Teksti: Juha Mäkelä, everstiluutnantti, st, Puolustusvoimien tutkimuslaitos
Taustaa 2023–2024
Gazan konfliktin kesto lähestyy 630 päivän rajaa. Konfliktin aikana Israel ja Iran ovat olleet kahdesti suorassa välienselvittelyssä: vuoden 2024 huhtikuussa ja lokakuussa. Molemmilla kerroilla Iran käytti massamaisesti ballistisia ohjuksia, kamikaze-drooneja sekä risteilyohjuksia Israelin sotilaskohteita vastaan, ja Israel vastasi näihin ilmavoimien täsmäiskuilla. Lokakuun lopulla suoritetuissa ilmaiskuissa Israel kykeni tuhoamaan Iranin venäläisvalmisteiset S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät. Iranin ilmapuolustuksen korkeatorjuntaan jäi aukko, jota Iranin oma keskikantaman Khordad 15 -ilmatorjuntajärjestelmä ei pystynyt korvaamaan. Myöskään liittolaismaa Venäjä ei Ukrainan sodan resurssivajeen takia tehnyt elettäkään S-300-järjestelmän korvaamiseksi saatikka tukenut Irania S-400 Triumf -ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä. Venäjä ja Intia ovat solmineet sopimuksen viiden Triumf-patteriston toimittamisesta vuoteen 2026 mennessä.
2025 – operaatio Rising Lion
Kolmas suora yhteydenotto maiden välillä alkoi aamuyöllä 13. kesäkuuta Israelin ilmavoimien laajamittaisilla iskuilla. Ilmaiskut tehtiin 200 hävittäjän voimin noin 80 eri kohteeseen. Iskujen tavoitteena oli mm:
– lamauttaa sotilaallinen johtamisjärjestelmä
– lamauttaa Iranin jäljellä oleva ilmapuolustus
– tuhota ballistiset ohjukset ja niiden mobiililaukaisualustat
– iskut ohjus- ja ydintuotantolaitoksia vastaan, joilla pyrittiin estämään Iranin kyky ydinaseen kehittämiseen.
Hyökkäyksen toisena päivänä Israel ilmoitti voittaneensa taistelun ilmaherruudesta Iranin ilmatilassa ja kykenevänsä lentämään pääkaupunki Teheranin yllä.
Ilmaiskujen lisäksi hyökkäykseen liittyi yllätysmomenttina tiedustelupalvelu Mossadin erikoisoperaatio. Mossad oli pitkän ajan kuluessa onnistunut toimittamaan Iraniin droonien osia ja valmistellut tärkeiden kohteiden lähelle paketti- ja kuorma-autoja, joista se käynnisti kevyiden FPV (first person view) -droonien täsmäiskut avainhenkilöstön ja ilmapuolustuksen liikkuvien kohteiden tuhoamiseksi. Ensimmäisen päivän iskuissa eliminoitiin 16 vallankumouskaartin ylimpään sotilasjohtoon kuuluvaa kenraalia sekä 14 ydinohjelman parissa työskennellyttä tutkijaa. On vaikea arvioida, mikä oli drooni-iskujen osuus aiheutetuista tuhoista. Niillä onnistuttiin strategisessa yllätyksessä – Iran ei odottanut, että sen omalta maaperältä toimitaan sitä vastaan Mossadin drooneilla.
Mossadin drooni-iskussa oli paljon yhtäläisyyksiä Ukrainan 1. kesäkuuta suorittamaan erikoisoperaatioon, jossa Ukrainan sotilastiedustelu GUR iski Venäjän maaperälle sen selustassa tukeutuneita strategisia pommikoneita vastaan (operaatio Spiderweb). Ei ole suljettu pois, että Mossadin ja GUR:n välillä on ollut yhteistyötä näiden erikoisoperaatioiden suunnittelussa.
Iranin vastaus tuli droonien ja keskimatkan ballististen ohjusten muodossa. Seuraavien kolmen päivän ajan Iran kykeni laukaisemaan yli 300 keskimatkan ballistista ohjusta ja 1 000 droonia Israeliin. Sotilaskohteiden lisäksi maaleina olivat myös puolustusteollisuuden kohteet, kuten tuotantolaitokset, joissa ilmapuolustuksen torjuntaohjuksia valmistetaan. Iranin vastaiskut osoittautuvat aiempia tehokkaimmiksi, useampi ohjus kykeni läpäisemään Israelin ilmapuolustuksen, ja ohjukset aiheuttivat siviilitappioita.
Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu näyttää tavoittelevan muutakin kuin Iranin ydinaseohjelman lopettamista. Sunnuntaina 15. kesäkuuta hän ilmoitti Fox News -uutismedian haastattelussa, että ilmaiskujen seurauksena saattaisi alkaa vallankumous, jossa nykyhallinto syrjäytetään. Seuraavan päivän lausunnoissa Netanjahu totesi, että Iranin ylimmän uskonnollisen johtajan ajatollah Ali Khamenein surmaaminen saattaisi lopettaa sodan. Operaation aloitushetkeen liittyi myös sisäpolitiikkaa: vain päivää ennen ilmaiskujen alkamista Netanjahun kabinetti selvisi pienellä marginaalilla opposition epäluottamusaloitteesta. Aloite liittyi pakollisen asepalveluksen laajentamiseen ortodoksijuutalaisiin, jotka nykylain ollessa voimassa saavat vapautuksen asepalveluksesta. Epäluottamuslause kaatui äänin 61–53, ja Netanjahu sai jälleen puoli vuotta lisää toiminta-aikaa ennen kuin oppositio voi haastaa hänet uudelleen.
Israelin ilmaherruus Iranin eri osissa vähensi Iranin ohjusiskujen volyymiä. Israelin oman arvion mukaan se oli kyennyt tuhomaan kaksi kolmasosaa Iranin ballististen ohjusten arsenaalista. Tämä näkyi myös Iranin vastaiskujen heikentymisenä, kesäkuun 18.–21. välisenä aikana ohjuksia ammuttiin 20–30 päivävauhdilla. Myös Israelin torjuntakyky oli heikentynyt erityisesti korkeatorjuntaan kykenevien Arrow-3-torjuntaohjusten osalta. Yhdysvallat on siirtänyt Israelin tueksi kaksi korkeatorjuntaan kykenevää THAAD-ilmatorjuntaohjuspatteria sekä merivoimien Arleigh Burke -luokan ohjushävittäjiä, joiden tutkakalusto sekä SM-2-, SM-3- ja SM-6-torjuntaohjukset soveltuvat ohjustentorjuntaan. Ohjustorjunta on äärimmäisen kallista, arvioiden mukaan jokainen sotapäivä maksaa Israelille noin 200 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, luvussa eivät ole mukana Iranin sille aiheuttamat infrastruktuurin tappiot.
USA liittyy mukaan – operaatio Midnight Hammer
Pitkään spekuloitu ja pääministeri Netanjahun toivoma tilannekehitys USA:n liittymisestä Israelin tueksi tapahtui sunnuntaina 22. kesäkuuta. Yhdysvaltojen B-2-pommikoneet iskivät Fordow’n ydintuotantolaitosta vastaan GBU-57-bunkkeripommeilla. Operaatioon käytettiin seitsemää B-2-pommittajaa ja 14 GBU-57-pommia. Merivoimien hyökkäyssukellusveneet puolestaan laukaisivat 30 Tomahawk-risteilyohjusta Natanzin ja Isfahanin ydintuotantolaitoksiin. Massiiviseen ilmaoperaatioon osallistui kaiken kaikkiaan noin 125 sotilaskonetta, ja siihen kuului toisen B-2-pommikoneosaston suorittama harhautus. Koneiden siirtämisestä kohti Diego Garcian tukikohtaa Intian valtamerellä uutisoitiin ja annettiin samalla ymmärtää, että presidentti Trump tekee päätöksen mahdollisesta iskusta kahden viikon sisällä. Todellisuudessa B-2-iskuosasto oli jo matkalla suoraan Missourin Whitemanin tukikohdasta kohti Irania. Yhdensuuntainen lentomatka kohteisiin oli 11 000 kilometriä ja kesti ilmatankkauksineen noin 16 tuntia. Koneet myös palasivat takaisin Missourin kotitukikohtaan 37 tuntia kestäneen menestyksekkään operaation jälkeen.
USA:n ilmoituksen mukaan Iranin ydinaseohjelman keskeiset tuotantolaitokset saatiin tuhottua täydellisesti. Iran puolestaan kiisti merkittävät vahingot. Kahta päivää ennen iskuja satelliittikuvien perusteella havaittiin Iranin siirtävän materiaalia pois Fordow’sta. Onkin mahdollista, että osa rikastetusta uraanista on siirretty piiloon uusiin maanalaisiin kätköihin.
Eskalaatioriskit
Iranin valtionjohto julkaisi lausuntoja, joissa se ilmoitti tulleensa Yhdysvaltojen pettämäksi, diplomaattisten neuvotteluiden sijaan Yhdysvallat liittyi sotaan Israelin puolelle. Iran jatkaa ohjusiskujaan Israelia vastaan heikentynein voimin. Yhdysvaltojen mukaan liittyminen tarkoittaa käytännössä sitä, että Iran ei kykene voittamaan. Iranin mahdolliset vastaukset voivat olla Hormuzinsalmen sulkeminen, millä olisi maailmanlaajuiset vaikutukset öljyn ja kaasun hintaan. Sunnuntaina 22. kesäkuuta Iranin parlamentti hyväksyi Hormuzinsalmen sulkemisen. Sen lisäksi Iran on uhannut ottaa maalikseen Yhdysvaltojen Lähi-idässä sijaitsevat sotilastukikohdat, joissa on yhteensä noin 40 000 sotilasta. Iranin johdon on käytännössä ”pakko” vastata Yhdysvaltojen mukaantuloon, muuten se menettää kasvonsa oman kansansa keskuudessa ja toisaalta alueellisen pelotteensa, johon se on itse ajautunut kovalla retoriikallaan.
Iranin vastaus Yhdysvalloille
Iranin vastaus tuli päivän viiveellä. Illalla 23. kesäkuuta Iran laukaisi 14 keskimatkan ballistista ohjusta kohti Qatarissa sijaitsevaa al-Udeidin lentotukikohtaa. Tukikohta on Yhdysvaltojen suurin Lähi-idän alueen tukikohta, ja siellä on noin 10 000 amerikkalaista sotilasta. Samalla se toimii USA:n keskisen komentoportaan (CENTCOM) ilmavoimakomponentin johto-osana. Iranin isku ei aiheuttanut kalusto- eikä miehistötappioita, ohjusisku torjuttiin sataprosenttisesti. Myös kaikki tukikohdan koneet oli jo useita päiviä etukäteen hajautettu pois kiitoradoilta ja henkilöstö oli suojautuneena. Ennen varsinaista iskua Iran myös antoi ennakkovaroituksen kahta tuntia ennen, joten Qatar ehti sulkea ilmatilansa ennen varsinaisia iskuja.
Presidentti Trumpin tulitaukoilmoitus
Tiistaiaamuna 24. kesäkuuta presidentti Trump ilmoitti sosiaalisen median tilillään, että tulitaukosopimus Israelin ja Iranin välillä oli saavutettu. Iranin ehtona tulitauolle oli se, että Israel lopettaa sotatoimet tiistaiaamuun kello 4.00 mennessä. Viimeisinä toimina ennen tulitauon julistamista Iran ampui useita ohjusiskuja kohti Israelia julistaen sen jälkeen valtion television kanavallaan, että Yhdysvallat ja Israel taipuivat tulitaukoon Iranin Qatariin tekemän ohjusiskun takia. Iranin valtionjohto säilytti näin kasvonsa oman kansansa ja arabimaailman silmissä.
Kuka lopulta voitti?
Mikäli myös Israel hyväksyy tulitauon ja tyytyy siihen, että Iran sai viimeisen sanan keskinäisessä iskujen ja kostoiskujen vaihdossa, on johtopäätöksenä se, että 12 päivän sota päättyi ratkaisemattomana.
Israel kiistatta osoitti teknologista ylivoimaansa kykenemällä lamauttamaan Iranin sotilaallisen johtamisjärjestelmän sekä ilmapuolustuksen. Se myös tuhosi noin kaksi kolmasosaa Iranin keskimatkan ballistisista ohjuksista. Päätavoite eli Iranin ydinaseohjelman totaalinen lopettaminen jää arvioitavaksi tulevaisuudessa.
Iranille merkittävin saavutus on nykyhallinnon vallassa säilyminen. Sen arvioidaan ehtineen siirtää 60-prosenttiseksi rikastetun uraaninsa suojaan ennen kuin Yhdysvaltojen B-2-pommikoneet iskivät ydintuotantolaitoksiin. Tuotantolaitosten sentrifugeja ei todennäköisesti ehditty pelastaa, joten jos Iranilla oli käynnissä salainen projekti ydinaseen valmistamiseksi, niin sentrifugien korvaamiseen ja projektin uudelleen käynnistämiseen kulunee ainakin vuosi. Indikaatio mahdollisesta jatkoprojektista saadaan siitä, irtautuuko Iran tulevaisuudessa NPT-ydinsulkusopimuksesta valitsemalla Pohjois-Korean tien.
Iranin ja Venäjän strategiseen kumppanuuteen tuli myös syvä kolhu. Venäjä ei Ukrainan sodan resurssivajeen vuoksi kyennyt korvaamaan S-300-ilmapuolustusjärjestelmien menetystä, vaikka Iran sitä ehkä odotti. Sodan yhtenä opetuksena on ilmapuolustuksen merkittävä rooli. Sekä Iranissa että Israelissa tullaan panostamaan ilmapuolustuksen kehittämiseen ja tehostamaan tuotantokapasiteettia niin, että seuraavissa konflikteissa torjuntaohjukset eivät lopu kesken.
Yhdysvallat ja presidentti Trump puolestaan onnistuivat hämmästyttävällä tavalla asettumaan Israelin puolelle auttamalla sitä sotilaallisesti. Toisaalta Yhdysvallat onnistui vakuuttamaan Iranin siitä, että tulitauon hyväksyntä lopettaa Israelin iskut. Peli saatiin myös poikki ennen kuin Iran ehti toteuttaa seuraavan eskalaatioportaan – Hormuzinsalmen sulkemisen. Tällainen tilanne olisi Yhdysvalloillekin ollut vakava paikka, sillä Trumpin strategiaan kuului ”no boots on ground”, eli maavoimia tai merivoimia ei missään tilanteessa haluttu sitoa pitkäkestoiseen konventionaaliseen sotaan Irania vastaan.
Summa summarum, tulitauon virallista vahvistusta odotellessa näyttää siltä, että kaikki osapuolet säilyttivät kasvonsa maailman silmissä ja kaikki – myös Iran – voivat julistaa voittaneensa ainakin osittain. Peli jäi kuitenkin kesken, ja seuraava voimainkoitos on väistämättä edessä keskipitkällä aikavälillä.
Artikkelikuva: B-2 valmiina ilmatankkaukseen. Kuva: US Air Force/Tech. Sgt. Benjamin Mota
