Ukrainan kriisi, ja siihen liittyvä ”strateginen viestintä”, eli propaganda, on laittanut suomalaisten medialukutaidon koville. Informaatiosodankäyntiä käydään isolla vaihteella kaikkien osapuolten toimesta.
Eduskunnan suuren valiokunnan sihteeri Peter Saramo kirjoitti tästä, ja yleensä Ukrainan tilanteesta, todella hienosti otsikolla ”Mitä uskoa, kun kaikki valehtelevat”?
Suosittelen lukemaan – ajan kanssa – ja miettimään. Eikä tarvitse edes uskoa.
Itsekään en juuri usko, sillä omaan suhteellisen voimakkaan tieteellisen maailmankuvan – siis siitäkin huolimatta, että positivismina tunnetun tieteen perusmenetelmän oppi-isä Auguste Comte perusti myöhemmin itse oman uskonnon.
Minulle tieto (tiede) on päättelya ja empiriaa, sopivassa suhteessa. Siksi päätin eilen järjestää avoimen medialukutaitokokeen, eli koetella suomalaisten sosiaalisen median käyttäjien medialukutaitoa. Kirjoitin aamulla artikkelin, jossa on vain faktoja, mutta josta saa asioista täysin väärän käsityksen, jos siihen ei suhtaudu kriittisesti, tai vähintään lue tarkasti sitä loppuun pienellä painettua. Ja toki tässä, kuten aina, hyvä yleissivistys auttoi väistämään miinaa.
BREAKING: @Ulkoministerio ei pysy totuudessa. Itä-Ukrainassa on taistellut, ja kaatunut, suomalaisia vapaaehtoisia. | http://t.co/ix1KBovjLD
— Arto Pulkki (@APulkki) July 24, 2014
Kiitettävän moni ymmärsi ensisijaiseksi tarjoamani luennan absurdiksi, vaikka sen oli latonut palstaksi nimenomaan objektiivisesta asiantuntijuudestaan Ukrainan konfliktin yhteydessä tunnetuksi tullut media (tai itse asiassa sellaisen kyljessä oleva blogi).
Jos siis jokin median kautta esitetty väite tuntuu uskomattomalta, on syytä aina pohtia, mitä kyseisessä esityksessä oikeasti väitetään ja miten siinä esitettyjä argumentteja perustellaan? Mitä taustaoletuksia sinun ja minun odotetaan hyväksyvän, jotta päättelyketju olisi pätevä?
Kysy esitykseltä ja itseltäsi, aina, mitä siinä nimenomaan ei väitetä, tai perustella.
Vain se, että sopivasti muotoillun argumentin osat ovat tosia, ja ne esitetään asiantuntijaksi nimetyn henkilön toimesta luotettavaksi tunnetussa mediassa, ei vielä tee yhdestäkään median meille tarjoamasta tarinasta totta. Kuvaa sopivasti rajaamalla sen välittämä viesti muuttuu täysin.
Siis – lue ja katso vastakarvaan, vaadi perusteluja. Toki on myös niin, että aktiivisessa uutisvirrassa saavutetaan harvoin kovin suurta varmuutta, mutta kyllä jonkin asian esittäminen edes todennäköiseksi vaatii aina pätevää perustelua, tai edes kunnon selityksen tai kuvauksen.
Harvoin kuitenkaan savua syntyy aivan täysin ilman lämpöä. Jamaikalla syntyneen, sittemmin Iso-Britanniassa pitkään vaikuttaneen ja siellä aiemmin keväällä kuolleen sosiologi Stuart Hallin mukaan viestin vastaanottaja voikin tulkita sitä kolmella eri tavalla, suhteessa sen etusijalle asettuvaan luentaan. Lukija voi:
- hyväksyä tarjotun ensisijaisen luentatavan,
- vastustaa tätä tai
- neuvotella sen kanssa.
Ne lukijat, jotka nyt haistoivat palaneen käryä, huomasivat puuttuvat palat, jaksoivat lukea ihan loppuun asti tai muuten vaan tunnistivat III./Nordlandin historian, voivat onnitella itseään. Muille kerrottakoon, että Itä-Ukrainan Donetsk on se toisen maailmansodan Stalino, jonne Suomesta välirauhan aikana Saksan asevoimiin värvätty vapaaehtoispataljoona, valtiojohdon “panttipataljoona”, saapui kevättalvella 1942.
Minä sen sijaan pahoittelen Merikasarmin ja Kasarmintorin suuntaan aiheuttamaani mielipahaa, ja pyydän anteeksi päätoimittajalta, joka epäilemättä joutui vastaamaan muutamaankin työpuheluun kesken kauniin kesälomapäivän.
Itse yritän oppia, ihan joka päivä.
Twitter @APulkki
Teksti: Arto Pulkki
