Venäjän hyökkäystä oli odotettu viikkoja, ja siitä oli esitetty tarkkoja tiedustelutietoja. Siitä huolimatta lopullinen hyökkäys tuli monelle edelleen yllätyksenä. Loppuun asti oli toivottu parasta. Ja kuten usein, pelkkä toivominen ei auta.
Ehkä yksi merkittävimpiä ensimmäisiä reaktioita Britanniassa ja Yhdysvalloissa on ollut hämmennys Putinin härskiydestä. Toki Putinin toiminta pitäisi jo tuntea lännessä, mutta siitä huolimatta moni mietti viimeiseen asti, että hän kuitenkin bluffaa. Ei bluffannut, vaan näytti korttinsa.
Ensimmäiset viralliset kommentit ovat keskittyneet vastatoiminen arviointiin. Odotettavissa on taloudellisia vastatoimia ja sanktioita Venäjää vastaan. Samalla on selvää, että sen pidemmälle meneviin, eli sotilaallisiin, toimiin ei mennä. Toki Ukrainan materiaalinen tukeminen on myös mahdollista, mutta sen suhteen voi olla liian myöhäistä.
Britannian Eurooppa- ja Amerikka-suhteista vastaava ministeri James Cleverly kiteytti tilanteen varsin kattavasti BBC:n haastattelussa: ”Ukraina on ystävämme, mutta se ei ole Naton jäsen, ja sen pitää taistella itse, mutta me olemme tukemassa sen laillista hallitusta ja annamme sille apua sen taistelussa maansa puolesta.” Samaan aikaan Nato piti Baltian maiden ja Puolan pyynnöstä artikla 4:n mukaisen kokouksen. Jäsenmaat voivat vaatia artikla 4:n mukaisia konsultaatioita, jos ne katsovat alueensa, itsenäisyytensä tai turvallisuutensa olevan uhattuna.
Cleverlyn kommentti ja Naton kokous muistuttaa myös selväsanaisesti Suomea, että on eri asia olla Nato-maiden ystävä kuin Nato-maa. Ystäville luvataan sympatiaa ja materiaalista apua, jos sitä voidaan ja ehditään toimittaa. Puhumattakaan siitä, mikä on Nato-jäsenyyden ennaltaehkäisevä vaikutus. Myös sekä presidentti Joe Biden ja pääministeri Boris Johnson vahvistivat päivän aikana, jos Nato-maa joutuu hyökkäyksen kohteeksi, ei ole kysymystäkään, Yhdysvaltojen ja Britannian tulee myös toimia.
Britannian parlamentin puolustuskomitean puheenjohtaja Tobias Ellwood (hänen Twitter-tilinsä: https://twitter.com/Tobias_Ellwood) on edustanut hallituksesta poikkeavaa linjaa Venäjän hyökkäykseen. Hän on jo puoli vuotta sitten vaatinut, että Naton olisi pitänyt lähettää joukkoja Ukrainaan, ja se olisi pakottanut Putinin miettimään kahdesti. Hän totesi haastattelussa, että jos Kiova romahtaa, tulevaisuudessa historiankirjoittajat tulevat kysymään, miksi länsi ei tehnyt enempää. Hänen näkemyksensä on, että olemme lännessä liikaa riskiä välttäviä, ja sillä voi olla kallis hinta.
Britannian talouspakotteet alkuviikosta ennen hyökkäystä olivat vielä minimaaliset, muutaman pankin ja henkilön lisääminen pakotelistalle. Tänään Lontoossa joudutaan tekemään kovempia päätöksiä. Pitkään on puhuttu esimerkiksi voimakkaammasta puuttumisesta oligarkkien rahoihin Lontoossa, mutta varsin vähän on tehty. Ja toki voidaan kysyä, onko oligarkkien lännessä olevilla rahoilla isoa vaikutusta, Putinin lähipiiri hallitsee koko Venäjää ja tekee siellä rahaa niin paljon kuin haluaa ja lännessä toimiminen on ollut heille jo pidempään vaikeaa.
Iltapäivällä pääministeri Boris Johnson puhui parlamentille vastatoimista. Vastatoimet keskittyvät erityisesti rahoitukseen, pankkeihin ja venäläisten omaisuuteen. Hän kertoi, että samat toimet tulevat koskemaan myös Valko-Venäjää. Hän kertoi, että esimerkiksi VBT-pankin omistukset Britanniassa jäädytetään. Venäläiset pankit suljetaan ulos Britannian rahoitusjärjestelmistä. Venäjän valtio ja venäläiset yritykset eivät voi hankkia enää rahoitusta Britanniasta. Aeroflot ei saa enää operoida Britanniassa. Pankeille asetetaan rajoituksia, paljonko venäläisillä saa olla rahaa brittipankeissa. Johnson kertoi, että liittolaisten kanssa myös keskustellaan Venäjän sulkemisesta SWIFT-järjestelmästä. Samoin tullaan tuomaan huipputeknologian vientirajoituksia.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron kutsui Venäjän hyökkäystä käännekohdaksi Euroopan historiassa ja uskoo sillä olevan pysyviä vaikutuksia Euroopan talouteen ja turvallisuuteen. Hän myös sanoi, että lännen tulee aktivoida taloudelliset vastatoimet, jotka vastaavat Venäjän toimintaa, ja tämä tulee tarkoittamaan toimia Venäjän taloutta, energianvientiä ja asevoimia vastaan. EU:n vastatoimista kerrotaan myöhemmin.
Yhdysvalloissa keskusteluun Ukrainan tilanteesta on sekoittunut myös paljon sisäpolitiikkaa. Presidentti Joe Bidenin toimia ja johtajuutta tilanteessa on pidetty heikkoina. Samaan aikaan republikaanit eivät myöskään ole kannassaan mitenkään yhtenäisiä. Osan mielestä olisi pitänyt toimia voimakkaammin, mutta osan mielestä asia ei kuulu Yhdysvalloille, ja siihen ei tule sekaantua. Olihan jo Trumpin aikana keskusteluja Naton roolista ja miten paljon Yhdysvaltojen pitäisi sitoutua Euroopan puolustukseen. YouGovAmerican arvion mukaan vain 13 % amerikkalaisista on tukenut Yhdysvaltojen sotilaiden lähettämistä Ukrainaan. 55 % amerikkalaisista on nähnyt, että joukkojen lähettäminen olisi erittäin huono asia, ja erityisesti republikaanit, 62 %, pitävät sitä erittäin pahana.
Biden puhui pakotteista illalla Suomen aikaa. Hän lupasi voimakkaita pakotteita. Seuranneessa lehdistötilaisuudessa hänellä tehtiin lukuisia kysymyksiä, miten pakotteet voivat vaikuttaa tilanteeseen. Hän totesi, etteivät ne vaikuta taisteluun Ukrainassa, mutta pitkän aikavälin vaikutukset ovat merkittävät, ja ne vaikuttavat siihen, mitä Putin voi tehdä jatkossa. Pakotteet tulevat kohdistumaan venäläisiin pankkeihin, eliittiin, valtionyrityksiin ja asevoimien kehittämiseen Häneltä myös kysyttiin, keskusteleeko hän asiasta Kiinan kanssa, ja vastaus oli, ettei voi sitä nyt kommentoida. Hän korosti, että 2/3 maailmasta, Aasiasta Eurooppaan ja Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan, on nyt Venäjää vastaan ja haluaa eristää sen ja tuomitsee sen toimet.
Tilannetta on arvioitu myös sodan ja pakotteiden talousvaikutusten osalta. Pidetään selvänä, että tilanne tulee nostamaan energian hintaa. Kysymys on vain, kuinka korkealle se tulee nousemaan. Samaan aikaan etsitään vaihtoehtoisia lähteitä korvata esimerkiksi venäläistä kaasua Eurooppaan Lähi-idästä ja Yhdysvalloista. Yksi tilanteen seuraus voi olla, että Lähi-idästä tulee jälleen tärkeämpi kansainvälisen politiikan alue, kun sen painoarvo on aiemmin laskenut esimerkiksi USA:n paremman energiaomavaraisuuden ansiosta.
Toisaalta muuten pakotteiden ja Venäjän toimien vaikutusta lännen ja erityisesti Euroopan talouteen ei kuitenkaan pidetä erityisen vakavana. Tosiasia on, että Venäjä ei ole taloudellinen suurvalta, vaikka energiantuotannossa se on tärkeässä roolissa. Muilla talouden alueilla Venäjän vaikutus maailmantaloudessa, tai jopa Euroopassa, on pieni. Teknologiarajoituksilla pyritään hidastamaan myös Venäjän sotilasteknologian kehitystä.
Tulemme lähipäivien aikana saamaan paremman kuvan lännen toimista. Lännen toimiin tulee vaikuttamaan varmasti myös Ukrainan menestys taistelussa. Esimerkiksi Ukrainan materiaalisella tukemisella on vaikutusta vain, jos näyttää siltä Ukraina kykenee vastarintaan. Taloudellisten vastatoimien vaikutukset ovat aina hitaita, ja ne eivät taistelukentälle vaikuta mitenkään. Mutta pitkällä aikavälillä niillä tulee olemaan vaikutusta Venäjän talouteen ja myös Putinin tulevaisuuteen. Ajoihan jo Neuvostoliitto itsensä käytännössä konkurssiin, mutta se on hidas prosessi ja matkan varrella moni tulee kärsimään.
