Rajamme takaisella, massiivisella Olenian lentotukikohdalla on ollut merkittävä rooli juuri ennen uutta vuotta alkaneissa ohjusiskujen sarjassa Ukrainaan. Kaikkiaan Venäjä on iskenyt voimalla jo kolmasti. Iskut tapahtuivat 29. joulukuuta sekä 2. ja 7. tammikuuta. Strategisten pommikoneiden ”kotipesä” on linnuntietä lähimmillään noin 150 km:n päässä Suomen rajasta ja sijaitsee Porttipahdan ja Lokan tekojärvien tasalla pohjoisessa.
Ensimmäisessä ja suurimmassa hyökkäyksessä käytettiin Ukrainan tietojen mukaan 122 ohjusta, joista valtaosa laukaistiin suurista pommikoneista. Suomen Sotilas kirjoitti ensimmäisestä ohjusiskusta artikkelissaan ”Jättiläismäinen ohjusisku Ukrainaan”. Mukana hyökkäyksessä oli myös räjähdelennokkeja.
Olenian roolista ja osallistumisesta ohjusiskuihin kirjoitti mm. norjalainen The Barents Observer.
Viime keväänä Venäjä siirsi Oleniaan yli 10 Tu-95M ja Tu-160 pitkän kantaman pommikonetta. Siirto tapahtui sen jälkeen, kun Engelsin lentotukikohta Saratovin alueella joutui ukrainalaisten lennokkihyökkäyksen kohteeksi ja lentokalusto kärsi tappioita lentokentällä. Suomen Sotilas kirjoitti asiasta artikkelissaan ”Venäjän ydinpommittajat rajoillamme” toukokuussa 2023. Toukokuun artikkelissa pohdittiin myös tukikohdan muodostamaa uhkaa, mikäli taistelut käynnistyisivat Suomen ja Venäjän välillä.
Elokuussa 2023 Olenian kapasiteettia vahvennettiin myös kuudella Tu-22M3-pommikoneella Soltsy-2 -lentotukikohdasta Novgorodin alueelta.
7.1. alkaneeseen kolmanteen ohjusiskuun osallistui ukrainalaislähteiden mukaan 13 venäläistä strategista pommikonetta, joista yhdeksän tuli Olenian lentotukikohdasta. Tu-95 pommikoneet kantavat tyypillisesti kukin neljää risteilyohjusta. Ohjukset laukaistaan niin kaukaa, ettei Ukrainalla ole mahdollisuutta vaikuttaa itse pommikoneisiin, vaan ainoa mahdollisuus on torjua itse ohjuksia Ukrainan ilmatilassa.
Kaikissa ohjusoperaatioissa on isketty siviili-infrastruktuuriin ja kaupunkialueiden kerrostaloihin. Tavoitteena on ilmiselvästi taistelutahdon murentaminen ukrainalaisten keskuudessa. Talvi moninkertaistaa vaikutuksen ja talvea on vielä jäljellä, joten ajankohta iskuille on Venäjälle otollinen. Tässä yhteydessä on korostettava, että tällaiset tarkoitukselliset iskut siviilejä vastaan on sotarikos. Venäjä toki väittää ja on väittänyt koko ajan, että hyökkäykset kohdistuivat Ukrainan sotilaskohteisiin ja sotateollisuuteen.
Isku Oleniaan?
Vast’ikään tuholaisryhmä poltti Su-34-hävittäjäpommittajan Shagolin lentotukikohdassa Tšeljabinskissa, joka on kaukana Ukrainasta, Kazakstanin pohjoispuolella. Tiedossa ei ole, oliko isku Ukrainan erikoisjoukkotoimintaa vai Venäjällä toimivien vastarinta- ja sabotaasiryhmien aikaansaannosta. Joka tapauksessa näyttöä toiminnasta hyvin kaukana Ukrainasta on. Ukrainassa on seurattu varmasti Olenian toimintaa ja harkittu mahdollisuuksia vaikuttaa lentotukikohtaan ja siellä olevaan pommikonekalustoon. Olenia sijaitsee noin 1 800 kilometrin päässä Ukrainasta.
Olenian lentotukikohdan merkitys on siis iso Venäjälle ja merkittävä uhka Ukrainalle. Onnistunut isku lentotukikohtaan ja erityisesti sen lentokalustoa vastaan heikentäisi Venäjän kapasiteettia Ukrainaa vastaan ja olisi myös merkittävä nöyryytys Putinille ja hänen sodanjohdolleen. Tiedot tällaisesta iskusta leviävät Venäjälläkin ja niillä olisi vaikutusta jo muutenkin sotaa vastaan kääntyneisiin asenteisiin kansalaisten keskuudessa.
Iskua helpottaa se, että suurikokoinen lentokalusto on hajautettu kiitotien ympäristöön, mutta on kuitenkin ulkona taivasalla.
Käytännössä sabotaasi-iskun toteuttaminen olisi vaikeaa erityisesti näin talvella. Olosuhteet ovat hyvin vaativat ja tukikohdan suojausta on varmastikin terävöitetty entisestään Tšeljabinskin onnistuneet tuhotyön jälkeen. Mahdollisuuksia kuitenkin on, jos tuholaisosasto on tottunut arktisiin olosuhteisiin, kylmyyttä lumisadetta käytetään hyväksi jälkien peittämiseen, hyödynnetään huonon sään aiheuttamaa vartioinnin herpaantumista ja käytetään ”kaukovaikutteista” välineistöä, kuten räjähdedrooneja.
On mahdollista iskeä myös junakuljetuksiin, joilla täydennetään tukikohdan huoltoa ja ylläpitoa sekä toimitetaan iskuihin käytettäviä risteilyohjuksia ja säiliövaunuissa lentopetroolia. Rataverkoston valvonta ja vartiointi on jo huomattavan vaikeaa, tosin tuholaisiskunkin järjestäminen haastavaa erityisesti talviolosuhteissa.
Valvontaa ja vartiointia sekä mahdollisesti liikenteen tarkkailua alueella on, sillä ydinasevarasto Bolšoje Ramozero sijaitsee tukikohdasta noin 30 kilometriä koilliseen.
Mikäli tällainen isku lentotukikohtaa vastaan onnistuisi, Venäjän propagandakoneisto syyttäisi tapahtuneesta todennäköisesti Natoa ja länsimaita lievittääkseen nöyryytystä ja selittääkseen asian parhain päin. Seurauksena olisi mahdollisesti myös jännitteiden lisääntyminen Suomen ja Venäjän välillä ainakin hetkellisesti.
Osoitteet jutussa mainittuihin artikkeleihin.
https://suomensotilas.fi/2023/12/31/jattilaismainen-ohjusisku-ukrainaan/
https://suomensotilas.fi/2023/05/17/venajan-ydinpommittajat-rajoillamme/
Jutun kuvat Venäjän puolustusministeriö ja Wikimedia Commons.
