Puolustusvoimien logistiikkalaitos on julkaissut EU-hankintailmoituksen rannikkopuolustuksen liikkuvasta tykistöjärjestelmästä, joka voidaan suomentaa ajoneuvotykiksi. Hankintailmoitus käsittää 12–20 asetta. Lopullinen hankintamäärä riippuu tarkoitukseen saatavista määrärahoista. Nehän ovat Suomen historiassa valitettavan usein niistäneet tarvittavaa aseiden lukumäärää alaspäin. Mukana on myös optio lisähankinnasta, eli vuosina 2029–31 halutaan mahdollisuus tilata kuusi järjestelmää lisää. Ajoneuvotykkejä on tarkoitus käyttää Suomen aluevesien sekä saariston puolustamiseen. Niillä pitää olla hyvä liikuteltavuus operaatioympäristössään.
Liikkuva rannikkotykistömme oli vahva vielä 2000-luvun puolellakin, kun meillä oli kiinteää rannikkotykistöä täydentämässä kymmenkuntaa vedettävää 18-tykkistä patteristoa. Niiden kalustona oli luotettava työjuhta, 130 mm:n kanuuna vm 1954. Se soveltui tähän tehtävään vielä tyydyttävästi, mutta tykkimallin kaikki panokset vanhenivat massamaisesti viime vuosikymmenellä. Panos on tykin ampumatarvikkeiden kallein osa, eikä näin vanhaan järjestelmään haluttu enää sitoa varoja. Samalla päästiin eroon yhdestä kaliiperista, mikä helpotti logistiikkaa. Aikaisemmin oli myös suunnitelmia vaihtaa tykin lavetille putkeksi 155 mm, mikä olisi tarkoittanut lisätyötä Patrian silloiselle tykkitehtaalle. Tästä ei tullut mitään puolustushallinnon säästöjen vuoksi sekä siksi, että kauaskantoisen tulenkäytön painopisteen ajateltiin jatkossa siirtyvän ilmasta–maahan eli Ilmavoimien puolelle.
Ei liene sattumaa, että kotimainen Patria aktivoitui keväällä ja julkaisi tiedotteen, jossa se muistutti valmiuden kotimaiseen tykkivalmistukseen olevan edelleen olemassa. Tämä tietenkin tarkoittaisi käytännössä, että se vielä kyettäisiin luomaan uudestaan, jos tilauksia saadaan. Tarvittavat koneet on epäilemättä varastoitu jonkin tehtaan vintille, mutta osaaminen lienee parinkymmenen vuoden aikana eläköitynyt tai siirtynyt muihin töihin.
Kilpailu maailmalla on kuitenkin kovaa. Etukäteen ei ole määrätty, millainen liikkuvuus tykkijärjestelmällä pitää olla, mutta tuskinpa K9:ää 47 tonnin kokonaispainoineen kelpuutetaan viimeiseen karsintaan. Kalustoa pitää tarvittaessa kyetä kuljettamaan myös meritse, sillä sillat eivät aina ole käytettävissä. Siten valinta kohdistunee ajoneuvotykkiin. Valmiita ”sotakoeteltuja” tuotteita löytyy maailmalta usealta toimittajalta.
Suurin markkinaosuus on Ranskan Caesarilla, jolta on tilattu lähes 500 ajoneuvotykkiä. Aikaisemmin eurooppalaisille asiakkaille toimitetut tykit ovat päätyneet pääosin Ukrainaan, joten Ranskan valtio tilasi 109 kappaletta uutta Caesar NG -versiota. Muita kauppoja on tehty Belgiaan, Tšekkiin ja Liettuaan, yhteensä parisataa tykkiä. Ensimmäiset toimitukset tapahtuvat vuonna 2026, ja tilaukset on toimitettu vuosikymmenen loppuun mennessä.
Ruotsista löytyisi BAE (ent. Bofors) Archer -ajoneuvotykki, johon Suomen Sotilaskin tutustui Rovajärvellä jo vuonna 2017. Siitä on nyt tulossa uusi versio, joka käyttää Rheinmetallin 8×8-alustaa. Sotakokemustakin löytyy, sillä Ukraina osti kahdeksan tykkiä ja Ruotsi lahjoitti toiset kahdeksan vuonna 2023. Caesariin verrattuna ajoneuvotykin noin kaksinkertainen paino on miinuksena, sillä Archer painaa peräti 38 tonnia. Paikannuslaitteisto on Caesarissa myös uudempaa sukupolvea. Bofors on hiljattain tehnyt kaupat myös Ison-Britannian kanssa; maa tilasi 14 ajoneuvotykkiä korvaamaan sen Ukrainalle lahjoittamat AS-90-panssarihaupitsit. Archeria tarjotaan myös US Armylle, mutta mitään päätöksiä ei ole vielä tehty. Miinuksena Caesariin verrattuna on myös pienempi asiakaskunta, ainoastaan 48 tykkiä on toimitettu ja toiset 48 tilauksessa.
Tutun toimittajamme Israelin myyntilistalta löytyisi ATMOS 2000, jota on kaupattu menestyksekkäästi. Kaupat ovat tosin suuntautuneet pääosin Euroopan ulkopuolelle, kenties siksi, ettei Israelia kaikissa länsimaissa nähdä mieluisana kauppakumppanina. Näin kävi ainakin Tanskassa, jossa sotilaat halusivat ATMOS-tykin, mutta poliitikot valitsivat Caesarin. Kauppa tehtiin jo viime vuosikymmenellä, mutta tilattuja tykkejä ei ehditty tai haluttu ottaa käyttöön, vaan ne lahjoitettiin suoraan Ukrainalle. Tilalle löytyi ATMOS. Epäilemättä nopeampi toimitusaika auttoi valinnassa, ensimmäinen ase on jo ehditty toimittaa. Tämän järjestelmän miinuksena on Puolustusvoimien nykyinen Israel-riippuvuus, kenties ei haluta lisätä liiallista riippuvuutta yhdestä toimittajavaltiosta.
Kotimaisella teollisuudella lienee nyt paremmat mahdollisuudet kuin K9-kaupoista päätettäessä. Silloin hankintavaroja oli toivottoman vähän ja voittaja löytyikin second-hand-markkinoilta. Kaupan kireä aikataulu teki käytännössä mahdottomaksi kotimaisen valmistajan osanoton kisaan. Nyt aikaa lienee enemmän ja länsimaissa on samalla huutava pula tykkivalmistajista. Tykkiteollisuuden luominen tyhjästä on vuosikymmenen projekti, jota meidän vanha osaamisemme varmasti lyhentää. Eihän tällaisen osaamisen olisi pitänyt antaa hajaantua maailmalle, mutta päättäjillä ei ole kristallipalloa, jolla näkisi tulevat tarpeet vuosikymmenten päähän.
Artikkelikuva: Patrian suunniteltu ajoneuvotykki. Kuva: Patria
