Saksan puolustusministeri Boris Pistorius piti 12. kesäkuuta 2024 pitkään odotetun linjapuheen koskien asevelvollisuutta. Suomen medioissa tästä on toki kerrottu, mutta omenat ja päärynät on taas sekoitettu. Syy piilee varmasti siinä, että toistetaan Reutersin englanninkielisiä uutisia. Ennen kuin ”ekspertit” vetävät puheesta taas johtopäätöksiä, analysoidaan tässä mistä asiasta on kyse. Asia on Suomelle ja suomalaisille sotilaille merkittävä, koska Saksan reservin kasvattaminen vaikuttaisi suoraan meidänkin turvallisuustilanteeseen. Saksa on väestöltään ja taloudellisesti Euroopan suurin maa ja näin ollen Saksalla on Naton sodanaikaisten maavoimien suurin potentiaali Euroopassa. Ukrainan sodasta on opittu, että – toisin kuin Natossa väitettiin vielä kolme vuotta sitten – sotilaiden ja näin myös koulutettujen reserviläisten määrällä on merkitystä. Tarkat luvut eivät ole saatavissa, mutta voidaan olettaa, että juuri tällä hetkellä Ukrainassa taistelee noin 650 000 Ukrainan sekä noin miljoona Venäjän sotilasta. Tästä voidaan päätellä, että mahdollisesti tulevaisuudessa Naton itäiseen puolustukseen tarvitaan suuremmat reserviläismäärät. Mitä on siis odotettavissa Euroopan suurelta talousmahdilta ja milloin? Nouseeko siis Saksan kotka vihdoin lentoon?
Saksassa asevelvollisuutta ei ole lakkautettu vuonna 2011, vaan asevelvollisuus on tilapäisesti lopetettu. Käytännössä tämä tarkoittaa tietenkin samaa asiaa: Asevelvollisuutta ei ole, kutsuntajärjestelmä on lopetettu, Bundeswehr on paperilla 203 000 sotilaan vapaaehtoisarmeija, jossa myös korpraalit ovat ammattisotilaita. Siihen kaksi vuotta käynnissä oleva turvallisuuspoliittinen Zeitenwende (aikakauden murros) ei ole vaikuttanut tähän asti. Laillisesti lakkauttamisen ja tilapäisesti lopettamisen ero tarkoittaa, että asevelvollisuuslaki on poistettu käytöstä, mutta perustuslaissa on edelleen voimassa artikla 12a, jossa on määritelty, että yli 18-vuotiaat miehet voidaan pakottaa palvelukseen puolustusvoimissa, rajavartiojoukoissa tai siviiliturvajärjestelmässä. Käytännössä tätä ei vain ole enää tehty vuoden 2011 jälkeen. Näin ollen myös reserviin kuuluminen on vapaaehtoista. Tätä alettiin korjata niin, että kaikki entiset sopimussotilaat, jotka ovat lähteneet Bundeswehristä lokakuun 2021 jälkeen, kuuluvat reserviin. Tämä ei johdu kuitenkaan asepalveluksesta, vaan
palkkasotilassopimusehdoista. Lisäksi tällä hetkellä on noin 34 000 vapaaehtoista reserviläistä – suurin osa heistä on myös korkeasti koulutettuja ja Afganistanissa, Balkanilla tai Afrikassa kokemusta saaneita upseereita sekä aliupseereita. ”Vanhat päälliköt on, mutta nuoret intiaanit puuttuu.” Kun joka vuosi vapautuu noin 10 000 entistä ammattisotilasta reserviin, vuoteen 2027 mennessä reserviläisten kokonaismäärä tulee olemaan noin 60 000 sotilasta. Tämä on sama luku, kuin Viron virallinen reserviläisten määrä. Saksan liittotasavallan puolustusministeriö on Naton kanssa sopinut, että reserviläisten määrää on kasvatettava 260 000 sotilaaseen. Tarkkaa ajankohtaa ei ole annettu, mutta sekä Pistoriuksen että korkeatasoisten saksalaiskenraalien puheissa viitataan siihen, että Venäjä voisi olla hyökkäysvalmis vuoteen 2029 mennessä. Tämä tarkoittaa, että Saksan Bundeswehrin sodanaikainen vahvuus tulisi olemaan 463 000 Bundeswehrin sotilasta (Suomen vertausluku on 280 000, Viron 66 000, Länsi-Saksan historiallinen kylmän sodan 1980-luvun vertausluku parhaimmillaan 1,3 miljoonaa).
Samanaikaisesti Saksan Bundeswehrillä – aktiiviammattisotilasarmeijalla siis – on tällä hetkellä henkilöstöongelma: Sotilasmäärä on tarkoitus nostaa 203 000 sotilaaseen, mutta tästä puuttuu noin 22 000 sotilasta. Sotilasmäärä on matalin sitten vuoden 2018. Ammattisotilasarmeija kilpailee työntekijöistä siviiliammattien kanssa. Syy on siis pitkälti Saksan matala työttömyysaste, kohtuullisen hyvä sosiaaliturva ja minimipalkka. Henkisellä tasolla yleinen kansan puolustustahto vaikuttaa todennäköisesti myös jollain tavalla. Henkilöstöongelmat koskevat ennen kaikkea miehistöä ja aliupseereita taisteluyksiköissä, eli se kohdistuu siihen, jossa työ on vaativaa ja palkka matala. Nämä kaksi asiaa, ammattiarmeijan puuttuvat aktiivisotilaat ja reservin kasvattaminen on kaksi eri asiaa – näitä ei saa sekoittaa.
12. kesäkuuta 2024 Saksan puolustusministeri Pistorius ei puhunut ammattisotilaiden värväysongelmista. Hän puhui reservin kasvattamisesta. Tarvitaan siis ammattisotilasarmeijasta syntyneiden 60 000 reserviläisten lisäksi vielä 200 000 reservisotilasta. Näiden 200 000 reservisotilaan ”tuottamiseen” tarvitaan asevelvollisuuden paluu. Pistorius on nyt ehdottanut, että joka vuosi kaikki (noin 400 000) 18 vuotta täyttäneet saksalaiset miehet saisivat kyselykirjeen, johon he olisivat lailla velvoitettu vastaamaan. Samanikäiset naiset
saisivat saman kirjeen, mutta heille vastaaminen olisi vapaaehtoista. Syy on, että tällä hetkellä Saksan perustuslaki ei velvoita naisia. Kyselyyn vastanneista Bundeswehr kouluttaisi vuodessa 5000 tulevaa reserviläistä vuodesta 2025 alkaen. Palvelusaika kestäisi minimissään kuusi kuukautta (ns. Gewehrträger, eli ”kiväärikantajat”) ja maksimissaan 23 kuukautta (erikoistehtäviä, kuten esim. elsosotilaat, panssari- tai rekkakuljettajat jne.). Tämä palvelus perustuisi vapaaehtoisuuteen. Sotilaista ei tulisi ammattisotilaita vaan tulevia reserviläisiä, jotka allekirjoittaisivat samalla sopimuksen, jossa he sitoutuisivat reservipalvelukseen. Tämä malli ei ole siis asevelvollisuus vaan vapaaehtoinen asepalvelus naisille ja miehille ja kyselykirjeen vastausvelvollisuus vain miehille.
Vain 5000 alokkaan kouluttaminen vuonna 2025 kuulostaa vähältä ja se onkin liian pieni luku. Jos tavoite on saada koulutettua 200 000 vuoteen 2029 mennessä, joka vuosi olisi koulutettava 40 000 sotilasta. Jos joka vuosi koulutetaan vain 5000 tulevaa reserviläistä, tavoite saavuttaisiin vasta vuonna 2065 ja ensimmäiset koulutetut olisivat silloin melkein jo 60-vuotiaita. Tämä on helppoa perusmatematiikkaa. Tämä osataan laskea myös Saksan puolustusministeriössä.
Mistä tämä siis johtuu? Tämän hetken budjetilla ja tämän hetken kapasiteetilla Bundeswehr ei voi kouluttaa enemmän kuin nämä 5000 alokasta reserviin, ilman, että tämä vaikuttaisi negatiivisesti ammattisotilasarmeijan (181 000, tavoite 203 000 sotilasta) valmiuteen. Reservin kasvattaminen on tärkeää, muttei ”seisovaa kenttäarmeijaa” tärkeämpi. Tavoite on kuitenkin 260 000 sotilaan vahvuinen ”reserviarmeija”. Miten siis neliöidään ympyrää? Siihen tarvitaan lisäresursseja, jotka voi saada vain asevelvollisuuslain kautta ja aikaa, jota ei ole. Asevelvollisuutta vastustavat tällä hetkellä Saksan liberaalipuolueen (FDP) ja Vihreiden (Grüne) lisäksi myös merkittävä osa puolustusministeri Pistoriuksen oman sosiaalidemokraattisen puolueen (SDP) tovereista – todennäköisesti myös itse liittokansleri. Hallituspuolueista ei ole siis enemmistöä suuremmalle muutokselle. Vaikka asevelvollisuus on Saksan perustuslaissa edelleen olemassa, ongelma on, että vanhan asevelvollisuuslain palauttamiseen ei ole konsensusta. Uudet mallit, kuten yleinen palveluvelvollisuuden malli, jossa miehet ja naiset suorittaisivat esimerkiksi puoli vuotta tai vuoden armeijassa, vapaapalokunnassa tai hoitolaitoksissa vaatisivat perustuslain muutoksen. Perustuslakia on
muutettava, koska siellä palvelusvelvollisuus koskee vain miehiä ja vain puolustusvoimia. Perustuslain muutokseen tarvitaan Saksassa 2/3 parlamentin (Bundestag, eli liittopäivät) äänistä. Siihen ei ole poliittista konsensusta. Seuraavat liittopäivien vaalit ovat syksyllä 2025. Vaaleja kohti mentäessä, heikot puolueet välttävät suuria muutoksia. Gallupien ja Euroopan parlamentin vaalin tulosten mukaan, ei ole odotettavissa, että nykyinen hallitus tulee jatkamaan syksyn 2025 jälkeen.
Kun aikaa ei ole, Saksan puolustusministerin uusi ehdotus on kompromissi tai hätäratkaisu. Se kattaa vain minimaaliset suunnitelmat – sellaiset, jotka saadaan poliittisesti vietyä maaliin. Vaikka turvallisuuspoliittinen lopputulos on liian vähän, tärkeintä on kuitenkin, että Saksan valtio ja armeija aloittaa nyt asevelvollisuusjärjestelmän uudelleenrakentamisen. Vuosittain on rekisteröitävä 400 000 nuorta miestä ja tulevaisuudessa mahdollisesti saman verran nuoria naisia. Vuosittaiseen 40 000 tulevien reserviläisten koulutukseen tarvitaan ensiksi kouluttajia, aseet, kasarmit, harjoituspaikkoja, jne. Koko asevelvollisuussysteemi on rakennettava uudelleen melkein nollasta. Oikeusvaltiossa, jo pelkästään tulevien mahdollisesti sodanajan asevelvollisten systemaattiseen kartoittamiseen tarvitaan lakia, virkamiehiä ja kaikkea muuta. Tavoite on puolustusministeri Pistoriuksen mukaan, saada lait ja infrastruktuuri kuntoon niin, että vuoden 2025 alkukesästä voidaan aloittaa ensimmäisten 5000 tulevien reserviläisten koulutus. Jos uudet liittopäivät on valittu syksyllä 2025 ja uusi hallitus muodostettu, ja se päättää vuonna 2026, että oikea asevelvollisuus on aloitettava (ja se on ainoa tapa saada 203 000 ammattisotilaan lisäksi kasvatettua 260 000 sotilaan sota-ajan reserviä), sitten ainakin järjestelmän jälleenrakentaminen on jo aloitettu. Tämä on hyvä asia. Parempi olisi tietenkin nopeampi toiminta. Siihen tämän hetkisen Saksan liittotasavallan hallituksen poliittinen tahto ei riitä. Tämän vuoden marraskuun vaalit Yhdysvalloissa saattaa nostaa painetta Saksalle. Tämä on tilanne Keski-Euroopassa vielä noin 16 kuukautta. Arvioidakseen sen, mitä tapahtuu tämän jälkeen, ei tarvita eksperttejä, vaan kristallipallo.
Pähkinänkuoressa: Nouseeko Saksan kotka lentoon? Ei nouse, mutta se alkaa pikkuhiljaa putsata sulkiaan.
Agilolf Kesselring on sotahistorioitsija, koulutukseltaan filosofian tohtori. Hän on Saksan puolustusvoimain reservieverstiluutnantti sekä Suomen maanpuolustuskorkeakoulun Euroopan sotataidon historian dosentti.
