Suomen Sotilaallakaan ei ole kristallipalloa, mutta kuitenkin parhaat asiantuntijat. Mitä Ukrainan kymmenettä vuotta käytävässä sodassa on tapahtunut, mitä opiksi ja mitä on edessä? Kenraali Pekka Toveri esittää tilannekatsauksen sotaan, jota emme saa hävitä. Seuraavassa, juuri ennen Venäjän hyökkäyksen vuosipäivää 24.2.2023 koostetussa artikkelissa katsotaan hieman tilannetta rintamilla, arvioidaan sodan tärkeimpiä opetuksia ja pohditaan, mitä saattaisi tapahtua tämän vuoden aikana. Lisää ammattisotilaiden analyyseja ja arvioita sodasta Ukrainassa löydät Suomen Sotilaan Ukraina -erikoisnumerosta, jonka löydät vain Lehtipisteestäsi 24.2. alkaen!
Venäjän ”erikoisoperaatio” Ukrainan valtaamiseksi on tätä kootessani kestänyt pian vuoden. Sodassa puolestaan alkaa tänä keväänä jo kymmenes vuosi. Jatkuvat epäonnistumiset ovat riivanneet Venäjän asevoimia, ja kenraalien kierrätys ei ole juurikaan tehostanut operaatioita. Sodasta on tulossa uusi normaali, eikä loppua vielä näy.
Yli vuoden kestäneessä hyökkäyksessä voi sanoa olevan käynnissä jo viides vaihe. Vaiheet ovat tosin osittain päällekkäisiä, ja päivän tarkkuudella niiden ajankohtia ei voi määrittää.
Ensimmäinen vaihe oli Venäjän epäonnistunut valtausyritys, joka päättyi nöyryyttävään vetäytymiseen Pohjois-Ukrainasta. Vaihe alkoi 24. helmikuuta ja kesti huhtikuun alkuun. Tätä seurasi Venäjän suurhyökkäys, jonka tavoitteena oli Donbassin valtaus. Hyökkäys alkoi huhtikuun puolessavälissä ja kesti heinäkuun alkuun. Valtavalla tykistön käytöllä ja suuria tappioita kaihtamatta Venäjä sai vallattua Severodonetskin ja Lysitšanskin kaupungit. Tosin Ukrainankin joukot kärsivät suuria tappioita.
Lihamyllyn viisi vaihetta
Kolmas vaihe oli Ukrainan vastahyökkäys, joka alkoi heinäkuun alussa Himars-raketinheitiniskuilla, jotka lamauttivat Venäjän tykistön ampumatarvikehuollon ja joukkojen johtamisen. Taistelukentän muokkaamisen jälkeen seurasi syyskuun alussa Ukrainan vastahyökkäys Harkovan kaakkoispuolella. Ukraina vapautti vähän yli viikossa 12 000 neliökilometriä ja tuhosi tai kaappasi venäläisiltä kahden mekanisoidun prikaatin kaluston. Myöhemmin venäläiset joutuivat vielä vetäytymään marraskuussa Dniprojoen pohjoispuolelta, kun Ukraina esti joukkojen huoltamisen joen ylitse.
Neljännessä vaiheessa lokakuun alussa Venäjä siirtyi puolustukseen ja tukeutui linnoitusvyöhykkeisiin, joita tosin oli alettu rakentaa jo useita kuukausia aikaisemmin eri puolilla vallattuja alueita. Venäjä jatkoi paikallisia vastahyökkäyksiä kuluttaakseen ja sitoakseen ukrainalaisia, samalla kun se yritti luoda uutta suorituskykyä syyskuun lopulla aloitetun liikekannallepanon turvin.
Nyt voidaan jo sanoa, että ollaan viidennessä vaiheessa, joka on Venäjän talvihyökkäys. Venäläiset aloittivat joulukuussa voimakkaammat hyökkäykset Donetskin oblastissa Bahmutin alueella. Päävastuun kantoivat Wagnerin palkkasotilaat, joita oli vahvennettu kymmenillätuhansilla vankiloista värvätyillä rikollisilla. Wagner on ollut päävastuussa Bahmutin suunnassa jo puolen vuoden ajan ja tehnyt itsepintaisia hyökkäyksiä pitkään. Uutta viime kuukausina on ollut säälimätön taktiikka, jossa entisiä rikollisia ajetaan ensimmäisessä aallossa ukrainalaisten asemia päin. Toiminnan tarkoituksena on pakottaa ukrainalaiset avaamaan tuli ja paljastamaan asemansa. Tämän jälkeen ukrainalaisten asemiin on kohdistettu kiivasta epäsuoraa tulta, samalla kun paremmin koulutetut ja kokeneemmat Wagnerin joukot ovat hyökänneet toisessa portaassa.
Hyökkäysten taustalla saattoi osin olla Prigožinin, Wagnerin omistajan, halu saada sulka hattuunsa ja vahvistaa poliittista asemaansa saavuttamalla merkittävä voitto aikana, jolloin Venäjän asevoimat ovat vain perääntyneet. Taktiikalla on hiljalleen saatu vallattua alueita, ja Bahmutin kaupunkia uhkaa jo saarrostus, mutta entisten rikollisten tappiot ovat olleet tietenkin suuria. Niin suuria, että helmikuun alusta alkaen Venäjän asevoimien joukot ovat ottaneet rintamavastuuta Bahmutin suunnassa, koska Wagnerin joukot ovat paljolti menettäneet taistelukykynsä.
”Suurhyökkäystä” odotellessa
Tätä kootessani vuoden 2023 alkupuolella Ukrainan asevoimien johto ja poliittinen johto alkoivat varoittaa venäläisten odotettavissa olevasta suurhyökkäyksestä. Venäläisillä on ollut tapa hyökätä talvella läpi historiansa. Toki ilmassa on nyt muitakin merkkejä. Ukrainalaisten mukaan Putin on käskenyt asevoimia valtaamaan Luhanskin ja Donetskin oblastit maaliskuun aikana, ja tähän liittyen Venäjä on koonnut voimia etenkin Luhanskin ja Bahmutin suuntiin. Venäläisillä on Ukrainassa noin 180 pataljoonan taisteluosastoa ja vähän yli 20 reservissä Venäjällä ja Valko-Venäjällä. Ukrainan tiedustelun mukaan Ukrainassa on noin 300 000 venäläistä sotilasta ja lisäksi noin 150 000 reserviläistä Venäjän puolella käytettävissä vahvennuksina.
Samojen lähteiden mukaan Venäjä on kerännyt hyökkäystä varten 1 800 panssarivaunua, lähes 4 000 panssariajoneuvoa, 2 700 tykkiä ja heitintä, 800 raketinheitintä, 400 hävittäjäkonetta ja 300 helikopteria. Jos tämä pitää paikkansa, Venäjä olisi kyennyt pääosin korvamaan menettämänsä kaluston, tosin pääosin vanhentuneella liikekannallepanovarastoista otetulla 1960–1980-lukujen kalustolla.
Puheet Venäjän mahdollisesta ”suurhyökkäyksestä” vauhdittivat lännen toimintaa, ja länsimaat päättivät tammikuun lopulla pitkän ja turhauttavan vatuloinnin jälkeen vihdoin antaa Ukrainalle nykyaikaisia taistelupanssarivaunuja. Helmikuussa – tämänhetkisen sodan vaiheen 362. päivänä – presidentti Biden teki yllätysvierailun Kiovaan ja kertoi, että avun määrää kasvatetaan jälleen. Yhdysvallat kantaa tuesta suurimman taakan.
Ukrainalle luvattiin jo aikaisemmin 120–150 nykyaikaista taistelupanssarivaunua, satoja rynnäkkö- ja kuljetuspanssarivaunuja, kymmeniä panssarihaupitseja ja pitkän kantaman ohjuksia. Kalusto on tosin kirjavaa, taistelupanssarivaunut muun muassa kolmea eri tyyppiä, mikä vaikeuttaa koulutusta ja ylläpitoa. Nyt tosin näyttää siltä, että uudempia Leopard 2A6 -vaunuja ollaan antamassa vain hyvin vähän. Sen sijaan on luvattu antaa noin 200 vanhempaa Leopard 1A5 -vaunua, jotka eivät ole taisteluarvoltaan lähelläkään samaa tasoa ja joiden taistelukuntoon saaminen kestää osalla vaunuista vuoden loppupuolelle. Sillä aikaa veri virtaa Ukrainan mustaan multaan.
Apua tarvitaan ajoissa
Koulutus on kuitenkin jo aloitettu, ja kalustolla kyetään todennäköisesti varustamaan 2–3 mekanisoitua prikaatia kesään mennessä. Ukraina on parhaillaan perustamassa tai uudelleen organisoimassa neljää mekanisoitua prikaatia, panssariprikaatia ja kahta maahanlaskuprikaatia, ja länsikalusto menee todennäköisesti näille joukoille.
Lisäksi on mahdollista, että kun uuden kaluston koulutus-, ylläpito- ja kunnossapitojärjestelmä on saatu kuntoon, Ukrainalle toivottavasti annetaan lisää kalustoa, tähänhän viittasi jo Bidenin lupaus helmikuussa. Amerikkalaisilla onkin runsaasti panssarikalustoa reservissä. Tuli apu sitten ajoissa tai ei, Ukraina on joka tapauksessa jo pidempään ilmoittanut aloittavansa suuren vastahyökkäyksen keväällä.
Venäjä ei ilmeisesti halunnut toimettomana odottaa Ukrainan vastahyökkäystä vaan aloitti helmikuun alussa entistä voimakkaammat hyökkäykset Luhanskissa, Kreminnan ja Kupjanskin suunnissa, joissa venäläisillä on yli 50 pataljoonan voimat. Hyökkäyksillä pyritään ilmeisesti lähinnä kuluttamaan ukrainalaisia ja viemään heiltä hyökkäysedellytykset, voimasuhteet eivät mahdollista venäläisille merkittävää etenemistä. Kreminnan suunnassa venäläiset maahanlaskujoukot ovat kuitenkin saavuttaneet jonkin verran menestystä. Ukraina tarvitsisi apua nyt.
Miinanpolkijat
Ukrainalaisia sidotaan myös etelässä Zaporižžjan suunnasta tehtävillä hyökkäyksillä. Venäläisillä on tällä lohkolla vajaat 40 pataljoonan voimat, joten suurempia edellytyksiä menestykseen ei ole. Venäläiset ovat hyökkäilleet jo useamman viikon Vuhledarin kaupungin lähellä. Tavoitteena on työntää ukrainalaiset kauemmas venäläisille tärkeästä rautatieyhteydestä, jonka kautta huolletaan Hersonin suunnan joukkoja. Helmikuun 9. päivänä tehty hyökkäys päättyi kuitenkin venäläisille nöyryyttävästi. Hyökkäyksessä 155. erillinen kaartin merijalkaväkiprikaati menetti ainakin 31 panssariajoneuvoa ja kärsi suuria miehistötappioita. Venäläiset raivasivat aukkoja ukrainalaisten sulutteisiin, mutta kun joukot etenivät sulutteeseen, ukrainalaiset ilmeisesti ampuivat tykistöllä alueelle etämiinoitteita (tykistön kuorma-ammuksia eli kansanomaisesti rypäleammuksia, joissa on hyötykuormana tytärammuksina nk. sirotepanssarimiinoja). Näin onnistuttiin sulkemaan miinoitteisiin tehdyt aukot. Sulutteiden keskelle jääneet venäläiset menettivät nopeasti useita vaunuja, ja kalustoa tuhoutui, kun hätääntyneet venäläiset yrittivät paeta. Tästä on ollut tarjolla paljon videomateriaalia.
Venäläisten painopiste on edelleen Bahmutin suunnassa, jossa venäläisillä on noin 65 pataljoonan voimat. Ukrainalaiset ovat toistaiseksi pitäneet etulinjassa lähinnä alueellisten joukkojen yksiköitä, jotka ovat kuluneet taisteluissa mutta aiheuttaneet silti venäläisille suuria tappioita. Venäläiset ovat edenneet Bahmutin pohjois- ja eteläpuolella ja uhkaavat kaupunkia jo saarrostuksella, mikä voi pakottaa ukrainalaiset irtautumaan, jos Venäjä jatkaa hyökkäystä.
Liian vähän, liian myöhään
Näyttää siis siltä, että Venäjä on jo aloittanut ”suurhyökkäyksensä”. Pienemmillä hyökkäyksillä selvitetään ukrainalaisten asemat ja kulutetaan puolustajia, samalla kun omaa voimaa kasvatetaan tasaisesti. Venäjä pyrkinee perinteisesti kaksipuoliseen operatiiviseen saarrostukseen hyökkäämällä Kreminna–Svatoven ja Bahmutin suunnissa, jolloin läpimurrot uhkaisivat saartaa useita ukrainalaisia prikaateja. Ukrainalaisilla on kuitenkin tilaa vetää joukkojaan taaksepäin valmisteltuihin asemiin, joten läpimurrot tuskin uhkaisivat Ukrainan puolustusta vakavasti.
Venäjän tavoitteena on ilmeisesti pyrkiä valtaamaan Donbass maaliskuun puoleenväliin mennessä ennen kuin rospuuttoaika – kelirikko – estää suuremmat operaatiot maaliskuun puolesta välistä alkaen noin kuukauden ajaksi. Venäjä pyrkinee saamaan haltuunsa edulliset puolustusasemat ennen kuin Ukraina aloittaa omat vastahyökkäyksensä.
Venäjä pyrkii linnoittamaan asemansa ja pitämään ne liikekannallepantujen reserviläisten turvin. Onnistuessaan Putin voisi julistaa osavoiton Donbassin ”vapauttamisen” myötä ja pitkittää sotaa näin entisestään. Aikataulu on kuitenkin vaativa. Venäläisillä on todennäköisesti liian vähän voimaa ja aikaa tavoitteen saavuttamiseen. Sota uhkaa juuttua, ja siitä voi tulla hyvin pitkä ilman nykyistä voimakkaampaa ulkopuolista väliintuloa.
Artikkelikuva: Konstantyn & Vlada Liberov.
