Mediassa on ollut keskustelua Leopard 2 -taistelupanssarivaunujen lähettämisestä Ukrainalle aseapuna. Asevientisopimusten takia tätä ei voida tehdä ilman Saksan suostumusta. Mutta jos Leopardeja päätetään lähettää Ukrainaan, herää ainakin kaikkia poikia kiinnostava mielenkiintoinen kysymys: miten saksalainen kissapeto vertautuu venäläisiin vastineisiinsa etusektorin ballistisen suojan ja kineettisten ampumatarvikkeiden suhteen? Eli tankki vastaan tankki.
Teksti: Jukka Janhunen ja Jaakko Puuperä
Suomella ei ole yhtään liikaa taistelupanssarivaunuja annettavaksi pois. Jos näin tulee tapahtumaan, täytyy poliittisen johdon sitoutua korvaamaan ne täysimääräisesti sopivimmilla markkinoilta saatavilla taistelupanssarivaunuilla. Ongelmaksi muodostuu uusien vaunujen toimitusajat. Niitä ei ihan saa seuraavana päivänä tilauksesta. Prosessi kestää vuosia, ja se vaarantaa Suomen puolustusta. Olemme yhä vasta matkalla Natoon ja Naton jäseninäkin tässä heti Venäjän naapurissa.
Mutta entä jos kuitenkin? Jos Suomi tai joku muu lukuisista eurooppalaisista Leopardin käyttäjämaista lähettäisi vaunujaan Ukrainaan?
Miten Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunu vertautuu esimerkiksi T-72B3-sarjan taistelupanssarivaunuihin, joita venäläisillä on käytössä yhä runsaasti?
Tankki vastaan tankki
Ensiksi on tietysti todettava, että tankki vastaan tankki vertailut ovat aina kehnoimmillaan joutavaa viihdettä ja parhaimmillaankin vain teknis-teoreettisia. Todellisuudessa ratkaisevaa ei ole yksittäisen vaunun liikkuvuuden, suojan, tulivoiman ja johdettavuuden tai johtamiskyvyn yhtälö verrattuna vastustajan vastaavaan peliin, vaan panssarijoukon taisteluarvo kokonaisuutena, unohtamatta sen käyttötaitoa nimenomaan joukkona ja optimoituna osana koko asevoiman iskukykyä. Unohtamatta aselajiyhteistyötä, tukevia ja tuettavia joukkoja ja suorituskykyjä sekä panssarijoukkojen taistelukyvylle niin tuiki tärkeää taistelunaikaista ylläpitoa ja täydennyksiä – logistiikkaa.
Mutta teknis-teoreettisella vertailullakin on oma sijansa, jos ei muuta niin viihteenä, ota siis rento asento, korkkaa olutpullo ja nauti. Nyt otetaan mittaa vaunuista yksin arolla. Onhan Ukrainan aroilla nähty saksalaisten kissapetojen ja T-sarjalaisten jaloja kaksintaisteluita ennenkin, mikä taitaa hiertää saksalaisia yhä.
Siis asiaan. Vertailemme seuraavassa vain kahta vaunun ominaisuutta, suojaa ja tulivoimaa. Se on tietysti vain osa totuutta. Liikkuvuus ja johtamiskyky ovat aivan yhtä tärkeitä. Kokonaisuus ratkaisee.
Leopard 2 -vaunut ovat saman aikakauden tuote kuin venäläinen T-72B-taistelupanssarivaunu. Molempia on myös päivitetty vuosikymmenien varrella.
Ukrainassa on nähty laajassa mittakaavassa venäläisiä T-72B3 Obr. 2016 -taistelupanssarivaunuja (tunnetaan myös UBKh- ja T-72B3M-nimillä), uusin tuttavuus on T-72B3 Obr. 2022 -vaunu. Vuosimallia 2022 olevissa T-72B3-vaunuissa on huomioitu tähän asti Ukrainasta saadut kokemukset. Tekniikalla on tapana kehittyä nopeasti sotimisen myötä.
Minkälainen taistelupari vertailtavat vaunut siis ovat?
Leopard
Suomen Alankomaista ostamat Leopard 2A6 -vaunut ovat valmistettu 1980-luvum alussa. Niissä oli alkujaan B-teknologiana tunnettu panssarointiratkaisu. Suojat menivät kategoriaan Beulblechpanzerung eli vapaasti suomennettuna “pullistuvalevypanssari”. Ne ovat tekniseltä termiltään NERA-panssaria (Non-Energetic Reactive Armor), jonka teräslevypaketista löytyy inertistä materiaalista valmistettu kerros, jonka tehtävänä on antaa käyttövoimaa ohuelle liikkuvalle levylle.
(Kuva: Wikimedia Commons, public domain)
Leopardin B-tason levypaketeissa oli paksuhko viisto teräslevy kuluttamaan kineettisen energian projektiileja (nuoliammukset) ja ohuempi pullistuvalevy ontelovaikutteisia aseita vastaan (singot ja panssarintorjuntaohjukset). Levypaketteja oli useita iskevän projektiilin reitillä, ja ne olivat eroteltu toisistaan pienen ilmaraon avulla.
Kun Alankomaat päivitti vaununsa Leopard 2A4 -tasolle, vaihdettiin niiden ballistinen suoja C-teknologiana tunnettuun suojaratkaisuun. Nämä olivat keraamisia suojia. Vuorottelevat kerrokset keraamia ja panssariterästä ilman ilmarakoja tuottavat tehokkaamman suojan tiettyä panssarin ainevahvuutta kohden kuin pullistuvalevyratkaisu.
Osa Alankomaiden Leopard 2A4 -vaunuista päätyi lopulta Leopard 2A6 -tasolle, jollaisina Suomi ne hankki. Nämä vaunut ovat ns. Mannheimer-konfiguraatiossa, eli niiden rungon etusektoria ei vahvistettu lisäpanssarilla. Rungossa on ilmeisesti vain C-tason ballistinen suoja eli sama kuin Leopard 2A4 -vaunuissamme. Torni sen sijaan päivitettiin erinomaiselle D-teknologiana tunnetulle tasolle.
Testissä
Ruotsin uuden taistelupanssarivaunun hankintaohjelmassa suoritetuissa koeammunnoissa 1990-luvun alussa D-tason suojien saksalainen versio pystyi tarjoamaan yli 800 millimetrin suojan, ilmaistuna homogeenisena panssariteräksenä (RHA) aikakauden kineettisiä projektiileja vastaan (nuoliammukset). Ontelotaistelulatauksia vastaa D-taso tarjosi noin 1 700 millimetrin RHA-vastineen. Nämä ovat nykypäivänäkin erinomaiset suojausarvot. D-tason suojat käyttävät eroteltua panssarointiratkaisua, jossa tornin viistot NERA-levyt toimivat iskevän projektiilin vastaanottavana kerroksena, välimatkan päässä olevan peruspanssari pysäyttää sen lopulta.
Täytyy muistaa, että panssarinläpäisevien aseiden läpäisyjä homogeeniseen panssariteräkseen ei voi suoraa verrata panssarivaunujen ilmoitettuihin suoja-arvoihin. Vaunujen suoja-arvot ovat ilmoitettu sen aikakauden panssarintorjunta-aseita vastaan.
Uudemmat panssarintorjunta-aseet käyttävät teknisiä ratkaisuja vanhemman polven panssarikaluston läpäisemiseksi. Voi olla kaksi nuoliammusta, jotka tekevät yhtä syvät läpäisyreitit homogeeniseen panssariteräksen, mutta toinen niistä läpäisee jonkin vaunutyypin paremmin.
Leopard 2A6 -vaunujemme heikkous edestäpäin on vahvistamaton rungon etusektori (Mannheimer-konfiguraatio). Torni on erinomainen edestäpäin. Leopard 2A6 -vaunulla pitää aina pyrkiä tornituliasemaan ja tarjota vastustajalle erinomaista tornin etusektoria maaliksi. Jos osuma tulee rungon etusektorin C-tason suojiin, on peli selvä modernia pst-asetta vastaan.
T-72B3
T-72B3-sarjan vaunuissa on mitä todennäköisemmin perus-T-72B-vaunun tornin insertit. Niiden vaihtaminenkaan ei ole täysin poissuljettua. T-72B-vaunun tornissa on valuteräskerroksien välissä NERA-levyjä. Ne toimivat niin kineettisiä ja ontelovaikutteisia panssarintorjunta-aseita vastaan. T-72B-vaunut käyttivät kolmea eri rungon etuviistopanssarin konfiguraatiota. Karkeasti 1980-luvun kilpakumppanien T-72B- (K-1-reaktiivipanssarilla) ja Leopard 2A4 -vaunujen (C-taso) ballistiset suojat etusektorista ovat vastaavan tasoiset pysäytyskyvyltään.
T-72B3-vaunuissa on asennettuna raskasta reaktiivipanssaria (dynaaminen suoja venäläisittäin) peruspanssarin päälle. Reaktiivisen panssarin teräslaatikot ovat Kontakt-5-tyyppiset, mutta venäläiset lähteet kertovat niiden sisältävän uudempia Relikt-reaktiivipanssarissa käytettäviä 4S23-räjähdelevyjä. Saksalainen Die Welt -lehti julkaisi vuonna 2015 artikkelin, jossa kerrottiin vedoten Saksan puolustusministeriöltä haltuun saatuihin asiakirjoihin, että sen hetkisillä Leopard 2 -vaunujen ampumatarvikkeilla (DM53 & DM63) oli vaikeaa läpäistä T-72B3M- ja T-90M-vaunuja etusektorista.
Kuva: Rob Lee, @RALee85, Twitter via Facebook page: Operational Command North)
T-72B3-sarjan vaunujen heikkous etusektorista tarkasteltuna ovat aukot dynaamisessa suojassa.
Kineettiset ampumatarvikkeet
Suomi on tilannut Leopardeihin uusia nuolilaukauksia vanhempien nuolilaukauksien rinnalle, ja niillä parannetaan kohtaamistaistelukykyä taistelupanssarivaunuja vastaan. Vanhemmilla 120 millimetrin nuolilaukauksilla on vaikeuksia läpäistä venäläisiä T-72B3M- ja T-90M-taistelupanssarivaunuja Die Weltin saamien tietojen mukaan, kuten edellä todettu. Jos Leopard 2 -vaunuja päätetään lähettää Ukrainaan, on tämä nuolilaukaustyyppi avainasemassa modernien venäläisten taistelupanssarivaunujen etusektorin läpäisyssä.
Mitä tulee venäläiseen T-72B3 Obr. 2016 -vaunun 2A46M-5-vaunukanuunaan ja sen päivitettyyn automaattilataajaan, ei sekään hampaaton ole Leopardia vastaan. Se pystyy ampumaan läpäisykykyisimpiä Svinets-1- ja Svinets-2-nuolilaukauksia, joilla on varmasti tehoa vahvistamattomaan Leopard 2A6 -vaunun rungon etusektorin ballistiseen suojaan. Tornikin etusektorista voi olla helisemässä lähempää ammuttuna. Svinets-1 tunnetaan GRAU-projektiilimerkinnällä 3BM59, ja se on valmistettu köyhdytetystä uraanista (DU). Svinets-2-nuolilaukauksen projektiilin GRAU-tunnus on 3BM60, penetraattorin materiaali on volframimetalliseosta (WHA).
Kuka voittaa?
Edellä vertailimme lyhyesti lähinnä suojaa ja sen läpäisyä. Leopard voittaa suoraan vertaillen vertailussa T-72:n, mutta ei ole siis täysin suojassa matalaprofiiliselta vastustajaltaan. Todennäköisesti saksalaiskissa kuitenkin havaitsisi vastustajan aikaisemmin ja voisi vaikuttaa siihen ensin – vaunu ei ole pelkkää suojaa ja tulivoimaa, se on myös johdettavuutta ja liikkuvuutta. Venäläinen on kyllä ketterä ja kevyt vastus, mutta saksalainen voittaa sensoreissaan, erityisesti joka sään sekä pimeätaistelukyvyssä. Eli pimeää lukuun ottamatta vähän niin kuin silloin kerran, näkee ja ampuu ensin ja pidemmälle.
No, kumpi voittaa oikeasti? Vaunu vastaan vaunu panssaritaistelussa tietenkin – kuten yllä totesimme – se, joka ampuu ensimmäisenä ja osuu. OSINT-pohjaista teknistä analyysiä voi jatkaa loputtomiin, mutta viime kädessä, jos kalusto on edes jokseenkin toisiinsa verrattavaa, on kaikkein tärkein tekijä osaaminen eli hyvä koulutustaso. Ihminen on oleellisin ominaisuus ja erottava tekijä, kun kalusto on suunnilleenkaan samalla tasalla. Se pätee niin yksittäiseen vaunuun miehistöineen kuin koko huikean tekniseen ja monimutkaiseen, moderniin koneistoon nimeltä nykyaikainen sodankäynti. Tämä nähtiin kahdeksan vuosikymmentä sitten, on nähty kaikissa sodissa sitä ennen ja sen jälkeen. Ja tämä on nähty niin monessa tilanteessa Ukrainassa tänään, eilen ja huomenna puolin ja toisin.
(Kuva: Wikimedia Commons, Mil.gov.ua, Creative Commons Attribution 4.0 International)
6-0
Rohkenemme Suomen Sotilaassa siksi väittää, että saksalaisen kissapedon hampaat olisivat yhä niskan päällä venäläistä vastaan. Pelkkien vaunujen lähettäminen ei kuitenkaan auttaisi. Pitäisi kouluttaa joukot ja käyttäjät kaluston tasolle, niveltää kalusto optimaalisen tehokkaaksi osaksi Ukrainan asevoimia ja sitten vasta operoida sillä. Muutoin veri ja teknologia kuluvat hukkaan eivätkä hauku hintaansa. Jos pelkkiä vaunuja, ampuma- ynnä muine tarvikkeineen ja huoltokalustoineen alettaisiin kuormata matkalle Ukrainaan huomenna – ennen tammikuun puoliväliä, mitä nyt ei ole tapahtumassa, ei niistä saisi täyttä tehoa irti ennen kesää, eikä se olisi silloinkaan vielä niin hyvää kuin Leopard-kalustosta voisi irti ottaa. Täyden tehon saamiseksi tarvittaisiin ehkä noin vuosi.
Oikeassa paikassahan vaunut toki Ukrainassa olisivat. Siellä puolustetaan meitä kaikkia täällä vapaassa maailmassa. Sitten kun mukaan matkustaisi vielä ihan vaikkapa ”lomamatkalle siviileinä” tai ”sotilasneuvonantajina” lähettäjämaan panssarimiehiä, niin se varmasti haukkuisi hintansa myös lähettäjämaalle ja meille kaikille edellyttäen, että kestämme tappioita. Muutoin ei nimittäin kannata edes leikkiä sotaa. Ei hyvälläkään panssarikalustolla.
Jälkikirjoitus
On muuten jokseenkin hupaisaa, miten se kylmän sodan jälkeinen älykkääksi ylistetty älämölö panssarivaunun kuolemasta on kuluneen vuoden aikana hiljentynyt. Kansainvälisissä alan näyttelyissä ja seminaareissakin on taas kiinnostuttu panssareissa ja sotilasajoneuvoissa muustakin kuin siitä, miten suojaudutaan tienvarsipommilta. Niin siinä käy, kun joudutaan oikeaan sotaan. Niin kävi vuonna 1914 siirtomaasotiin tottuneille armeijoillekin. Toivottavasti nyt, vuonna 2014 alkaneessa sodassa, ei kuitenkaan käy kuin vuonna 1914. Onneksi historia ei toista itseään, mutta ikävä kyllä ihmisillä on tapana unohtaa historian virheet. Todennäköisesti ydinasepelote pelastaa meidät kuitenkin jälleen maailmanpalolta ja ehkä myös suurilta panssaritaisteluilta arolla. Paras keino sen kaiken välttämiseksi on tukea Ukrainaa niin paljon, että Venäjän on annettava periksi lyötynä ja vetäydyttävä miehittämiltään alueilta. Ei se muuta usko kuin voimaa, sen näyttöä ja käyttöä. Ikävä kyllä.
Artikkelikuva: Wikimedia Commons, public domain
