ZALA Lancet-3 on venäläisten ehkä menestyksekkäin räjähdelennokki omassa luokassaan. Sen on kehittänyt venäläinen ZALA Aero Group, joka on osa Kalashnikov-konsernia. Lennokki esiteltiin ensimmäisen kerran venäläisten suuressa asenäyttelyssä, ARMY-2019, siis vuonna 2019, Moskovassa.
ZALA Lancet-3:n kantama tai toimintasäde on 40-50 kilometriä. Lennokin maksimipaino on 12 kg, joka on riippuvainen käytetystä varustuksesta. Lancetissa on sähkömoottori ja sen lentoaika on noin yksi tunti. Lennokissa on optroelektroninen kamera sekä TV-kamera, joiden avulla se ohjataan lennon loppuvaiheessa maaliinsa. Suunnistamisen tukena se käyttää GPS-signaalia. Lancet laukaistaan ilmaan katapulttiheittimellä. Venäläisten lähteiden mukaan Lancet maksaa reilut 30 000 euroa kappale.
Lancet lentää matkalennossa noin 110 km/h ja hyökätessään kohdetta vastaan se saavuttaa loppuliussa noin 300 km/h nopeuden. Ukrainan sodassa kuvatuista videoista nähdään, että tyypillisesti Lancet syöksyy maaliinsa noin 45 asteen kulmassa, hyökkäyskulman vaihdellessa kuitenkin jonkun verran.
Lancet-kalustoa on asennettu myös merivoimien aluksiin, kuten Raptor-luokan partioaluksiin.on asennettu myös aluksiin, kuten Raptor-luokan partioveneistä . Drooni lentää sähkömoottorin työntämänä, potkuri on lennokin perässä.
Testikenttänä Syyria
Lancetia on testattu Syyrian sodassa ainakin marraskuusta 2020 lähtien. Huhtikuussa 2021 tällä lennokkikalustolla osallistuttiin iskuihin Tahrir al-Shamia vastaan Idlibin alueella.
Venäjän puolustusyhtiö Rostec ilmoitti aika nopeasti Venäjän ”erikoisoperaation” alettua kesällä 2022, että Lancet-drooneja käytetään myös Ukrainassa. 2022 loppuun mennessä olikin sitten ilmestynyt lukuisia kuvia ja videoita Lancet:n käytöstä.
Kohteena oli mm. Ukrainan tykistö, ilmatorjunta, ajoneuvot ja panssarivaunut. Suurin osa kohteista on ollut hinattavaa tykistöä ja panssarihaupitseja. 4. marraskuuta 2022 Lancet-drooni vaurioitti Ukrainan laivaston Gyurza-M-luokan alusta. Tämä oli ilmeisesti ensimmäinen kerta kun lennokkia on käytetty merinmaalia vastaan. Ja mikä ettei, helposti havaittava iso maali.
Lokakuun alkuun mennessä (2023) on Ukrainassa toteutettu noin 670 Lancet-iskua erilaisiin kohteisiin. Kohteista tiettävästi 31 % tuhoutui ja 53 % kärsi merkittäviä vahinkoja.
ZALA Lancetia pyritään tuottamaan runsaasti taistelukentälle, mutta valmistus on riippuvainen tuontielektroniikasta, joka saattaa hidastaa tuotantoa.
Entäpä meillä Suomessa?
Suomalaisessa maastossa, jossa on lähes kaikkialla tiheää puustoa, Lancet:n käyttö vaikeutuu. Kohteeseensa syöksyvä lennokki osuisi useissa tapauksissa puustoon räjäyttäen lennokin ennenaikaisesti. Ukrainassahan valtaosa maastoa on aukeaa peltoa ja peltolakeuksia rikkoo monin paikoin vain kapeat, pitkät metsäkaistaleet.
Maastouttaminen ja naamiointi vaikeuttaa kohteen löytämistä. On aika kunnianpalautukselle näissä taidoissa. Kohdetta, jonka sijaintia et tiedä on vaikea tuhota.
ZALA Lancet käyttää GPS-signaalia toimintansa avuksi, joten sitä voidaan tarvittaessa häiritä. Ukrainalaisten kokemusten mukaan on ollut vaikeuksia häiritä lennättäjän ja Lancetin välisiä radioyhteyksiä, jolloin ohjaaminen ja kuvan välittyminen häiriintyisi tai estyisi. Sekin toki onnistuu, jos häirintälähetin on lähellä Lancet-lennokkia. Kysehän on tehokilpailusta lennättäjän hyötysignaalin ja häirintäsignaalin välillä.
Ennakkovaroituksen merkitys ilmassa olevista lennokeista joukoillemme nousee entistä merkityksellisemmäksi. Ilmatorjunnan tutkat ja muut sensorit havaitsevat isosiipisen, potkurilla varustetun Lancetin kohtuullisen helposti ja tieto on kyettävä jakamaan reaaliajassa tarvitsijoille taistelukentällä. Omat hankaluutensa tässäkin, mutta mojova lisä osana suojautumista.
Tulevaisuudessa pitää harkita aktiivisen omasuojakaluston hankintoja haavoittuvimmille tärkeille kohteillemme. Kehitystyö on jo hyvässä vauhdissa maailmalla. Tarkoitan tässä esimerkiksi panssarivaunujen suojaksi tarkoitettuja, israelilaisen Trophy:n kaltaisia järjestelmiä, jotka tuhoaisivat lähestyvät räjähdelennokit. Trophy:hän tuhoaa kohti tulevat panssarintorjuntaohjukset ja sinkojen kranaatit niiden lähestyessä panssarivaunua. Lancet:n torjunta on helpompaa, koska se erottuu taivaalla maalina helposti. Se on myös torjumisen näkökulmasta iso ja hidas maali.
Näitä tappajalennokkeja vastaan on toimittu levittämällä tavallista, metallista aitaverkkoa kohteen ympärille, jolloin tarkoitus on saada taistelukärki räjähtämään ennenaikaisesti ja siten vähentämään tai estämään vauriot. Halpaa, ja välillä ne ovat pelastaneet kaluston ja miehistön.
Valelaitteilla on menestyksekkäästi saatu houluteltua venäläiset lennokit harhamaaleihin, tämä vanha taito pitää elvyttä meilläkin osana ilmasuojelua. Ja kotimaista valmistetta olevia ”hi-tech” –valelaitteita on jo olemassa ja niitä on myyty ulkomaille. Suomessa osataan.
Ei mikään ylitsepääsemätön uhka meikäläisessä maastossa, mutta suojautuminen ja vastatoimenpiteet on toteutettava.
Joka tapauksessa uusi asetyyppi, joka on jo alkanut levitä eri asevoimien käyttöön. Kustannustehokas ase varmasti myös meille suomalaisille. Eiköhän näiden partioivien tappajalennokkien operatiivisen käytön analyysi ole ollut jo jonkun aikaa käynnissä Puolustusvoimissa.
Kuvat Wikicommons ja Youtube
