Puolustusvoimista sekä Rajavartiolaitoksesta siirtyy tänään reserviin yhteensä 9 551 nuorta, joista 409 on suorittanut naisten vapaaehtoisen palveluksen. Rajavartiolaitoksen osuus kotiutuvista on 280 uutta reserviläistä. Palveluksensa suorittaneiden määrä on kesäkuussa kotiutuvien osalta suurin kymmeneen vuoteen. Puolustusvoimien mukaan kotiutuvien määrän kasvuun ovat vaikuttaneet suurentuneet aloitusvahvuudet sekä palveluksen keskeyttäjien määrän väheneminen.
Kotiutuvat varusmiehet ovat palvelleet koulutuksen mukaan joko 347 tai 165 vrk. Yksi näistä sopivasti juhannukseksi palveluksesta vapautuvista uusista reserviläisistä on Kouvolan Karjalan prikaatissa palveluksensa suorittanut alikersantti Antti Jalovaara, jonka Suomen Sotilas tapasi Lohtajan ADEX Mallet Strike 25 -harjoituksessa toukokuussa.
Espoossa asuvan Antti Jalovaaran palvelupaikka ei valikoitunut ainoastaan lyhimmän kotimatkan vuoksi. Hän kertoo: ”Minulla ei oikeastaan ollut juuri mitään tietoa intistä eikä varsinkaan eri joukko-osastoista. Ajattelin alun perin hakea Ilmavoimien lentorukkiin, jonka myös kerroin kutsunnoissa. Minut laitettiinkin sitten Kouvolaan Vekarajärven Ilmatorjuntarykmenttiin. Perusteluna oli, että sehän on melkein sama juttu. Hakemus lentorukkiin jäi sitten kuitenkin lähettämättä, joten päädyin palvelemaan Karjalan prikaatin ilmatorjuntaan.”
Omasta sa-tehtävästään ei alikersantti Jalovaara voi ymmärrettävästi kovin tarkkoja tietoja antaa. Hän kertoo: ”Olen saanut koulutuksen ilmatorjunnan ITO 2005 -järjestelmään ja toimin ohjuslavetin operaattorina eli käyttäjänä. Koulutukseeni sisältyi runsaasti kohteiden tunnistamisen sekä tulitoiminnan johtamisen harjoittelua. Alussa simulaattoriharjoituksissa annettujen maalien torjuminen tuntui mahdottomalta tehtävältä. Harjoituksen kautta taidot kuitenkin lisääntyivät ja syntyi luottamus omiin ja ryhmän taitoihin.”
Jalovaara jatkaa: ”Käytännössä omalla vastuullani on ITO 2005 -ryhmän tulitoiminnan ohjaaminen, kohteiden nopea ja tarkka tunnistaminen sekä varmistuminen siitä, että kaikki uhkat torjutaan tehokkaasti. Lisäksi vastaan ryhmän viestiyhteyksistä muihin ampuviin yksiköihin. Kaikki ohjusryhmän tekeminen vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja nopeita päätöksiä siitä, kuka ampuu ja mitä. Hätäily on tuhoisaa, sillä ohjusta ei saa ampua liian aikaisin. Pitkät yksitoikkoiset päivystykset eri vuorokaudenaikoina edellyttävät myös runsaasti kärsivällisyyttä.”
Ilmatorjuntaohjukset ovat kalliita, joten niitä pääsee ampumaan vain varusmiespalveluksen päättöharjoituksissa. Jalovaara kertoo tästä oman palveluksensa huippuhetkestä: ”Mallet Strike 25 -harjoituksessa päästiin ampumaan yksi kova ohjus maalilennokkiin. Sattumalta minut valittiin vastaanottamaan vieraita, jotka tulivat katsomaan ammuntaa. Myöhemmin kuitenkin näin ohjusammunnan, joka kuvattiin lämpökameralla. Ammunnasta kuulin vain kovan pamauksen ohjuksen lähtiessä. Ohjus ammuttiin hiukan maalin alapuolelle, eikä se räjähtänyt.”
Maailman sotauutiset täyttävät juuri nyt kaikki viestimet. Jalovaara kertoo, että heillä Ukrainan konfliktista on puhuttu laajasti ja siitä on saatu merkittäviä oppeja, erityisesti ilmatorjunnan kriittisestä merkityksestä sodassa. Keskustelu on painottunut erityisesti erilaisten lennokkien rooliin ja keinoihin, joilla ne ovat torjuttavissa. Olemme saaneet koulutusta menetelmistä, joilla minimoidaan lennokkien tehokkuus. Tällaisia keinoja ovat naamiointi ja kaluston piilottaminen suoja-asemiin. Kalustoa ei tuoda niistä näkyville, jos tiedetään lennokkien pyörivän lähistöllä.
Itse palvelustoimissa sotauutiset ovat kuitenkin vain taustalla, aika menee päivittäisissä rutiineissa. ”Kavereiden kanssa olemme spekuloineet sodan lopputulosta. Välillä olemme katselleet videoita, joissa ukrainalaiset tuhoavat vastustajan sotakalustoa.” Haastattelu tehtiin niin aikaisin, etteivät viimeisimmät ilmatorjuntauutiset Iranista vielä olleet otsikoissa.
Henkilökohtaisesta kehittymisestään palveluksen aikana alikersantti Jalovaara kertoo, että varusmiespalveluksessa hän on oppinut olemaan vastuussa myös toisten henkilöiden tekemisistä. ”Oma kärsivällisyys on lisääntynyt huomattavasti, sillä aina on ollut edessä erilaisia haasteita. Niin sanottu Espoon kupla myös on puhjennut.” Tällä Jalovaara tarkoittaa sitä, että nyt miltei vuoden ajan hän on tavannut ja elänyt yhdessä erilaisten eri taustoista ja paikkakunnilta tulleiden varusmiestovereiden kanssa. ”Se on avartanut maailmankuvaani ja lisännyt arvostustani muita kohtaan”, kertoo alikersantti Jalovaara.
Palveluksen jälkeen uusi reserviläisemme ei juhannuksen viettoa enempää Suomessa viihdy, vaan hän suuntaa Nizzaan työmatkalle. Työkeikan jälkeen on ohjelmassa lomanvietto Malesiassa. Sen jälkeen alkavat opinnot kauppakorkeakoulussa.
Suomen Sotilas toivottaa menestystä reservissä kaikille kotiutuneille.
Artikkelikuva: Puolustusvoimat
