Viron asevoimien tiedusteluosasto (Kaitseväe Luurekeskus) julkaisi tänään taas puolen päivän aikaan tuoreimman analyysinsä, joka alkaa parin edellisen arvion tapaan toteamuksella, että viimeisen vuorokauden aikana ei rintamilla ole tapahtunut erityistä uutta.
Mariupolin osalta tilanne on erittäin huono, siviileillä ei ole vettä, kaasua eikä sähköä. Muutamat neuvotellut käytävät ihmisten evakuoimiseksi Venäjän joukkojen piirittämistä kaupungeista ovat osin epäonnistuneet venäläisten tulittaessa käytäviä epäsuoralla tulella. Ilmeisesti tarkoituksena on murtaa ukrainalaisten moraali ja tätä kautta heikentää puolustusta.
Tiedot haavoittuneista ja kaatuneista korkea-arvoisista Venäläisistä upseereista viittaavat siihen, että ovat olleet yllättävän edessä tai sitten ukrainalaiset ovat onnistuneet hyökkäämään takana oleviin komentopaikkoihin.
Pohjoisessa Kiovan, Tshernihivin ja Harkovan suunnilla Venäjän hyökkäys ei ole edistynyt. Etelässä Venäjän hyökkäyksen painopiste on edelleen Mariupolin suunnalla, mutta he eivät hallitse koko kaupunkia. Sama on tilanne lännempänä Hersonin luona, sitäkään venäläiset eivät hallitse kokonaa, ukrainalaisjoukot ovat pystyneet mitä ilmeisimmin jopa vastahyökkäyksiin.
Tiedusteluraportti kertoo vain havainnot, ei analyysia. Muista avoimista lähteistä voidaan havaita, että jokin neuvotteluyhteys on syntynyt. Venäjä on käytännössä tunnustanut Ukrainan hallituksen neuvottelukumppaniksi ja ilmoittanut, ettei se enää vaadi hallituksen vaihtamista.
Suomen Sotilaassa kehoitetaankin kinniittämään huomio Kiovan sijasta etelään ja itään sekä siihen miten venäläinen poliittinen neuvottelutaktiikka toimii. Edessä saattaa olla piankin joko aselepo ja rauha Ukrainalle katastrofaalisin seurauksin ja/tai ratkaisutaistelut, joissa Venäjä kärsii tappioita, mutta Ukraina pakotetaan rauhaan, jossa se saa pitää näennäisesti itsenäisyytensä. Venäjä saa maayhteyden Krimille ja kansainvälisen tunnustuksen laittomille miehityksilleen Krimillä, Asovan meren rannalla sekä Donbassin niin kutsutuissa kansantasavalloissa, joka saattoikin olla venäläisten päätavoite koko ajan.
Jos tämä skenario toteutuu on Ukrainalla luvassa vähintään yhtä vaarallinen tilanne kuin Su0mella oli keväällä 1940 ja sitten taas vuodesta 1944 pitkälle eteenpäin. Nyt tyynen pinnan alla tapahtuu ja muutoksia tilanteeseen on odotettavissa. Ukrainalla on ilman lännen sotilaallista väliintuloa tarjolla vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Sikälikin tilanne muistuttaa kammottavalla tavalla maaliskuuta 1940 Suomessa. Suomessa kun usein unohdetaan, että vaikka itsenäisyytemme säilyi Moskovan rauhassa 1940, hävisimme sodan ja olemassaolomme oli uhattuna seuraavan puoli vuosisataa, ensin uudessa sodassa, sitten kylmässä sodassa Neuvostoliiton varjossa. Suomettunut Suomi ei ollut täysin itsenäinen. Eikä tule olemaan Ukrainakaan tämän sodan jälkeen.
Näyttää siltä, että Putinin hallinto selviytyyy eponnisesta sodastaan kuitenkin. Asiaa ei paranna se, että tämän vuorokauden aikana on saatu epävarmoja viitteitä myös siitä, että Ukrainan Dnieprin itäpuolelle sitoutuneet voimat uhkaavat jäädä ainakin osillaan saarroksiin.
Suomen Sotilas haluaa muistuttaa, että Ukrainaa kannattaa ja pitää tukea sen taistelussa. Vapaan maailman etulinja on nyt Ukrainassa. Se ei kuitenkaan saa estää muodostamasta realistista tilannekuvaa, joka ei nyt näytä sotilaallisista menestyksistä huolimatta pitemmän päälle ukrainalaisille hyvältä, Turhaan Ukraina ei taistele, mutta ilman äärimmäisen epätodennäköistä lännen väliintuloa tai vallankaappausta Moskovassa, Venäjä ei anna periksi.
