Puolustusvoiman komentaja kenraali Timo Kivinen piti viimeisen maanpuolustuskurssin avajaispuheenvuoronsa tilanteessa, jossa maailma on murroksessa – ja huonoon suuntaan. Voimapolitiikka ja geopolitiikka valtaa alaa sääntöperusteisuudelta ja keskinäiseltä kunnioitukselta.
Valtakunnallisten maanpuolustuskurssien tarkoituksena on parantaa yhteiskunnan eri sektoreiden yhteistoimintaa poikkeusoloissa ja edistää kokonaisturvallisuuden eri aloilla työskentelevien henkilöiden verkostoitumista. Kurssi on nyt parhaillaan käynnissä.
Suomen Sotilas julkaisee puheen kokonaisuudessaan:
Herra ministeri, hyvät 248. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin osallistujat, arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat! Herr minister, Bästa deltagare i den riksomfattande försvarskursen, mina damer och herrar!
Maailman historiassa on ollut määrävälein tällaisia murroskausia, joita nyt koemme. Edellinen suuri murros tapahtui kylmän sodan päättyessä, jonka seurauksena maailman turvallisuustilanne parani. Nyt olemme jo pitkään menneet päinvastaiseen suuntaan. Tällaisten murroskausien taustalla on aina ollut suurvaltojen ja niiden johtamien liittoutumien välisten voimasuhteiden muutokset. Niin tälläkin kertaa. Parina viime vuosikymmenenä vahvistuneet Kiina ja Venäjä ovat tyytymättömiä Yhdysvaltojen johtaman lännen dominoimaan maailman järjestykseen ja pyrkivät omista lähtökohdistaan muokkaamaan maailman turvallisuusarkkitehtuuria mieleisekseen. Kuten nytkin, tällaisiin murroskausiin on aiemminkin liittynyt konflikteja – sotia, joiden lopputulema osaltaan määrittää suurvaltojen ja niiden johtamien liittoutumien painoarvon ja asemoitumisen alkavan uuden aikakauden maailmanjärjestyksessä.
Riippumatta siitä miten ja milloin Ukrainassa käytävä sota päättyy ja kuka on Yhdysvaltojen seuraava presidentti, on selvää, että Euroopan on tehtävä enemmän oman turvallisuutensa eteen. Sotilaallisesta näkökulmasta se tarkoittaa pelkistetysti kahta asiaa, puolustusbudjettien nostamista ja Euroopan puolustusteollisuuden kapasiteetin ja kyvykkyyden nostamista. Puolustusteollisuuteen tehtävät investoinnit ovat myös edellytys Ukrainan pitkäjänteiselle tukemiselle. Minusta näyttää siltä, että Nato-maiden yhdessä hyväksymä kahden BKT-prosentin puolustusmenotaso ei tule riittämään kattamaan kaikkea sitä, jota Euroopan on tehtävä.
Euroopan unionilla on roolinsa Euroopan puolustuskyvyn kehittämisessä. Euroopan unionin puolustusyhteistyön vahvistaminen ja Nato toimet ovat toisiaan täydentäviä ja hyödyttäviä. Sota Ukrainassa on selkiyttänyt näiden kahden organisaation rooleja. Euroopan unionin sotilaallinen yhteistyö keskittyy oman alueen ulkopuolella tapahtuvaan kriisinhallintaan sekä sotilaallisten suorituskykyjen kehittämiseen Naton vastatessa kollektiivisesta pidäkkeestä ja puolustuksesta. Oma kokonaisuus on Euroopan puolustusteollisuuden kapasiteettiin ja kyvykkyyteen panostaminen. EU-maiden puolustuspanostukset tuottavat siis sotilaallisia suorituskykyjä ensisijaisesti kansalliseen käyttöön ja vahventavat Euroopan puolustusta osana Natoa.
Oma käsitykseni on, että puolustusteollisuuteen liittyviä haasteita ei ratkaista pelkästään rahalla, vaan se vaatii myös säätelyyn, regulaatioon puuttumista. Elämme poikkeuksellisia aikoja. Lännen ja Venäjän turvallisuuskäsitykset näyttävät olevan sovittamattomassa ristiriidassa. Tällaisina aikoina tarvitaan poikkeuksellisia toimenpiteitä. Koska tuotantokapasiteetin ylösnosto vie oman aikansa ja Ukrainan tukitarve on välitön, eivätkä omat varmuusvarastot täyty hetkessä, nyt tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä.
Euroopan unionilla on myös rooli sotilaallisen liikkuvuuden edistämisessä. Kyse on EU:n Military Mobility -hankkeesta, jonka avulla joukkojen ja kaluston liikkuvuutta parannetaan Euroopan alueella. Tätä EU voisi vauhdittaa antamalla direktiivin, joka ohjaisi jäsenmaat yhdenmukaistamaan sotilaalliseen liikkuvuuteen liittyvän regulaationsa.
Historiallisesti läntiset demokratiat ovat näissä asioissa tehneet päätökset hitaammin kuin autoritaariset valtiot. Iso-Britannian pääministeri Stanley Baldwin totesi 1936 käsitellessään Englannin varustautumiseen liittyviä asioita: ”Demokratia on aina kaksi vuotta diktatuureja jäljessä”. Näin näyttää olevan tälläkin kertaa. Vanha totuus ”yleinen mielipide on demokratian kaikkivaltias” luonnollisesti vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.
Viime aikoina monet kollegani, Euroopan maiden asevoimien komentajat, ovatkin käyttäneet painavia puheenvuoroja omien maidensa varautumistoimien vauhdittamiseksi. Suomessa tähän ei ole ollut samanlaista tarvetta, koska me emme toimineet niin kuin pääosa kylmän sodan jälkeen toimi, vaan olemme ylläpitäneet kokonaisturvallisuuden ja kokonaismaanpuolustuksen järjestelyjä. Toki niitä pitää ajassa eläen kehittää.
Samalla kun Eurooppa – toivottavasti nykyistä merkittävästi nopeammin – vahvistaa itseään, on kuitenkin toimittava siten, ettei omilla toimenpiteillä heikennetä transatlanttista linkkiä. Tulevaisuuden näkymä on sen oloinen, että on niin Euroopan kuin Yhdysvaltojen etu puolustaa jatkossakin yhdessä arvojamme.
Hyvät läsnäolijat,
Viimeisimmät kyselyt ovat osoittaneet suomalaisten maanpuolustustahdon olevan korkealla tasolla. Tämä näkyy myös varusmiesten loppukyselyissä sekä reserviläiskyselyissä. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kyselyn perusteella yhdeksän kymmenestä suomalaisesta suhtautuu myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen. Nato koetaan myös vaikuttavan Suomen turvallisuuteen myönteisesti. Kyselyn tulosten perusteella suurin osa suomalaisista kokee Suomen olevan velvollinen auttamaan muita jäsenmaita mikäli ne joutuisivat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Tulokset osoittavat, että Suomi on sotilasliiton jäsenenä turvallisuuden tuottaja, ei kuluttaja. Olemme valmiit kantamaan oman vastuumme liittokunnan yhteisestä pelotteesta ja puolustuksesta.
Nato-jäsenyyteemme ei vähennä kahden tai monenvälisen puolustusyhteistyön merkitystä. Se syvenee entisestään erityisesti Nato-naapureidemme kanssa. Sotilaiden näkökulma tähän yhteistyöhön on hyvin käytännön läheinen – kuinka toimimme yhdessä eri turvallisuustilanteissa. Kyse ei ole siitä, että muodostaisimme jonkinlaisia blokkeja Naton sisälle, vaan siitä, että yhteistyötä tiivistämällä vahvistamme kollektiivista pidäkettä ja puolustusta tavalla, joka palvelee koko liittokuntaa. Yhteistyön tiivistäminen mahdollistaa muun muassa joustavan siirtymisen Naton alueellisten puolustussuunnitelmien toteuttamiseen.
Historiallisesti tärkein viiteryhmämme on ollut Pohjoismaat. Pohjoismaat jakavat yhteisen taustan ja turvallisuushaasteet. Historia, kulttuuri ja valtioiden kehitys yhdistävät meitä, luovat pohjoismaista identiteettiä ja lisäävät maidemme välistä luottamusta. Pohjoismaiden samankaltaisuuden takia yhteiskuntien uhkakuvat, riskit ja haavoittuvuudet ovat samantyyppisiä kaikissa Pohjoismaissa. Krimin valtauksen jälkeen Pohjoismaiden puolustusyhteistyö alkoi merkittävästi tiivistyä ja nyt Ruotsinkin ollessa kohta Naton täysjäsen meillä kaikilla on yhteiset perusteet alueemme puolustuksen suunnittelulle ja toteuttamiselle. Yhteistyömme kattaa niin rauhan ajan, kriisiajan kuin sodan ajan.
Vi har haft ett tätt försvarssamarbete med vår närmaste partner Sverige i redan tio år. Samarbetet har varit vidsträckt. Det har omfattat operativ planering i alla lägen. Målet är tydligt. Att uppnå en förmåga där finländska och svenska trupper är redo att genomföra gemensamma operationer såväl inom de båda ländernas områden som utanför. I och med att Sveriges Nato-medlemskap säkrats har vi ännu bättre möjligheter än tidigare att tillsammans verka för att trygga Europas säkerhet.
Juuri alkava Nordic Response -harjoitus, konkretisoi sen, kuinka Pohjoismaat osana liittokuntaa toimivat yhdessä. Me Pohjoismaat muodostamme yhdessä puolustuksen perustan, jota liittolaisemme vahvistavat siirtämällä joukkoja pohjoiseen. Puolustusvoimat osallistuu harjoitukseen Maa-, Meri- ja Ilmavoimien sekä logistiikka- ja johtamisjärjestelmäalan joukoilla. Puolustusvoimista harjoitukseen osallistuu yli 4 100 sotilasta. Tästä joukosta merkittävä osa on reserviläisiä.
Harjoituskokemukset tuovat myös lisäperusteita liittokunnan johtamis- ja logististen järjestelyjen suunnitteluun, jotka Suomen näkökulmasta etenevät oikeaan suuntaan.
Hyvät valtakunnallisen maanpuolustuskurssin osanottajat
Sotilaallisesta näkökulmasta Suomen turvallisuus perustuu kansalliseen puolustuskykyyn (artikla 3 vastuu), kokonaismaanpuolustus- ja turvallisuusjärjestelyihin, Naton kollektiiviseen puolustukseen sekä kahden ja monenväliseen puolustusyhteistyöhön. Nämä neljä kokonaisuutta ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa ja niitä kaikkia pitää viedä eteenpäin ajassa eläen. Tämä on erityisen tärkeää nyt kun maailma on murroksessa ja on ilmeistä, että kokonaistilanne menee vielä ikävämpään suuntaan – eikä kukaan tiedä milloin se kääntyy positiivisempaan suuntaan.
Seuraavien viikkojen aikana teidät kurssilaiset perehdytetään Suomen turvallisuuteen liittyviin tehtäviin ja vastuisiin edellä mainitussa kontekstissa eri näkökulmista. Toivottavasti kurssi vahvistaa käsityksiänne siitä, että turvallisuus on meidän jokaisen asia ja vain yhdessä toimien voimme vaikuttaa myönteisesti oman, lähipiirimme ja yhteiskuntamme ja liittolaistemme turvallisuuteen.
Kyse ei ole pelkästään kurssin sisällöstä vaan verkottumisesta ja eri toimijoiden yhteistyön jatkuvasta parantamisesta. Teitä ohjaavat ja tukevat alojensa huippuammattilaiset. Arvostan korkealle sitä, että olette kiireistänne huolimatta onnistuneet raivaamaan kalenteriinne ajan yhteiselle asiallemme. Toivotan teille antoisaa kurssia!
Tämä on viimeinen Puolustusvoimain komentajana maanpuolustuskursseille pitämäni puhe. Kiitän Maanpuolustuskursseja yli 60 vuoden aikana suomalaisten turvallisuuden eteen tehdystä työstä. Kurssit ovat ainutlaatuisia maailmankin mittaluokassa. Toivotan teille menestystä jatkossakin.
