Johnson (1866-1945) siteerasi Aiskhyloksen lausetta. Johnson argumentoi sillä presidentti Woodrow Wilsonin Kansainliittoa vastaan vuonna 1919. Tiedetään, että Yhdysvaltain senaatin republikaanit – puoluettaan vaihtanut Hiram Johnson mukaan lukien – ei hyväksynyt Yhdysvaltojen liittymistä Kansainliittoon. Johnson oli nimenomaan isolationisti. Hän kannatti Yhdysvaltojen eristäytymispolitiikkaa: Euroopan sotiin sekaantuminen palvelisi hänen mukaan vain ns. ”big business”, eli suuryrityksien intressejä. Tiedämme nykyään, että ilman Yhdysvaltojen jäsenyyttä Kansainliitolta puuttuisi uskottavuus. Toisen maailmansodan syttymisen aikoihin YK:n edeltäjäorganisaatio ei pelastanut Puolaa eikä Suomeakaan.
Lause ”kun sota julistetaan, totuus on ensimmäinen uhri”, on ollut siis kytköksissä pasifistisiin ja isolationistisiin aatteisiin tai ainakin sellaisiin ajatuksiin, että toisten sotiin ei kannata alkaa sekaantua Euroopassa – kuulostaako tutulta? Lause on vahvasti kytkeytynyt niihin virheisiin, jotka johtivat toiseen maailmansotaan. Auttaako tämä antiikin ateenalaisten viisaus meitä ollenkaan? Mitä itse Aiskhylos (525 eaa.-456 eaa.) sillä oikein tarkoitti?
Tarkistamalla selviää, että Aiskhylos ei itse ole ikinä kirjoittanut kyseistä lausetta, vaan John F. Kennedy (1917-1963) kirjoitti tämän lauseen Aiskhyloksen sitaattina aforismikirjaansa vuonna 1946. Kennedy toimi tuolloin toimittajana ja kirjeenvaihtajana ja kirjoitti mm. YK:n perustamisesta, Iso-Britannian vaaleista ja Potsdamin konferenssista. Huippumahdollisuudet tähän nuori Kennedy oli saanut isänsä ansiosta. Kennedyn isä mahdollisti myös, että 23-vuotiaan kandidaatintyö vuodelta 1940, joka käsitteli vuoden 1938 rauhoittamispolitiikkaa (appeasement), julkaistiin kirjana nimellä ”Why Englant Slept”. John F. Kennedyn isä Joseph P. Kennedy oli toiminut vuodesta 1937 vuoteen 1940 Yhdysvaltain suurlähettiläänä Lontoossa ja oli Chamberlainin rauhoittamispolitiikan ja Amerikan isolationismin vahva tukija. Nuoren Kennedyn kirjan muokkasi ammattihistorioitsija. Kirjan tavoitteena oli ennen kaikkea saada amerikkalaiset unohtamaan Joseph Kennedyn ja näin Yhdysvaltain ulkoministeriön virhearviot Hitleristä. Syyttämällä Chamberlainiä vahvistettiin narratiivia, jossa vuoden 1938 virhe ei ollut ainakaan Yhdysvaltojen virhe.
Entäs Aiskhylos? Aiskhyloksen lause menee todellisuudessa seuraavasti: ”Jumalat eivät kiellä petoksia, jos asia on oikeudenmukaista”. Aiskhylos oli oman aikansa huippusuosittu tragediakirjailija sekä tunnettu sotasankari. Hän oli kunnostautunut ainakin Marathonin taistelussa (490 eaa.). Tragediaa nimeltään ”Persialaiset” kirjoittaessaan hän oli jo 53 vuotta vanha mies. ”Persialaiset” on varhaisin säilynyt näytelmä vuodelta 472 eaa. Näytelmän ensiesitys oli persialaissotien aikana (499 eaa.-448 eaa.). Aiskhylos käsitteli Salamiin meritaistelua persialaisten vihollisten näkökulmasta. Aihe koski silloin Ateenan lähihistoriaa. Persian suurvalta oli edelleen kreikkalaisille uhkaava, vaikka viimeinen suora hyökkäys olikin lyöty Plataiain taistelussa seitsemän vuotta aikaisemmin. Sen jälkeen (vuonna 478 eaa.) oli perustettu Deloksen meriliitto edelleen ajankohtaista Persian uhkaa vastaan. Tragediassa Aiskhylos painotti Persian ja helleenisen liiton eroavaisuuksia, kuten Kreikan demokratiaa ja vapautta verrattuna persialaiskuninkaan tyrannimaisuuteen. Mutta Aiskhyloksen mukaan, Persian kuningas Kserksesin suurin virhe Salamiin taistelussa ei ollut väärä taktiikka, vaan hänen hybris – röyhkeys, halveksunta ja kohtuuton väkivalta. Tämä hybris oli nähtävissä sodankäynnissä kreikkalaisia vastaan. Kserksesin kohtaloksi osoittautui kuitenkin hänen hybris merijumala Poseidonia kohtaan, kun hänen armeijansa ylitti Hellespontoksen, eli Dardanellit.
Ja Poseidon ei ollut mikään pikkujumala, vaan hän oli Zeusin kaltainen ylijumala ja sen lisäksi jumalatar Pallas Athenen kanssa yksi Ateenan suojelijoista. Tässä siis Persian Kserksesin virhe. Hän oli ylittänyt punaisen viivan – meriraja, jota vahti Poseidonin suosima meriliitto.
Nykypäivän Deloksen meriliitto on NATO. Se koostuu valtioista, joilla on omat, joskus erilaiset intressit. Yhteinen uhka ei riitä pitämään sitä yhdessä, vaan yhteiset aatteet ratkaisevat. Aatteina toimivat edelleen oikeudenmukaisuus, vapaus ja demokratia. Kuten persialaiset Aiskhyloksen tragediassa, venäläiset eivät ole vihollisia etnisistä syistä, vaan johtajien hybriksen takia. Barbaarit ovat barbaareja, koska he käyttäytyvät näin. Totuus ei ole sodan uhri, joka koskee kaikkia osapuolia automaattisesti samalla tavalla, vaan totuus on hallitsemattomien johtajien uhri. Hybriksiä on kahdenlaista: On olemassa hybris – röyhkeys, halveksunta ja kohtuuton väkivalta – sodassa. Tämä on nähty ja nähdään Venäjän toiminnassa Ukrainassa joka päivä. On olemassa toinen hybris – myös ylimielinen halveksunta. Sen nähdään silloin, kun luullaan, että toisten kohtuuton väkivalta ei vaikuttaisi omaan piiriin. Tähän hybrikseen oli sortunut mainitut toisen rivin miehet Ponsonby, Johnson ja Joseph P. Kennedy ennen toista maailmansotaa, kun tulkittiin Hitlerin aikomuksia väärin vuonna 1938.
Punaisia viivoja ei saa siirtää, oli sitten kyse Dardanellista tai Dnjepristä. 27. maaliskuuta 2024, Vladimir Putin sanoi: ”Tämä on täysin järjetön, se idea, että hyökkäisimme toiseen maahan – Puola, Baltian maat ja tšekit ovat peloissaan. Tämä on vain järjetön. Venäjällä ei ole hyökkäysaikeita näihin valtioihin.” Muistetaan vielä Sergei Lavrovin sanat 17. tammikuuta 2022, kun lännessä pelättiin, että Venäjä voisi hyväksikäyttää Itä-Ukrainan tilannetta ja keksiä syyn hyökätä Kiovaan: ”Tämä on täyttä disinformaatiota”. Lisätään vielä Dmitri Medvedjevin tapa puhua ”meidän Baltian maakunnista” tai Mihail Uljanovin uhkaus 18. joulukuuta 2023, että, jos sota syttyy, ”Suomi on ensimmäinen, joka kärsii”. Uusin käänne on, että Venäjän propaganda yrittää syyttää Ukrainaa ISIS-K:n terrori-iskusta Moskovassa. ISIS-K on Venäjän propagandan mukaan valeuutinen. Näinkin voidaan ratkaista ongelmia. Ukraina on Venäjän propagandan mukaan natsien, homojen, satanistien, juutalaisten ja nyt myös islamistien maa – kiinnostava yhdistelmä. Tämä kertoo ennen kaikkea viestittäjän maailmankuvasta.
Putinin Venäjä antaa ymmärtää, että he olisivat Ukrainassa oikeastaan puolustussodassa Naton laajentumista vastaan. Tämän mukaan Nato olisi siis ääri-islamistien liittolainen… Todellisuudessa, huhtikuussa 2008 Ranska ja Saksa jarruttivat Georgian ja Ukrainan tietä Natoon Bukarestin huippukokouksessa – tämä oli nykyisten tietojen valossa suuri virhe. Vastauksena oli Georgian sota elokuussa 2008 sekä Krimin ja Itä-Ukrainan valtaus (2014). Sekä Ranskan että Saksan johtajat käyttäytyvät kuten Joseph Kennedy aikoinaan. Putinin Venäjä antaa ymmärtää, että Venäjän voitto olisi väistämätön. Kuulemme huippulukuja Venäjän panssarivaunujen tuotannosta. Jostain syystä näitä vaunuja ei ole nähty vielä rintamalla.
Sodassa totuus ei ole välttämättä aina ensimmäinen uhri – ehkä Medvedjev ja Uljanov sanoivat vain sen, mitä oli kirjoitettu heidän rooliinsa tragediassa nimeltään ”Venäläiset”, jossa Putin on nykyajan versio kuningas Kserkseksestä. Meidän on kuitenkin muistettava, että merijumala Poseidonia ei ole olemassa. Venäjän johtajien hybriksestä rankaiseminen on ihan kuolevaisten tehtävä.
Agilolf Kesselring on sotahistorioitsija, koulutukseltaan filosofian tohtori. Hän on Saksan puolustusvoimain reservieverstiluutnantti sekä Suomen maanpuolustuskorkeakoulun Euroopan sotataidon historian dosentti
