Tykistökaksintaistelu Ukraina vs. Venäjä

Artikkelit
Arto Ojanen


Ukrainan kuusi viikkoa kestänyt vastahyökkäys on edennyt tuskastuttavan hitaasti. Matkaa Mustanmeren rantaan tai rautatiesolmukohtaan Melitopoliin on 100 km, ja viimeisten tietojen mukaan joukot ovat edenneet ehkä kahdeksan kilometriä. Mutta samaan aikaan käydyssä tykistökaksintaistelussa on sujunut paremmin: Riippumattoman Onyx-sivuston mukaan Ukraina on pystynyt aiheuttamaan Venäjälle moninkertaiset tykistötappiot omiin menetyksiinsä verrattuna. Ukraina kertoo omissa ilmoituksissaan tuhonneensa vastahyökkäyksen aikana päivittäin toistakymmentä Venäjän tykkiä, mutta luvut saattavat olla liian suuria. Vihollisen tappiothan sodassa usein ilmoitetaan yläkanttiin. 


Nykyisessä sodassa on Ukrainan puolelta nähty videoita lähinnä yksittäisten tykkien ja kranaatinheittimien toiminnasta: keskitetty tulenkäyttö on ilmeisesti puuttunut kokonaan. Hyökkäykset tyrehtyvät silloin suuriin tappioihin. Kovin nopeasti ei tätä osaa suorituskyvystä ole myöskään mahdollista parantaa. Se vaatisi suuria eri aselajien yhteistoimintaharjoituksia ja kovapanosammuntoja. Eihän suuren vastahyökkäyksen tukeminen tykistöllä onnistunut meilläkään talvisodassa joulukuussa 1939, vaikka takana oli 20 vuotta kesäleirejä Perkjärvellä tykistönero Vilho Nenosen johdolla.


Venäjän tykkien ja panssarihaupitsien metsästys sopii paljon paremmin Ukrainan nykyiseen osaamiseen; riittää kun aseilla ja tiedustelujärjestelmällä on pystyvät käyttäjät ja näillä viestiyhteys toisiinsa. Maalinosoitus voidaan saada halvalla lennokilla. Ukraina on myös saanut tehokkaita vastatykistötutkia USA:sta, Saksasta, Britanniasta sekä Norjasta. Uuden läntisen tykkikaluston kantamat ovat itätykkejä pidempiä, Neuvostoliiton aikana suhde oli toisinpäin. Pitkää kantamaa voi tykistökaksintaistelussa parhaiten hyödyntää täsmäammuksilla, joita Ukrainalle on toimitettu useampaa laatua. Halvoilla ”tyhmillä” kranaateilla hajonta huonontaa tuloksia ja estää äärikantamien käytön. Venäjällä täsmäammuksia oli sodan alkaessa lukumääräisesti vähän, ja niiden täydennysmahdollisuudet ovat rajalliset.


Venäjä aloitti sodan noin 5 000 tykillä ja raketinheittimellä, mikä oli kolme kertaa enemmän kuin Ukrainalla oli. Voimasuhteet ovat nyt tasoittuneet ehkä suhteeseen noin 4 500 vastaan 2 500. Tämän lisäksi Ukraina on iskenyt Venäjän logistiikkajärjestelmään, joka rautatiekuljetuksiin ja ammuslaatikoiden käsilastaukseen perustuvana on kiitollinen kohde kaukoiskuille.


Nämä suomalaisten lahjoittamat venäläiset 152 mm:n 152 K 89 -tykit ovat nyt Ukrainassa. Niiden kantama on vain 29 km. Kuva: Arto Ojanen


Tykistösodallaan Ukraina pakottaa Venäjän harkitsemaan tarkoin, milloin käyttää hitaasti tuliasemista lähtevää vedettävää tykistöään. Toiminta hidastuu ja vaikeutuu myös itseliikkuvassa tykistössä. Jatkuva tulenkäyttö ei ole mahdollista, vaan joudutaan toimimaan ns. shoot and scoot -periaatteella. Tykki suorittaa yhdestä paikasta ainoastaan yhden tulitehtävän ja siirtyy sen jälkeen takaisin suoja-asemaan tai uuteen tuliasemaan. Nimitys on peräisin brittislangista, jossa se tarkoittaa (poikien) yhden yön keikkaa. Halpojen massamaisesti käytettyjen lennokkien aikana paikanvaihto ei enää toimi, koska lennokki saattaa seurata kulkua yläilmoista koko ajan.


Pelkät kalusto- ja ampumatarviketappiot eivät myöskään ole koko kuva Venäjän suhteellisen tykistövoiman laskusta. Täsmäaseet poistavat pelistä aseiden lisäksi myös elintärkeitä osaavia tykkimiehiä ja johtajia. Panssarihaupitsimiehistön kouluttaminen kestää meillä vuoden. Saahan vaunun liikkeelle ja suunnattua vähemmälläkin, mutta jossain osaamisen puute sitten näkyy, esimerkiksi kaluston vikoina tai ennenaikaisessa loppuun kulumisessa. Tykistöjärjestelmissä viat aiheutuvat paljon useammin väärästä käsittelystä kuin osien rikkoutumisista.


Ukraina näyttää siis käyttävän tehokkaasti omia vahvuuksiaan, vaikka maa-alaa ei vielä olekaan pitkästi vallattu. Sodasta tulee pitkä, mutta länsimaiden tuki ei näytä hiipuvan. Taisteluiden päättyminen tänä vuonna näyttää epätodennäköiseltä. Ensi vuonna Ukrainan vastahyökkäyksessä ovat käytössä länsimaiden uusien tuotantolinjojen suoltamat kranaatit, vaikka lisää aseita ei lännellä enää pitkään riittäisikään annettavaksi. Jotain on itsellekin jätettävä.




Artikkelikuva: Ranskalainen CAESAR-ajoneuvotykki Ukrainan käytössä. Sen kantama on yli 40 km. Kuva: Ukrainan puolustusvoimat