Stasi-lista

Kolumnit
Pekka Virkki

Artikkelissa mainitun Irma Anneli Nurmelan vastine on luettavissa tämän linkin takaa. Nurmelan mukaan hänellä ei ollut yhteyttä Itä-Saksan turvallisuuspalveluun ja hän ihmettelee nimensä päätymistä ao. listalle. Tästä artikkelista on myös poistettu maininta, että Nurmela olisi toiminut Suomen DDR:n lähettilään sihteerinä.

Entinen suurlähettiläs, historioitsija Alpo Rusi tuo tänään julkaistussa kirjassaan Kremlin kortti – KGB:n poliittinen sota Suomessa 1982-1991 (Docendo 2022) esiin listan suomalaishenkilöistä, joita koskevista tiedoista pyydettiin vuonna 1999 lisäinformaatiota Saksan Stasi-aineistoja valvovalta viranomaiselta (BSTU). Kutsumme listaa jäljemmässä Stasi-listaksi.

Pyynnöt toimitettiin saksalaisviranomaiselle kahden suomalaisprofessorin kautta. Kirjoittajan mukaan ne perustuvat oletettavasti Supon tiedossa olleisiin Rosenholz-henkilökortteihin sekä ns. Tiitisen listaan.

Julkaisemme listan ohessa.

Stasi-listan nimet


Ilkka-Christian Björklund, SKDL/SDP, kansanedustaja, Pohjoismaiden neuvoston pääsihteeri
Jouko Jokisalo, SKDL, tutkija, Stasin värvätty agentti ”Boris” 1979–87
Jorma Kalela, SDP, tutkija
Osmo Kock, SKDL, kansanedustaja, Suomen suurlähettiläs Berliinissä 1974–79
Jaakko Tapani Laakso, SKP/VAS, Tiedonantajan toimittaja, kansanedustaja, KGB:n ”Jan” ja Stasin ”Mantel” 1973–89
Marjatta Laires, diplomaatti DDR:ssä 1978–80
Riitta Myller, SDP:n kansanedustaja
Veijo Olavi Puhjo, SKP, lääkäri, opiskellut DDR:ssä
Johannes Pakaslahti, SKP, Tiedonantajan Berliinin kirjeenvaihtaja 1972–79, Maailman rauhanneuvoston pääsihteeri 1986–89.
Irma Anneli Nurmela
Ulf. L. Sundqvist, SDP, STS:n pääjohtaja
Ilkka Taipale, SDP, kansanedustaja
Pentti Tiusanen, SKP, Stasin värvätty ”Timur”
Rauno Viemerö, SDP, diplomaatti
Pirkko Saisio, SKDL, kirjailija
Jouko Kajanoja, SKP, SKP:n puheenjohtaja 1980-luvulla
Kaisa Korhonen, SKP, laulaja
Vappu Taipale, SDP, virkamies
Eero Heinäluoma, SDP, SAK:n toimitsija
Kalevi Sorsa, SDP, pää- ja ulkoministeri, puoluejohtaja
Ulpu Iivari, SDP:n puoluesihteeri
Kirsti Lintonen, SDP, diplomaatti
Arto Mansala, SDP, diplomaatti
Jaakko Laajava, LKP, diplomaatti
Paavo Lipponen, SDP, kansanedustaja
Jaakko Blomberg, SDP, diplomaatti
Erkki Tuomioja, SDP, apulaiskaupunginjohtaja, kansanedustaja
Matti Ahde, SDP, Suomi–DDR-seura, kansanedustaja, ministeri
Esko-Juhani Tennilä, SKP, kansanedustaja
Tarja Halonen, SDP, kansanedustaja
Taisto Sinisalo, SKP-y:n puheenjohtaja
Ilkka Kanerva, Kok., kansanedustaja, ministeri

Näiden lisäksi tietoja on pyydetty Antti Matti Ilmari Ruso/Russi/Rusi -nimisestä henkilöstä. 2000-luvun alkuvuosien ns. Rusi-kohun aikana kävi kuitenkin selväksi, että viranomaiset olivat tahallaan tai tahattomasti sekoittaneet Alpo Rusin hänen huomattavasti vanhempaan isoveljeensä Jukka Rusiin, jolla oli ollut yhteyksiä Itä-Saksan turvallisuuspalveluun. Saksalaislähteistä on sittemmin vahvistettu suomalaisten pyrkineen tarkoitushakuisesti etsimään nimenomaan presidentti Martti Ahtisaaren keskeisenä neuvonantajana 1990-luvulla toimineen Alpo Rusin nimeä likaavaa aineistoa.

(Lue toisesta artikkelistamme Ahtisaaren ja Vladimir Putinin presidenttisuosikikseen ilmoittaman Kalevi Sorsan välisestä suhteesta)

Mitä lista tarkoittaa?


Nimi Stasi-listalla tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että henkilön yhteys Itä-Saksan turvallisuuspalveluun on ollut syystä tai toisesta niin kiinnostava, että suomalaistutkijat ja/tai -viranomaiset ovat halunneet tutustua heitä koskeviin dokumentteihin lähemmin. Merkittävällä osalla yhteistyö lienee ollutkin melkoisen syvällistä, mistä kertoo useampien KGB:n ja itäsaksalaisten suoranaisesti värväämien henkilöiden mukanaolo listalla. Toisaalta osan kontakti on saattanut olla löysempi ja perustua pikemminkin keskusteluyhteyden ylläpitämiseen kuin tehtävien vastaanottamiseen. Raja näiden kahden välillä ei ole kuitenkaan aina selkeästi vedettävissä.

Nykyhetken kannalta keskeisin ongelma liittyy siihen, että Stasin tiedusteluasema koordinoi läheisesti toimintaansa Neuvostoliiton KGB:n kanssa. Näin ollen myös Venäjä saattaa kyetä edelleen käyttämään hyväksi itäsaksalaisten kautta muodostettuja riippuvuussuhteita.

Rikosoikeudellisessa katsannossa yhteydenpidon luonne on aina riippuvaista valtion asemoitumisesta, liittolaissuhteista ja kansainvälisestä tilanteesta. Mikä on voinut 1980-luvun YYA-Suomessa olla normaalia tai vain eettisesti kyseenalaista, saattaa Venäjä-pakotteiden eturintamaan asettuneessa EU-Suomessa olla yksiselitteisen rikollista. Toivottavasti listalle syystä tai toisesta päätyneet ymmärtävät tämän ja viimeistään viranomaiset varmistavat mahdollisesti jatkuvien epäasiallisten yhteyksien katkaisemisen.

Usein tiedusteluaseman kontaktien arvo voi olla myös heidän kauttaan välitettävän disinformaation tai yleiseen mielipiteeseen vaikuttavien teesien levittämisessä. Tällöin on tärkeää, että mukana on riittävästi totuutta eivätkä esitetyt väitteet ole liian kaukana kulloisenkin yhteiskunnan yleisestä mielipiteestä. Tällä hetkellä esimerkiksi kansainvälisestä oikeudesta piittaamaton Venäjä ei edes itse yritä erityisemmin perustella toimintaansa laillisuudella, saati sitten että Kreml odottaisi moista kaikilta suomalaisilta vaikuttaja-agenteiltaan. Paljon helpompaa on vaikkapa lietsoa epäluuloa siitä, onko puolustusliitto Natoon järkevää liittyä nopealla aikataululla vai sittenkin antaa asian odottaa – mahdollisesti niin kauan, että Venäjä pääsee uhkaamaan Suomea sotilaallisesti.

(Lue artikkelimme liittyen idänkaupan verkostojen vaikutukseen Suomen asemoitumisessa kylmän sodan jälkeen ja siihen, kuinka presidentti Mauno Koivisto päätyi KGB:n toivomuksesta suojelemaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen rahanpesutoimintaa)

Miksi julkaisemme listan?


Emme halua suomalaisten repivän toisiaan kappaleiksi, vaan päättää lopullisesti kansallisen turvallisuuden kannalta riskialttiin poliittisen pelin, jonka ässinä ja jokereina on pitkään käytetty epädemokraattisen naapurimaamme ja sen liittolaisten tiedusteluorgaaneja. Siksi kutsumme osallisia ja asioista jotain tietäviä ennen kaikkea puhumaan.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö vastuutakin tulisi kantaa. Vihreiden entinen puheenjohtaja Ville Niinistö kiteytti asian taannoisessa Facebook-päivityksessään hyvin:

Naiivius on (…) eri asia kuin se, että moni on myös aktiivisesti halunnut vähätellä Venäjään liittyviä riskejä. Ja se on sitä suomettumisen perintöä, josta on nyt päästävä eroon. Siitä, että riskeistä vaietaan ja gospelia hyvistä väleistä korostetaan silloinkin kun olisi aika puhua avoimesti.

Vanhojen asioiden kaivelu ei ole turhaa. Mielensä muuttaminen ei (…) tee aiemmin ajetusta idänpolitiikasta asiaa, jota ei pitäisi kriittisesti analysoida (…).


Suomen oloissa rohkeaa puhetta – etenkin, kun kirjoittajan itsensäkin puolueella on ainakin energiapolitiikan saralla hyvin paljon peiliin katsottavaa.