Huhut Ukrainan vastahyökkäyksestä kiihtyvät.
Pohjoismaiset johtajat tavattuaan presidentti Volodymyr Zelenskyi jatkoi matkaansa Saksaan ja pian myös Ranskaan.
Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen pitkään empineet Berliinin päättäjät ovat vihdoin löytäneet selkärankansa ja valmisteilla on nyt tähänastisista selkeästi suurin sotilaallinen apupaketti puolustustaisteluaan käyvälle maalle. Lisää Leopardeja on siis luvassa, kakkosmalliakin.
Iso-Britannia on onnistunut kehittämään pitkälti ATACMS-järjestelmää vastaavat Strom Shadow -ohjukset neuvostoteknologiaan sopiviksi, minkä ansiosta Ukraina pystyy jatkossa iskemään laillisten rajojensa sisäpuolella periaatteessa mihin hyvänsä – onhan brittiaseiden kantama ainakin kolmesataa kilometriä.
Lontoosta kuuluu myös muita rohkaisevia viestejä: tänään 14.5. julkaistun sotilastiedustelun katsauksen mukaan Venäjän joukoilla on kovin vähän toivoa vastata Ukrainan operaatioihin mitenkään järjellisesti.
Ei siis mikään ihme, että raportit Krimiltä massoittain poistuvista ihmisjoukoista eivät ota laantuakseen. Kun Venäjän huoltoyhteydet saadaan poikki, ollaan jo lähellä sodan ratkaisua.
Zelenskyin Euroopan-kiertueen, kasvavan läntisen materiaalituen sekä poliittisen yhtenäisyyden lisääntymisen vastapainona Venäjä näyttää joutuvan yhä uusiin vaikeuksiin: ilmatorjunta pudottaa omia hävittäjäkoneita lentäjineen, Wagner-joukkojen johtaja Jevgeni Prigožin vihjailee Putinin syrjäyttämisellä ja Kremlille verraten mieluisan Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin valtakin näyttää olevan vaakalaudalla.
Hänen vastaehdokkaansa Kemal Kılıçdaroğlu julkaisi hiljattain suorasanaisen viestin, jossa varoitti Venäjää sekaantumasta vaaleihin yhtään enempää.
Kumman hyvänsä ehdokkaan selkeän voiton on arvioitu myös avaavan lopullisesti Ruotsin tien Nato-jäsenyyteen, mikä sinetöisi Venäjän suurstrategisen tappion Itämeren alueella. Toki Suomen jäsenyys, torstaina päättyneet Aurora 23 -harjoitukset ja maan lisääntynyt yhteistyö läntisten kumppaneiden kanssa ovat jo nyt parantaneet merkittävästi yhteispuolustuksen uskottavuutta.
Bye, bye, Batka?
Yksi merkittävä muuttuja liittyy Valko-Venäjän diktaattori Aljaksandar Lukašenkan tulevaisuuteen.
Vielä 9.5. Moskovan voitonpäivän juhlallisuuksiin osallistunut ”Batka” on poistunut julkisuudesta eikä näyttäytynyt edes tämänpäiväisessä lippujuhlassa, joka on yksi Valko-Venäjän merkittävimmistä propagandatapahtumista. On viitteitä, että Lukašenka olisi sairastunut jo Venäjän-vierailunsa aikana. Venäläisten lääkärien uskotaan olevan matkalla Minskiin miehen henkeä pelastamaan.
Vallanvaihdos Ukrainan pohjoisnaapurissa voisi johtaa Venäjän otteen kiristymiseen, mutta periaatteessa myös sen täydelliseen lipeämiseen.
Armeija ei ole välttämättä alkuunkaan myötämielinen Kremlin ”Anschlussille” – ja jos Venäjä on kiinni Ukrainassa, voisipa jokunen Kastuś Kalinoŭski -rykmentin taistelijakin palata maahan. Donbassissa on kasvanut Belarusin oma jääkäriliike.
Kompromissiratkaisu saattaisi merkitä Venäjällä hyvin verkottuneen, mutta sisäpoliittisesti Lukašenkaa liberaalimman Viktar Babarykan valtaannousua. Tällöin maan kehitys olisi edelleen riippuvainen ennen muuta kansainvälisistä suhdanteista.
Kävi niin tai näin, mielenkiintoisia aikoja elämme.
