Suomen Sotilas seurasi torstaina Merivoimien Freezing Winds -jättisotaharjoitusta Hangon edustalla seilanneella miinalaiva Uusimaalla. Samanlainen suurharjoitus pidettiin ensi kerran vuosi sitten, mutta nyt oli ensimmäinen kerta, kun Suomi johtaa tämänkaltaista merisotaharjoitusta Naton täysivaltaisena jäsenenä. Sää ei tosin ollut mediapäivänä harjoituksen nimen veroinen, tyynessä leppoisassa syyssäässä aurinkokin pilkahteli välillä.
Vieraita isännöinyt Merivoimien esikuntapäällikkö, lippueamiraali Jukka Anteroinen esitteli harjoituksen: ”Tämä on ensimmäinen kerta, kun johdamme Naton jäsenenä omien joukkojemme lisäksi yhdeksästä eri valtiosta sekä kumppanimaasta Ruotsista saapuneita joukkoja. Merivoimien näkökulmasta tämä on erittäin iso merisotaharjoitus. Meillä on noin 30 taistelualusta ja yhteensä 4 000 sotilasta, joista 1 000 on varusmiehiä ja 400 suomalaisia reserviläisiä.”
Viime aikoina on Suomenlahdella tapahtunut kaikenlaista, mutta tämä harjoitus oli etukäteen suunniteltu, joten harjoitusskenaariot ovat täysin kuvitteelliset. Harjoitellaan erilaisia merioperaatioita, joita merivoimat kaikkialla tekevät: pintatorjuntaa sekä toimia pinnanalaisia uhkia ja ilma-aluksia vastaan. Mitään erityistä Baltic Connector -kytkentää harjoituksiin ei liity, kertoivat isännät. Miinantorjunta-alukset ovat olleet kyllä mukana putken tilannetta selvittämässä, ja mahtava laivasto-osasto kävisi voimannäytöksikin, mutta siitä siis ei nyt ole kyse.
Natossakin jäsenmaat vastaavat itse maa- ja merialueidensa puolustamisesta. Merikomponentin osalta Natolla on yhteisiä alusosastoja, joihin jäsenmaat luovuttavat sekä aluksia että henkilöstöä. Suomeen oli saapunut Puolan johtama pysyvä miinatorjuntaosasto SNMCMG 1, jossa on yhteensä kuusi alusta Puolasta, Saksasta, Alankomaista ja Ranskasta.
Moneen kertaan on sanottu, että Suomi on yhteistyössä antavana osapuolena muille jäsenmaille. Osaamisemme on vahvaa miinasodankäynnissä, ja lisäksi olosuhteet Suomenlahdella poikkeavat huomattavasti siitä, mihin muut jäsenvaltiot ovat tottuneet. Suomenlahti on matala, sen keskisyvyys on alle 50 metriä eikä vuorovettä ole, joten miinoittaminen on aina ollut tärkeä osa sodankäyntiä. Toisen maailmansodan vuosina laskettiin noin 70 000 merimiinaa, joiden raivaaminen oli ankara urakka 1940-luvun loppuvuosina. Miinoja löytyy ruostuneina meren pohjasta yhä, mutta yhtään kauppalaivaa ei raivauksen päätyttyä osunut miinoihin, kertoi lippueamiraali Anteroinen.
Harjoitus alkoi jo maanantaina, mutta ennen kuin kyetään taistelemaan yhdessä, täytyy harjoitella toimimista yhdessä. Yksittäisen aluksen tai rannikkojoukkoyksikön täytyy pystyä toimimaan ulkomaisen kumppanin aluksen tai joukon kanssa. Miinantorjuntaoperaation harjoittelukohteita ovat raivaus, etsintä ja merimiinoittaminen. Lisäksi harjoitellaan ilmatorjuntaa ja pintatorjuntatehtäviä eli taistelua toisia pinta-aluksia vastaan. Ohjelmaan kuuluu myös ASW eli toiminta sukellusveneitä vastaan sekä pelastustoiminta. Yhtenä tärkeänä elementtinä on myös harjoitella tapaa, jolla Suomi tukee täällä olevia ulkomaalaisia liittokunnan joukkoja ja aluksia.
Harjoitus muodostuu kolmesta vaiheesta: Pääosa laivoista kokoontuu esi- ja selvitysvaiheeseen, joka tapahtui Turussa. Seuraavana parina päivänä yksiköt, jotka tulevat eri puolilta maailmaa eri paikoista, huolehtivat siitä, että he ovat valmiita taktiseen vaiheeseen. Ensiksi tämä tapahtuu yksittäisinä aluksina, sitten harjoitusorganisaatiokaavion mukaisissa tehtävissä, ja lopuksi alkaa sotilaskielellä taktinen vaihe. Viimeisen osion voi suomentaa sotaharjoitukseksi, joka alkaa sunnuntaina ja päättyy ensi viikon perjantaina. Siinä toimitaan kuvitteellisen skenaarion mukaisesti, jossa osapuolet ovat sininen ja punainen. Meidän aikaisemmalle puolueettomuudellemme sopineet, tutut vastapuolet sininen ja keltainen eivät siis ole vastakkain Nato-harjoituksissa.
Sotalaivat ovat nykyisin täynnä teknisiä järjestelmiä, joita käyttävät hyvin pitkälti ammattisotilaat. Meidän Merivoimissamme on kuitenkin aina ollut sijaa myös reserviläisille. Heitä palvelee miehistötehtävissä, kuten kokkeina, joiden tekemää maukasta lounasta Suomen Sotilaskin pääsi nauttimaan. Reserviläisiä on myös johtajatehtävissä, sillä ammattilaisia ei mitenkään riitä kaikkiin tehtäviin.
Merisotakoulu kouluttaa reservin upseereita, joista tapasimme Vinski Moilasen: ”Toimin miinalaiva Uusimaalla taistelukeskuskokelaana. Intti on ollut ihan mahtavaa, olen päässyt tekemään monia erilaisia asioita Maavoimien toiminnoista merellisiin juttuihin. Varsinkin Freezing Winds -harjoituksessa olen päässyt näkemään myös ylemmän johtoportaan toimintaa, eli toimin taisteluosaston esikunnassa avustavana viestiupseerina.”
Kokit olivat lounasaikaan kiireisiä, mutta yksi kansimiehistä, vapaaehtoista palvelustaan suorittava matruusi Laura Kaksonen ehti haastateltavaksi: ”Olen maalinosoittaja ja tähystäjä eli tutkan inhimillinen jatke. Kiinnityksissä ja irrotuksissa olen köysien kanssa avustamassa. Tein hakemuksen vapaaehtoiseen palvelukseen ja alokasjaksoni vietin Upinniemessä. Halusin alusta asti laivalle, ja toiveeni toteutui, kun pääsin miinalaiva Uusimaalle. Yhdeksän kuukautta kestävä palvelukseni päättyy maaliskuussa 2024. Tässä harjoituksessa on miehistönkin tasolla näkynyt kansainvälinen meininki ja huomattavasti tavallista isompi laivojen määrä.”
Harjoitus jatkuu siis taisteluvaiheena. Silloin meripuolustuksen muodostavat laivasto ja rannikkojoukot harjoittelevat amfibio-operaatioita. Merellinen hyökkääjä torjutaan yhdessä saarilla ja rannikolla. Mukana on Suomen ilmavoimien kaluston lisäksi Yhdysvalloista kuusi Hornetia sekä helikoptereita Suomesta ja Alankomaista. Ranskasta harjoitukseen on tullut Breguet Atlantic -merivalvontakone.
Kuvat: Arto Ojanen
