Huurukko pääsi taas lukemaan miten eräs herra dosentti on itäistä naapuriamme suomen aikomuksista ja toimista valistanut. Kaikenlaisia salajuonia oli rauhaa rakastavan naapurimme päänmenoksi täällä juonittu ja yhdessä ameriikan gangstereiden kanssa valmisteltu.
Huurukko muistaa, kun aikanaan häntä yksikön päällikkönä kävivät sotakoulun lehtorit valistamaan, että hän rikkoo ammunnoissaan varomääräyksiä. Tuttuja miehiä molemmat.
Kovin tämä Huurukkoa kiinnosti ja hän kysyi, että mitäs varovamääräystä nyt on rikottu ja millä lailla? Lehtorit kävivät kertomaan, että tapa, jolla ammuntoja toteutettiin, on ristiriidassa sen kanssa mitä he koulussa opettavat. Tästä kiinnostuneena Huurukko totesi, että varmaan pitää asia sitten yhdessä tarkastaa mitä varovamääräyksen kirjain sanoo asiasta. Kun tuo kohta sitten avattiin, niin varomääräyksessä todettiin ”mikäli toimitaan… tulee huolehtia siitä että”…
Ja tämän kun heille Huurukko avasi, jouduttiin toteamaan, että kun tuo ”mikäli” siellä on niin kyseinen toiminta ei suinkaan ole kokonaan kiellettyä ja että Huurukon ammunnoissa kyseisestä asiasta on kyllä huolellisesti huolehdittu. Totesi Huurukko myös, että ei käy siihen puuttumaan mitä he koulussa opettavat mutta ei myöskään näillä perustein käy omaa toimintaansa muuttamaan.
Paljon myöhemmin, kun Huurukko oli jo pääkallonpaikalta poistunut eteenpäin, hän osallistui johdon järjestämään suunnittelutilaisuuteen. Paljon oli väkeä koolla ja suuri joukko pääesikunnan dynaamisia nuoria majureita ja everstiluutnantteja. Siinä sitten käsiteltiin asiaa, jonka parissa Huurukko oli itse pääkallonpaikalla useita vuosia työskennellyt ja kovasti keksittiin ketterä tapa tiettyjä asioita hoitaa. Olivat edelliset sukupolvet kovin tyhmiä olleet, etteivät näin loistavaa asiaa olleet keksineet.
Kun tätä menettelyä oltiin ylös kirjaamassa ei Huurukko voinut mieltänsä malttaa ja joutui huomauttamaan, että se ei nyt ihan lain kirjaimen mukaan ole noin mahdollista toteuttaa. Tyrmistys oli suuri, että joku vanha jäärä näin hyvää ajatusta lähtee sabotoimaan. Kun hän ei kannastaan luopunut päättivät nuorukaiset asiaa lähteä tarkastamaan, ja kovin oli suuri hämmästys, kun sitten Huurukon entisten kollegojen vastaus asiaan oli sama. Joutui Huurukko usein myös myöhemmin toteamaan, että ketterä monissa tapauksissa tarkoittaa lainvastaista. Rupesi näkymään ero kadettikurssien ja kulttuurissa kun ”En tiedä mutta otan selvää!” oli kadettikasvatuksesta joko poistunut tai menettänyt merkitystään.
Huurukko joutui urallaan oppimaan, että on yllättävän paljon säädöksiä ja tahoja, joiden määräykset merkittävällä tavalla vaikuttavat puolustusvoimien toimintaan ja toiminnan vapauteen. Perustuslain Lisäksi on nippu puolustusvoimia koskevia lakeja sekä erillis- ja yleislakeja, jotka tulee ottaa huomioon. Puolustusministeriön lisäksi esimerkiksi Valtionvarainministeriön määräyksillä ja ohjeilla säädellään myös Puolustusvoimia koskevia asioita.
Lainsäädäntöön tulisi suhtautua vähän niin kuin varomääräyksiin. Operatiivisessa suunnittelussa ylemmän johtoportaan tavoitteet ja suunnitelma ovat aina lähtökohtana oman toiminnan suunnittelulle. Tätä kun peilaa niin pääesikunnan tasalla Tasavallan presidentti eli ylipäällikkö, joka vahvistaa lait sekä Valtioneuvosto ja ministeriöt edustavat ylempää johtoporrasta. Näiden tahojen tavoitteet ja suunnitelmat löytynevät vahvistetusta lainsäädännöstä. Ja kuten varomääräysten osalta se, ettei määräyksiä noudateta sen takia, ettei niihin ole perehdytty, ei ole lieventävä asianhaara.
Illuusio siitä, että lait lakkaavat pätemästä, kun valmiutta kohotetaan ja pilliin vihelletään, on väärä. Miksi muutoin meillä olisi valmius- ja puolustustilalait?
Yhteiskunta on muuttunut siihen suuntaan, ettei kenenkään mieltä saisi pahoittaa. Evoluutio on kuitenkin kehittänyt ihmisen fysiologiaa niin ettei tämä kykene kumartamaan kuin yhteen suuntaan kerrallaan. Mikäli joskus kovat ajat koittavat monet ihmiset tulevat pahoittamaan mielensä, kun toimivaltuuksia ryhdytään käyttämään. Tämä havaittiin jo koronan yhteydessä. On todennäköistä, että ”dosentteja” ja muita agitaattoreita ryömii lisää esiin piiloistaan. Heille ei kannattane syöttää vapareita suoraan lapaan.
Siksi olisikin syytä perehtyä siihen mitä lainsäädäntö nykyisellään asioista sanoo ja niiltä osin mitä Ukrainan kokemukset meille opettavat ryhtyä tarvittaessa päivittämään lakeja vallitsevaan tilanteeseen soveltuviksi. Nykylainsäädäntöhän on pitkälti laadittu vuosituhannen vaihteessa, jolloin näkymä oli se, että eurooppalainen sota on sula mahdottomuus.
Niille, jotka tämän luettuaan kokevat piston omassatunnossaan, voin neuvoa, että lainsäädäntö löytyy internetistä Finlex -palvelusta. Ja jos pelkkä pykäläteksti säädöksen tarkoitusta avaa, niin lakitekstin loppupuolella löytyy linkki hallituksen esitykseen, josta pykäläkohtaiset perustelut löytyvät. Eli se mitä säädöksen kirjoittaja on tarkoittanut.
*Lapsena Huurukko kuunteli, kun isän tarinoita Tapani Löfvingistä sekä Rothista ja Spoofista. Isä oli pikkulapsena joutunut katsomaan, kun pommikoneen konekiväärimies oli juuri häntä kohti konekiväärillä tähtäillyt.
Myöhemmin kun Huurukko oppi itse lukemaan, luettiin Esa Anttalan kirjoja kaukopartiomiehistä ja siitä kuinka Kollaa kestää. Se mikä päähän jäi, oli että aina tuolta idästä on tultu ja kun on tultu niin siinä on kansa kärsinyt.
Kun sitten aika tuli niin sinne mentiin – varusmiespalvelukseen. Sille tielle jäätiin yli kolmeksi vuosikymmeneksi. Se miksi siellä oltiin, oli Huurukolle selviö, vaikka ei siitä sopinut puhua. Olihan tiedossa, että yksi kenraaliylennys oli jäänyt pöydälle, kun eversti oli ikävästi rauhaa rakastavasta naapuristamme puhunut.
Sotaa ei tarvinnut pelätä, riitti kun kriisejä vaan hallittiin.
