Panssarimuseo on saanut kesäksi lainaksi melkoisen vetonaulan, ”Kuningastiikerin”, joka mitoiltaan ja painoltaan vetää vertoja tämän päivän taistelupanssarivaunuille. Iso kissa on Panssarimuseolla aina syyskuun loppuun museon päänäyttelyhallissa. Vaunu on brittien Bovingtonissa olevan panssarimuseon omistama, ja Suomeen se tuli Ruotsin sotilasajoneuvomuseosta Strängnäsistä.
Kulmikkaasta perus-Tiikeristä edelleen kehitetty sulavamuotoisempi Tiikeri II eli Königstiger oli saksalaisen toisen maailmansodan panssarivaunukehityksen huippu. Vaunu oli tulivoimaltaan ja panssaroinniltaan ylivertainen kaikkiin laajemmassa mitassa palveluskäyttöön tulleisiin vastustajien vaunuihin nähden. Se pystyi kohtaamistaistelussa tuhoamaan kaikki vastustajansa ennen kuin nämä ylettyivät siihen, ja vain harvoilla vastustajan vaunutyypeillä oli minkäänlaisia mahdollisuuksia läpäistä Kuningastiikerin etuosan panssarointia. Vastustajan lähes ainoa mahdollisuus olikin kiertää sen sivulle tai taakse. Saksalaiset menettivät suurimman osan Kuningastiikereistään teknisiin ongelmiin, polttoaineen puutteeseen, tai ne tuhottiin ilmahyökkäyksellä erityisesti länsirintamalla.
Vaunun liikkuvuus oli 68 tonnin taistelupainosta johtuen huono, moottoriteho ei ollut riittävä, ja niin vaihteistoa kuin ohjausjärjestelmääkin vaivasivat viat. Vaunun painosta johtuen niiltä kerta kaikkiaan pyydettiin liikaa. Vaunun suuri paino vaikeutti myös sen taktista käyttöä, koska mm. kaikki sillat eivät sitä suinkaan kestäneet. Rautatiekuljetukset olivat hankalia, koska vaunun ulkomitat ylittivät rautateiden sallimat kuorman maksimimitat ja mm. vastaan tuleva liikenne oli estettävä. Vaunun leveyden pienentämiseksi siihen oli vaihdettava ennen lastausta normaalia taistelutelaketjua kapeampi kuljetustelaketju.
Kuningastiikerit annettiin saksalaisessa organisaatiossa erillisille raskaille panssarivaunupataljoonille, joita oli Wehrmachtin puolella 11 ja Waffen-SS:ssä 3. Näillä kolmekomppaniaisilla pataljoonilla oli määrävahvuuden mukaan 45 Kuningastiikeriä, mutta harvoin niillä tätä määrää oli. Käytännössä ne saivat teknisten vikojen takia liikkeelle yleensä vain osan vaunuistaan. Pataljoonia käytettiin painopisteissä, mutta hyvin harvoin koossa. Tyypillisesti yhden komppanian muutamaa kunnossa olevaa vaunua operoitiin itsenäisesti.
Kuningastiikereitä koottiin Henschel & Sohnin tehtaalla Kasselissa vuoden 1944 keskivaiheilta sodan loppuun. Valmistusmäärä oli 492 vaunua, mikä oli vain vähän yli kolmannes sitä edeltäneen Tiikeri I:n valmistusmäärästä. Yhden vaunun valmistamiseen tarvittiin noin 120 tonnia erilaatuista terästä ja useiden kymmenien alihankkijoiden tuotantoa.
Jäljellä on kymmenen Kuningastiikeriä, yksi kussakin maassa: Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Venäjä, Belgia, Sveitsi ja USA. Lisäksi on pari pahasti vaurioitunutta raatoa ja yksi vuosia työn alla ollut vastaava yksityiskokoelmassa Britanniassa. Ranskassa oleva vaunu kuuluu Saumurissa olevan Musée des Blindésin kokoelmaan ja on näistä ainoa ajokuntoinen. Vaunu esiintyy näytöksissä noin kerran vuodessa.
Saksan Königstiger on vaunun sodanjälkeinen käännös brittien käyttämästä Kingtiger tai Royal Tiger -nimityksestä, Wehrmachtille se oli aikanaan yksinkertaisesti Tiger II Ausf. B eli Tiikerin B-versio.
Nyt Panssarimuseolle lainaan kesäksi saatu Kuningastiikeri on poikkeuksellinen, koska siinä on Porschen suunnittelema myöhemmästä tuotantoversiosta poikkeava torni. Vaunu on itse asiassa vaunutyypin toinen prototyyppi eli V2 ja valmistettu normaalista teräksestä eikä panssariteräksestä. Rintamalla vaunu ei myöskään ollut vaan palveli Henschelin testiajoneuvona, minkä vuoksi se jäi ilmeisen ehjänä brittien käsiin. Vaunusta puuttuu nykyisellään moottori, telansuojukset sekä ulkoinen varustus kokonaan, ja se on muutenkin lähes tyhjä. Mukavasti se kuitenkin esittelee saksalaisen panssarivaunusuunnittelun ja -tuotannon huippua. Vaunu on Panssarimuseolla syyskuun loppuun, jolloin se jatkanee brittien panssarivaunulähettiläänä matkaansa, tätä ennen se on ollut Ruotsissa ja Alankomaissa.
Panssarimuseo sijaitsee Hämeenlinnan kupeella Parolassa, Panssariprikaatin tuntumassa ja on avoinna ympäri vuoden. Kesäkauden avaus tapahtuu 1. toukokuuta ”Kevätsavutuksen” merkeissä eli luvassa on liikkuvia vaunuja. Tarkemmat tiedot www.panssarimuseo.fi. Kannattaa käydä.
Tekniset tiedot
Taistelupaino 68 tonnia
Pituus 10,3 m
Leveys 3,75 m
Korkeus 3,08 m
Panssarointi torni 180-80 mm, runko 150-40 mm
Miehistö 5
Moottoriteho 700 hv/3000 rpm
Huippunopeus 41,5 km/h
Toimintamatka 170 km tiellä, 120 km maastossa
Pääase 88 mm L/71 -kanuuna, 72 kranaattia
