Onko hypersoonisten ohjusten uhka torjuttavissa tänään? Entä tulevaisuudessa? Hypersoonisten aseiden uhka on kova haaste Suomen kaltaiselle liittoutumattomalle pikkuvaltiolle. Venäjällä, Kiinassa ja Yhdysvalloissa hypersoonisia asejärjestelmiä on kehitetty omiin kansallisiin tarpeisiin eri kehityspolkujen kautta, niin lopputuloksissakin on kansallisia erityispiirteitä. Yhtenäinen kansainvälinen tulkinta siitä, mitkä asejärjestelmät ovat hypersoonisia ja mitkä eivät, saataneen aikaiseksi viimeistään, jos joku päivä näemme niitä koskevia aserajoitusneuvotteluita.
Yksinkertaisesti hypersooninen tarkoittaa vähintään viisinkertaisella äänen nopeudella (1 715 m/s, 6 175 km/h merenpinnan tasolla mitattuna tai 5 Machia) tapahtuvaa lentoa. Se ei ole mikään uusi asia, koska ballistiset ohjukset ovat vuosikymmenten ajan lentäneet suuremmilla nopeuksilla. Esimerkiksi suurimmillaan 16 000 kilometrin kantaman strategiset maasta laukaistavat mannertenväliset ballistiset ICBM-ohjukset taittavat matkan Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä 25–30 minuutissa yli 20 Machin nopeudella, ja ballististen taistelukärkien nopeus on yli 25 Machia!
Siis viisi kertaa enemmän kuin määritelmä edellyttää. Ja se on lujaa.
Lisäksi Maan kiertoradalle on jo vuodesta 1957 lähtien laukaistu satelliitteja yli 8 200 m/s nopeudella ja vuodesta 1959 lähtien pidemmälle avaruuteen avaruusluotaimia kantoraketeilla, jotka saavuttavat yli 11 200 m/s nopeuden. Ensimmäisenä ihmisenä hypersoonisella nopeudella lensi ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon tehnyt neuvostoliittolainen kosmonautti Juri Gagarin vain hieman yli 60 vuotta sitten, 12.4.1961. Maan ilmakehässä lennetty amerikkalaisen miehitetyn North American X-15 -rakettilentokoneen 6,7 Machin hypersooninen nopeusennätys vuodelta 1967 on edelleenkin voimassa. Sekin yli puoli vuosisataa vanha juttu.
Taistelutoimissa hypersoonisia aseita käytettiin jo marraskuussa 1944, kun saksalaiset ampuivat 200 hypersoonista, 160 kilometrin kantaman ja 6 800 km/h nopeuden V4 Rheinbote -maasta maahan -rakettia Antwerpenin satamaan.
Kohu hypersoonisten asejärjestelmien ympärillä ei siis perustu ainakaan aiheen tuoreuteen eikä kyllä pelkkään nopeuteenkaan. Miksi niistä puhutaan nyt?
(Juttu julkaistu kokonaisuudessaan Suomen Sotilas 4/2021)
