Tässä katsauksessa esitettävät tiedot perustuvat julkisiin lähteisiin, joiden paikkaansa pitävyyttä pyritään tarkistamaan käyttämällä useita eri lähteitä. Tiedot ovat tämän takia arvioita ja virheitäkin voi löytyä. Taistelutilanteen eläessä myös karttakuva on vain suuntaa antava. Paikannimissä käytetään suomenkielisiä nimiä.
Yleistilanteen kehittyminen marraskuun puolestavälistä joulukuun loppuun
Talven tulo pysäytti suuremmat operaatiot kaikilla rintamilla marraskuussa. Leudon talven aikana maan pehmeys estää ja vaikeuttaa liikkumista pyörä- ja telakalustolla tiestön ulkopuolella, jolloin taistelut ovat supistuneet jalkaväkihyökkäyksiksi lyhyin tavoittein.
Taisteluja on käyty sekä Luhanskissa että etenkin Donetskissa ja siellä Bakhmutin kaupungin suunnassa. Bakhmutissa taistelut ovat olleet välillä hyvin raskaita, mutta rajoittuneet varsin pienelle alueelle. Venäjän tykistön käyttö on vähentynyt selvästi, vain kolmasosaan viime kesän käytöstä ilmeisesti ampumatarvikepulan takia. Kumpikaan osapuoli ei ole saavuttanut suurempaa menestystä eikä ole kyennyt valtaamaan merkittäviä alueita. Sota on muuttunut etenkin Bakhmutin suunnassa kulutussodaksi. Muilla suunnilla Zaporizzjassa ja Hersonissa on käyty lähinnä tykistötaisteluita, muuten rintamilla on varsin rauhallista. Ukrainalaiset ovat jatkaneet iskuja venäläisten selustassa. Venäläiset ovat pyrkineet luomaan isompia prikaatitason joukkoja, koska pataljoonan taisteluosastot ovat osoittautuneet huonosti toimiviksi. Joukkojen vähäisyys ja kuluneisuus vaikeuttaa kuitenkin toimintaa.
Venäjä on jatkanut ohjus- ja lennokki-iskuja Ukrainan energiainfrastruktuuria vastaan. Noin 1-2 viikon välein tehdään suurempia 60-90 ohjuksen ja lennokin iskuja, joissa maalina on lähinnä energiantuotantolaitokset ja siirtolinjat. Hyökkäysten massoittamisella yritetään kyllästää Ukrainan ilmapuolustusta. Ukrainan ilmapuolustus on parantunut omien ponnistelujen ja lännestä saadun materiaalin avulla. Ohjuksista ja lennokeista saadaan torjuttua 60-80%, mutta läpi päässeet aiheuttavat silti suurta tuhoa ja välillä jopa puolet Ukrainasta on ollut ilman sähköä. Ukrainalaisten korjauskyky on ihailtavaa ja länsimaat ovat toimittaneet Ukrainalle sekä varaosia että generaattoreita, minkä ansiosta
sähkökatkokset ovat toistaiseksi jääneet suhteellisen lyhytaikaisiksi ja Venäjän toivomaa massamaista pakolaisuutta ei ole esiintynyt.
Venäjän liikekannallepano ja sisäinen tilanne
Syyskuussa aloitettu liikekannallepano päättyi virallisesti marraskuun alussa, mutta käytännössä sitä on jatkettu pienellä volyymilla. Venäläisten ilmoitusten mukaan noin 300 000 reserviläisestä noin puolet on sijoitettu Ukrainassa oleviin joukkoihin täydennyksiksi, ja toinen puoli on edelleen koulutuksessa Venäjällä ja Valko-Venäjällä. Sosiaalisen median havaintojen mukaan koulutustoiminta on kuitenkin edelleen heikkoa. Reserviläiset valittavat yleisesti huonoista varusteista, puutteellisesta majoituksesta ja muonituksesta ja etenkin olemattomasta koulutuksesta.
Liikkeellä on ollut merkkejä seuraavan liikekannallepanon valmisteluista. Venäjän lainsäädäntöä on muutettu helpottamaan lkp-valmisteluja ja viranomaiset yhdistelevät eri rekistereitä saadakseen paremman kuvan reserviläisten osoitteista ja yhteystiedoista.
Venäjän hallinto on ilmeisesti kiristänyt otettaan sotilasasiantuntijoiden ja bloggareiden joukossa. Venäjän sotilasoperaation suora julkinen arvostelu on vähentynyt ja moni bloggari on ollut asevoimien johtoa tukevampi. Vain harva, kuten sotarikollinen Girkin, ovat jatkaneet asevoimien voimakasta arvostelua. Venäjä kiristää koko ajan lainsäädäntöä estääkseen minkäänlaisen sodan tai asevoimien arvostelun ja ”halventamisen”.
Presidentti Putin on vähentänyt julkisia esiintymisiään ja tietoja hänen eristäytymisestään ja lähipiirin tyytymättömyydestä esiintyy yhä useammin. Venäjän talous on alkanut kärsiä kiristyvistä energianvientisanktioista, samaan aikaan kun sodan kustannukset kasvavat. Kansaa valmistellaan totaaliseen ja pitkään sotaan. Vaikka Putin ja propagandakoneisto yrittävät pitää sotakiihkoa yllä ja syyttävät vastoinkäymisistä sotaa ”koko länttä vastaan” on tuki sodalle heikentynyt kansan parissa.
Pinnan alla kuohuu ja kutsuntatoimistoja vastaan on tehty edelleen polttopulloiskuja, samalla kun Venäjää riivaa epätavallisen suuri määrä suurpaloja, joissa tuhoutuu ja vaurioituu etenkin teollisuuslaitoksia. Julkisuudessa on esiintynyt tietoja, joiden mukaan Venäjällä toimisi jo noin 30 vastarintasolua, jotka vastustavat Putinin hallintoa ja toteuttavat sabotaasi-iskuja. Tietoa ei ole voitu vahvistaa.
”Putinin kokki” Prigozin on jatkanut kampanjaansa saadakseen Wagnerille virallisemman aseman ja on muun muassa vaatinut kaatuneille palkkasotilaille sotilashautajaisia ja omaisille samoja etuja kuin kaatuneiden sotilaiden omaisille. Prigozin on myös esiintynyt aktiivisesti mediassa, kiertäen joukkojaan rintamalla. Ilmeisesti Prigozin on jollain tavalla liittoutunut Venäjän ”erikoisoperaatiota” johtavan kenraali Surovikinin kanssa, koska Prigozinin arvostelu ei kohdistu Surovikiniin. Surovikin on puolestaan nostanut Läntisen Sotilaspiirin joukkojen komentajaksi kenraalin, jolla on aiempia suhteita Wagneriin.
Taistelut pääsuunnissa marraskuun puolenvälin jälkeen
Valko-Venäjällä Venäjä on siirtänyt maahan ainakin noin 11 000 reserviläistä. Joukot on kuitenkin tuotu ilman raskasta kalustoa, koska sitä ei ole ilmeisesti jakaa. Joukkoja on koulutettu Valko-Venäjän infrastruktuuriin ja kalustoon tukeutuen paremmin kuin reserviläisiä yleisesti. Vaikka joukot varustettaisiin Valko-Venäjän kalustolla, voimaryhmä on kuitenkin liian pieni, että sillä kyettäisiin uhkaamaan Kiovaa. Ukrainalaiset ovat vahvistaneet pohjoisen rajan puolustusta hävitteillä ja sulutteilla, ja heillä on riittävästi joukkoja puolustamaan pääkaupunkia. Valko-Venäjä on tehnyt pienimuotoisia liikekannallepanon valmisteluja ja joukkojen siirtoja. Tarkoituksena on kuitenkin todennäköisesti enemmän sitoa ukrainalaisia joukkoja pohjoisrajalle kuin todella valmistautua hyökkäämään.
Harkovan itäpuolella, Luhanskin alueella, venäläisillä on puolustuksessa noin 25-30 kulunutta pataljoonan taisteluosastoa. Joukot ovat 1. Kaartin Panssariarmeijan sekä 2., 6., 20. ja 41. Armeijan sekä neljän eri armeijakunnan joukkoja. Näitä tukee kolme tykistöprikaatia ja kolme raketinheitinprikaatia. Johtoportaisiin nähden joukkoja on hyvin vähän. Ukrainalaisilla on alueella yhteensä 13 prikaatia ja tykistöprikaati.
Ukrainalaiset ovat jatkaneet hyökkäyksiä Kupijanskin kaupungin kaakkoispuolella ja Lysytsanskin suunnassa. Painopiste on ollut hyökkäyksissä Svatoven kaupungin pohjoispuolella sekä Svatoven eteläpuolella tavoitteena Kreminnan ja Svatoven välillä kulkevan P-66 valtatien katkaisu. Venäläiset ovat puolestaan tehneet vastahyökkäyksiä. Kummankaan osapuolen hyökkäyksillä ei ole saatu suurempaa menestystä. Samaan aikaan ukrainalaiset ovat jatkaneet venäläisten kuluttamista selustassa tykistöllä, raketinheittimistöllä ja erikoisjoukoilla. Venäläisiä etulinjan joukkoja kulutetaan etenkin droneilla johdetulla tykistöllä.
Tammikuun 1. päivän vastaisena yönä ukrainalaiset iskivät onnistuneesti Himars-raketinheittimellä Makiivkassa olevaan rakennukseen, jossa oli satoja venäläisiä reserviläisiä. Tuloksena oli massiivinen tuho, jota edesauttoi rakennuksen kellariin varastoidut ampumatarvikkeet. Ukrainalaisten mukaan jopa 400 venäläistä kuoli. Venäjän puolustusministeriö myönsi poikkeuksellisesti että 89 sotilasta olisi kaatunut. Vastaavaa joukkosurmaa venäläiset eivät ole myöntäneet koskaan aikaisemmin, joten tappiot ovat todennäköisesti jopa suuremmat. Isku on aiheuttanut erittäin kovaa arvostelua Venäjän sodanjohtoa kohtaan, joka on syyttänyt iskusta reserviläisten varomatonta kännyköiden käyttöä, joka olisi mahdollistanut rakennuksen maalittamisen. Todennäköisesti maalittamisessa on käytetty myös muita tiedustelukeinoja. Jopa Putin joutui reagoimaan menetyksiin ja käski että asiasta olisi tehtävä selvitys kuluvan kuun kuudenteen päivään mennessä.
Venäläiset ovat jatkaneet puolustusasemien linnoittamista parikymmentä kilometriä etulinjan taakse, sekä myös Venäjän rajalle. Svatoven suuntaan on luotu taktinen reservi 1. Kaartin Panssariarmeijan joukoista. Kummallakaan osapuolella ei liene riittävästi voimaa tilanteen oleelliseen muuttamiseen ennen kuin sääolosuhteet paranevat. Olosuhteiden salliessa ajoneuvoilla liikkumisen tiestön ulkopuolella, ukrainalaiset voivat hyödyntää parempaa osaamistaan läpimurtojen aikaan saamiseksi.
Donetskin suunnassa Bakhmutissa venäläisillä on 30-40 pataljoonan taisteluosastoa lähinnä 8. Armeijasta, maahanlaskujoukoista, Luhanskin ”kansantasavallasta” ja Wagnerin palkkasotilasjoukoista. Yhteensä joukkoja arvioidaan olevan 50-60 000 sotilasta. Ukrainalaisilla on alueella nyt arviolta 27 prikaatia ja 3 tykistöprikaatia.
Venäläiset ovat jatkaneet jo kuukausia kestäneitä hyökkäyksiä Bakhmutin kaupungissa. Kaupunki on toki tärkeä liikenteen solmukohta, mutta venäläisten hyökkäyksissä ei ole ollut suurempaa sotilaallista järkeä. Venäläiset ovat pyrkineet saartamaan Bakhmutin sekä etelästä että pohjoisesta, mutta hyökkäykset hyvin linnoittautuneita ukrainalaisia vastaan ovat olleet kalliita.
Venäjän ”erikoisoperaatiota” komentava kenraali Surovikin lupasi aikanaan Putinille, että Hersonin evakuointi mahdollistaa aktiiviset operaatiot Donbassissa, ja tätä lupausta on yritetty täyttää marras-joulukuussa. Joulukuun alussa alueelle siirrettiinkin lisäjoukkoja. Siellä on hyökännyt muun muassa 106. Maahanlaskudivisioona ja 31. Kaartin Ilmarynnäkköprikaati. Molemmat ovat venäläisten valiojoukkoja, mikä osoittaa operaation tärkeyttä. Ukrainalaiset keskittivät alueelle puolestaan neljä prikaatia ja tykistöä, joiden avulla tilanne on kyetty pitämään hallussa.
Wagnerin omistajalle, Prigozinille, Bakhmutin valtaus olisi merkittävä voitto. Bakhmut on alue, missä on Wagnerin painopiste. Jos kaupunki onnistuttaisiin valtaamaan, Prigozin voisi osoittaa, että hänen joukkonsa ovat parempia kuin Venäjän asevoimien joukot, mikä vahvistaisi hänen poliittista asemaansa.
Wagner on heittänyt huonosti koulutettuja vankiloista värvättyjä palkkasotilaita jalkaväkihyökkäyksiin ukrainalaisten asemia vastaan. Taktiikkana on ollut pakottaa ukrainalaiset paljastamaan asemansa ensimmäisen aallon jalkaväen tuhoamiseksi, jonka jälkeen raskasta tulta on suunnattu ukrainalaisten asemiin. Toisessa portaassa on sitten hyökännyt kokeneempia palkkasotilaita raskaan tulituen turvin. Jos ukrainalaiset onnistutaan pakottamaan peräytymään, vallattuihin asemiin tuodaan reserviläisiä ja vankeja pitämään asemat, ja kokeneemmat joukot vedetään lepoon ja valmistautumaan seuraavaan hyökkäykseen parin päivän päästä. Venäjän asevoimat ja ”kansantasavaltojen” armeijat ovat tehneet samaa reserviläisillä. Eteneminen on hyvin hidasta, ja välillä ukrainalaiset ottavat asemat takaisin vastahyökkäyksillä.
Hyökkäykset ovat kuluttaneet ukrainalaisia, mutta venäläisten tappiot ovat selvästi suurempia. Tämä näkyy myös siinä, että venäläiset eivät kykene enää tekemään pataljoonan tai komppanian hyökkäyksiä, ei edes joukkueen hyökkäyksiä ole nähty päiviin. Sen sijaan venäläiset hyökkäävät 10-15 sotilaan ryhmissä pyrkien huonolla menestyksellä valtamaan yksittäisiä pesäkkeitä ja asemia. Venäläisten tilannetta pahentaa tykistön ampumatarvikepula, useissa venäläisissä lähteissä etulinjan joukot valittavat tykistön tulituen puutteesta. Venäläisillä ei ole mahdollisuuksia merkittävään voittoon alueella. Hyökkäysten painopiste onkin siirtymässä Bakhmutista pohjoiseen, Soledarin kylän suuntaan.
Eteläisellä rintamalla Zaporizzjan ja Donetskin välillä venäläisillä on vajaat 20 pataljoonan taisteluosastoa ja 4 pataljoonaa Wagnerin palkkasotilaita. Ukrainalaisilla on puolestaan alueella 10 prikaatia ja kaksi tykistöprikaatia.
Alueella on käyty jonkin verran taisteluja, mutta pääosin rintama on ollut suhteellisen rauhallinen. Ukrainalaiset ovat jatkaneet iskuja venäläisten selustassa, missä on tehty sekä partisaani-iskuja että Himars-iskuja. Ukrainalaiset onnistuivat muun muassa iskemään 58. Armeijan komentopaikalle Melitopolin kaupungissa, aiheuttaen suuria tappioita. Joukkojen voimasuhteet eivät mahdollista kummallekaan osapuolelle hyökkäämistä. Venäläiset ovat perustamassa alueella lisäjoukkoja, mutta nämä ovat ilmeisesti panssarikaluston puutteesta johtuen jalkaväkijoukkoja, joilla on tarkoitus pitää alueita linnoitteisiin tukeutuen.
Hersonin suunnassa venäläisillä oli 5. ja 49. Armeijan ja merijalkaväen joukkoja noin 30 pataljoonan taisteluosastoa, jotka ryhmittyivät lokakuun lopulla tapahtuneet Dnipro-joen pohjoispuolelta irtautumisen jälkeen joen etelärannalle puolustukseen. Alueella oli aikaisemmin lähes 50 taisteluosastoa, mutta osa joukoista siirrettiin vetäytymisen jälkeen Donbassiin. Marraskuun puolen välin tienoilla venäläiset vetivät kuitenkin pääosan joukoistaan 15-20 kilometriä joen eteläpuolelle, samalla kun esikunnat ja suuremmat huoltopisteet vedettiin jopa 80 kilometriä joesta etelään. Toimilla pyrittiin välttämään ukrainalaisten tykistö- ja Himars-iskuja. Venäläiset ovat myös linnoittaneet ahkerasti syvyyteen. Tärkeimmät risteysalueet on linnoitettu ympyräpuolustukseen, eli venäläiset varautuvat siihen, että ukrainalaiset soluttautuvat venäläisten selustaan, kuten he tekivät syyskuussa Harkovan suunnassa. Ukrainalaisetkin vähensivät Hersonin vapautuksen jälkeen alueella olleet 16 prikaatia 8 prikaatiin.
Marras-joulukuussa taistelutoiminta on alueella ollut suhteellisen vähäistä. Ukrainalaiset ovat tiedustelleet venäläisten asemia joen etelärannalla ja Kinburnin niemellä, sekä tehneet tykistö- ja raketti-iskuja havaittuihin kohteisiin venäläisten selustassa. Ukrainalaiset ovat lisäksi iskeneet jopa Krimille asti, missä 16.-17.11. iskettiin lennokeilla Dzhankoyssa olevaan lentotukikohtaan, jossa oli ilmeisesti iranilaisia kouluttamassa venäläisille vaanivien lennokkien käyttöä. Mahdollisista tappioista ei ole tietoa. Joulukuun 10. päivä ukrainalaiset tekivät suuriskun, jossa vuorokauden sisällä iskettiin lähes 20 kohteeseen venäläisten selustassa aina Krimiä myöten.
Venäläiset ovat vastanneet tähän lähinnä terroripommituksilla Hersonin kaupunkiin. Heikomman maalittamiskykynsä takia venäläiset eivät kykene iskemään ukrainalaisiin sotilaskohteisiin tehokkaasti, jolloin Hersonin kaupunkia pommitetaan tykistöllä ja raketinheittimistöllä. Tämä on aiheuttanut kaupungissa sähkö- ja vesikatkoja ja siviiliuhreja. Myös muita asutuskeskuksia on tulitettu.
Venäjän Hersonin suunnan joukkojen huoltotilannetta pahentaa se, että Kertshin salmen sillan rautatieyhteyttä ei ole vieläkään saatu korjattua. Korjauksien arvellaan kestävän ensi kesään. Huolto joudutaan toteuttamaan Etelä-Ukrainan kautta Melitopolin kaupungin kautta, ja ukrainalaiset ovat häirinneet kuljetuksia. Ukrainalle edullisesta tilanteesta huolimatta heidän mahdollisuutensa hyökätä ovat heikot, johtuen Dnipron ylittämisen haasteista.
Venäjän selustassa miehitetyillä alueilla ukrainalaiset partisaanit ovat jatkaneet iskuja venäläisiä miehitysjoukkoja ja heitä tukevia maanpettureita vastaan. Maaliskuun alusta marraskuun alkuun partisaanit tekivät ainakin 34 iskua. Venäläisten kyky valvoa selusta-alueita ja estää partisaanitoiminta on rajallinen, vaikka miehitetyille alueille on keskitetty kansalliskaarin ja turvallisuuspalvelu FSB:n joukkoja.
Venäläiset ovat jatkaneet miehitetyillä alueilla uuden hallinnon luomista, väestön painostamista ja ukrainalaisten lasten sijoittamista Venäjälle.
Venäjällä ukrainalaiset iskivät marraskuun 20.päivä ilmeisesti kauko-ohjatulla aluksella Novorossijskin satamaan Venäjän mantereella, Krimin itäpuolella. Tämän lisäksi ukrainalaiset ovat onnistuneet iskemään marras- ja joulukuussa kahdesti pitkän kantaman droneilla jopa 600 km:n syvyyteen, Moskovan lähistöllä olevaan Engelin lentotukikohtaan. Kyseinen tukikohta on yksi Venäjän strategisten pommituskonelaivueiden tukikohdista, ja laivueiden TU-160- ja TU-95-kalustoa on käytetty ohjusiskuissa Ukrainaan. Iskuissa vaurioitui useita pommituskoneita. Venäjä on siirtänyt kalustoa turvaan Keski-Venäjälle ja Kaukoitään. Venäjän ilmapuolustuksen hermostuneisuutta kuvaa se, että Engelin ilmatorjunta ampui ilmeisesti 29.12. alas oman SU-27-hävittäjän, koska luuli sitä uudeksi hyökkääjäksi.
Tappioiden vertailua
Seuraavassa on Ukrainan puolustusministeriön ilmoitus ja suluissa hollantilaisen Oryxin ilmoitus Venäjän tappioista 4.1. mennessä:
Kaikkiaan 3 038 (1 603) panssarivaunua, 6 106 (3 732) panssariajoneuvoa, 2 039 (456) tykkiä ja kranaatinheitintä, 424 (167) raketinheitintä, 215 (123) ilmatorjunta-asetta/-järjestelmää, 4 745 (2 163) pyöräajoneuvoa, 1 824 (156) lennokkia, 283 (66) taistelulentokonetta, 270 (74) helikopteria, risteilijän (1), korvetin, 6 (3) maihinnousualusta ja 6 (5) veneluokan partioalusta, miinanraivaaja (1) ja hinaajan (1). Venäjän todelliset tappiot lienevät jossain mainittujen lukujen välimaastossa, todennäköisesti ainakin noin 2 100 panssarivaunua, 4 700 panssariajoneuvoa, yli 800 tykkiä ja raketinheitintä jne. Lentokoneiden ja helikopterien osalta Venäjän tappiot lienevät alle sata lentokonetta ja sata helikopteria.
Ukrainan mukaan Venäjä on menettänyt kaikkiaan noin 108 910 sotilasta kaatuneina. Tämä sisältää myös palkkasotilaan ja Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” joukot. Tietoa ei ole kyetty vahvistamaan, ja läntiset arviot vaihtelevat. Venäjän kaatuneiden määrä lienee kuitenkin jo selkeästi yli 50 000 kaatunutta. Tämä tarkoittaisi todennäköisesti jo lähes 200 000 sotilaan kokonaistappioita. Osa lievemmin haavoittuneista on tosin jo takaisin palveluksessa.
Marras-jouluun aikana Venäjän kalustotappioiden määrä on laskenut johtuen varsin paikallaan pysyvästä tilanteesta. Jalkaväkitappiot ovat sen sijaan kasvaneet merkittävästi, koska tehdään etupäässä jalkaväkihyökkäyksiä, joissa käytetään huonosti koulutettuja reserviläisiä ja palkkasotilaita.
Oryxin arvio Ukrainan tappioista (suluissa ulkomaisena apuna saadun kaluston tappiot) on 4.1. mennessä:
Kaikkiaan 441 (38) panssarivaunua ja 1268 (181) panssariajoneuvoa, 178 (41) tykkiä ja kranaatinheitintä, 34 raketinheitintä, 82 (1) ilmatorjunta-asetta/-järjestelmää, 479 (14) pyöräajoneuvoa, 57 (20) lennokkia, 51 taistelulentokonetta, 28 helikopteria, merivoimien fregatti, 5 tykkivenettä, 12 (1) partiovenettä, miinanraivaajan, hinaaja ja komentoalus.
Länsimaisesta kalustosta on menetetty kaikkiaan noin 10 %, joukossa muun muassa kolme Suomen lahjoittamaa XA-185-kuljetuspanssarivaunua. Tosin osa kalustosta on vain vaurioitunut ja palautettavissa kentälle. Lännen aseapu ja Venäjältä saatu sotasaalismateriaali ovat korvanneet Ukrainan kärsimät kalustotappiot. Pelkästään venäläisiä panssarivaunuja Ukraina on saanut sotasaaliiksi toimintakunnossa noin 530 ja panssariajoneuvoja yli 1 200. Tosin sotasaaliskaluston kunnostaminen on osin haastavaa varaosien puutteen takia. Lännestä saatu kalusto on valtaosin modernimpaa kuin mitä Venäjä saa käyttöönsä. Venäjän kalustotappiot ovat edelleen lähes neljä kertaa suuremmat kuin Ukrainan.
Ukrainan henkilöstötappiot ovat todennäköisesti jo yli 20 000 kaatunutta. Kokonaistappioina todennäköisesti jo selvästi yli 100 000 kaatunutta, haavoittunutta ja sotavankia. Kokonaisuutena Ukraina on tappioista huolimatta suhteellisesti Venäjään nähden vahvempi kuin marraskuun alussa.
Venäjän ja Ukrainan operaatioiden jatko tammikuussa 2023
Jouluun aikana Ukrainan poliittinen ja sotilaallinen johto varoitti näyttävästi Venäjän mahdollisesta vastahyökkäyksestä alkuvuodesta 2023. Venäjä on pyrkinyt kasvattamaan sotilaallista voimaansa liikekannallepanon, sotateollisuuden toiminnan tehostamisen ja ulkomaisten hankintojen kautta. Venäjän johdolla on varmasti poliittista painetta ottaa sodassa aloite haltuun ja aloittaa uudet hyökkäykset sekä estääkseen Ukrainaa vapauttamasta omilla hyökkäyksillään että painostaakseen Ukraina neuvotteluihin. Ukrainan johdon vahvoilla ulostuloilla pyrittiin kuitenkin todennäköisesti enemmän muistuttamaan länttä Venäjän uhasta ja Ukrainan tuen tarpeesta, kuin todellista huolestumista Venäjän hyökkäyskyvystä.
Venäjän kyky aloittaa suurempi hyökkäysoperaatio heti alkuvuodesta on heikko. Ensinnäkin pitää odottaa kylmiä ilmoja, jotta maa jäätyy riittävästi kantaakseen raskasta kalustoa. Tällaista säätä voi olla odotettavissa tammikuun lopulla. Toisekseen pitäisi olla riittävästi joukkoja ja kalustoa hyökkäyksen toteuttamiseen.
Venäjän Valko-Venäjälle keskittämä voimaryhmä ei ole riittävän voimakas hyökkäämään hyvin valmistautuneita ukrainalaisia vastaan Kiovan suunnassa. Venäjä pyrkinee lähinnä sitomaan ukrainalaisia kouluttamalla joukkojaan Valko-Venäjän asevoimien tuella. Valko-Venäjän asevoimat tuskin lähtevät tukemaan Venäjää mahdollisessa hyökkäyksessä.
Luhanskissa Venäjä on kyennyt irrottamaan osan joukoistaan reserviin huollettaviksi ja täydennettäviksi, sekä keskittämään alueelle lisäjoukkoja. Siellä on eräiden arvioiden mukaan irti 10-20 pataljoonan taisteluosastoa, joita voitaisiin tukea neljällä Spetznaz-prikaatilla ja 15-20 tykistöpatteristolla. On kuitenkin kyseenalaista, onko joukkoja riittävästi ja riittävän hyvin koulutettuna toteuttamaan suurempaa hyökkäysoperaatiota. Lisäksi joukkojen talvivarustuksessa on merkittäviä puutteita, joka heikentää hyökkäysmahdollisuuksia.
Venäjä todennäköisesti jatkaa joukkojen kouluttamista ja kokoamista, mutta kyvyn luominen kestää vielä kuukausia. Todennäköisesti Venäjä keskittyy pitämään nykyiset linjat ja häiritsemään ukrainalaisia pienemmillä hyökkäyksillä talven ylitse. Tätä arviota tukee se, että joulukuun lopussa Venäjä budjetoi 440 miljoonaa euroa miehitettyjen alueiden linnoittamiseen. Jos olosuhteet ovat otolliset, voidaan reservejä hyödyntäen yrittää tehdä suurempikin hyökkäys useammalla prikaatilla, mutta varsinainen suurhyökkäys pyrittäneen tekemään vasta keväällä säiden ja omien joukkojen valmiuden parannuttua.
Venäjä jatkanee iskujaan Ukrainan siviili-infrastruktuuria vastaan. Tätä tehdään sekä ohjusiskuilla että rintaman läheisyydessä tykistöllä ja raketinheittimistöllä. Venäjä on käyttänyt suurimman osan nykyaikaisista ohjuksista, mutta se on kyennyt pitämään yllä rajoitettua ohjustuotantoa sekä hyödyntämään iskuissa vanhempaa ohjuskalustoa ja raskaita ilmatorjuntaohjuksia. Esimerkiksi S-300-ilmatorjuntaohjuksia, joita Venäjä on käyttänyt siviilikohteita vastaan, Venäjällä on arvioiden mukaan jopa 6 500 kappaletta. Lisäksi Venäjä on saanut Iranilta vaanivia lennokkeja ja toivoo saavansa Iranilta myös tykistöohjuksia.
Ukrainalaisten arvioiden mukaan Venäjällä on kykyä enää 2-3 suureen ohjusiskuun. Todennäköisesti käyttämällä sekä nykyaikaisia ohjuksia, vanhempia ohjuksia, ilmatorjuntaohjuksia ja lennokkeja yhtä aikaa, Venäjä kykenee useampaan suuriskuun. Venäjä saattaa myös kehittää taktiikkaansa pyrkien tekemään pienempiä kohdennettuja iskuja suuriskujen välillä ja iskemään vaanivilla lennokeilla yöaikaan mikä vaikeutta niiden torjumista. Venäjä on käyttänyt syyskuun lopusta eteenpäin noin 600 vaanivaa lennokkia. Niiden torjuminen on suhteellisen helppoa, mutta massamainen käyttö kuluttaa Ukrainan ilmapuolustuksen ohjuksia. Venäjä kyennee jatkamaan terrorikampanjaansa talven ylitse kevääseen saakka. Sen teho todennäköisesti heikkenee heikomman kaluston ja Ukrainan ilmapuolustuksen paranemisen takia, jolloin haluttua lamauttavaa vaikutusta tuskin saavutetaan.
Ukraina on ilmoittanut aloittavansa vastahyökkäykset heti kun sää sen sallii. Ukraina on pyrkinyt luomaan itselleen reservejä ja sillä on todennäköisesti parempi hyökkäysvalmius, ja se haluaa pitää aloitteen hallussaan. Ukrainalaisilla on tällä hetkellä tusinan verran prikaateja irti taisteluista, mikä antaa heille mahdollisuuden keskittää voimaa haluamalleen alueelle ylivoiman saamiseksi, tai mahdollisen Venäjän suurhyökkäyksen torjumiseksi.
Ukrainan hyökkäys Zaporizzjasta Mariupolin suuntaan mahdollistaisi maayhteyden katkaisemisen Krimille ilman haastavaa Dnipron ylitystä. Venäjä on kuitenkin vahvistanut alueen puolustusta, jolloin Ukrainalla ei välttämättä ole tähän vielä kykyä. Ja kuten aiemmin todettiin, Hersonin suunta on venäläisille haastavampi huollollisesti, mutta Dnipron ylittäminen olisi hyvin vaativa operaatio. Luhanskin suunnassa Ukraina saattaisi pyrkiä hyödyntämään saamaansa pientä menestystä Kreminnan ja Svetoven suunnissa. Todennäköisesti mahdolliset Ukrainan vastahyökkäykset ovat talvella kuitenkin rajoitetumpia ja niillä pyritään paikallisiin voittoihin. Ukrainakin on vielä kasvattamassa voimaansa ja tähdännee enemmän kevääseen, jolloin olosuhteet ovat toivottavasti edullisemmat suurhyökkäykselle.
Osapuolten voiman kasvu
Venäjän kyky varustaa ja kouluttaa liikekannalle pantuja reserviläisiä on edelleen heikko. Kouluttajia on pyritty rekrytoimaan eläköityneistä upseereista, jotka eivät kuitenkaan ole parasta mahdollista kouluttajavoimaa. Jonkin verran pyritään ilmeisesti irrottamaan taistelukokemusta saaneita upseereita rintaman reservinä olevista joukoista.
Myös joukkokohtaisen materiaali ja raskaan aseistuksen saaminen on haastavaa. Venäjän sotateollisuuden korjaus- ja tuotantokykyä on pyritty nostamaan, mutta se on vaikeaa koska on pulaa komponenteista, työkaluista ja ammattitaitoisesta henkilöstöstä. Esimerkiksi Uralvagonzavodin panssarivaunutehtaassa tuotantoa on tehostettu siirtymällä normaalista 8-tuntisesta työpäivästä viitenä päivänä viikossa kuuden päivän työviikkoon 12 tuntia päivässä. Teoriassa teho kasvaa 80 %, mutta käytännössä henkilöstö väsyy ja tuotannon kasvu jäänee paljon pienemmäksi.
Kykyä pääosin 1970-80-luvuilta, osin jopa 1960-luvulta olevan kaluston modernisointiin ei edelleenkään ole. Koska kalustotappiot rintamalla ovat vähentyneet taistelujen hiljettyä, Venäjän sotateollisuus kyennee korjaamaan ja kunnostamaan kalustoa hieman nopeammin kuin mitä menetetään. Määrät eivät kuitenkaan ole suuria, kevääseen mennessä saadaan riviin ehkä joitakin satoja uusia panssariajoneuvoja ja vedettävää tykistöä. Rintamalla olevan kaluston kunnossapitokuormaa tuskin kyetään täysin korvaamaan ja kaluston käytettävyys heikkenee tasaisesti. Kalustopulaa kuvaa se, että venäläiset ovat ottaneet varastoista käyttöön jopa Toisen Maailmansodan aikaisia 152 mm:n D-1-haupitseja vuosimallia 1943.
Venäjä onkin kääntynyt ulkovaltojen puoleen ongelmissaan. Se on saanut Valko-Venäjän varastoista ilmeisesti jo yli 200 T-72A-panssarivaunua ja yli 60 000 tonnia tykistön ampumatarvikkeita. Valko-Venäjän kykyä antaa lisäkalustoa on kuitenkin heikko. Pohjois-Koreasta on ilmeisesti saatu myös tykistön ampumatarvikkeita ja sieltä on tilattu talvivaatetusta joukoille. Iran on toimittanut lennokkeja ja satoja vaanivia lennokkeja. Venäjä toivoisi saavansa Iranilta lisää lennokkeja ja jopa tykistöohjuksia, mutta suostuuko Iran tähän, ei ole vielä tiedossa. Joka tapauksessa Iranin kyky tuottaa moderneja aseita on myös rajallinen. Maat ovatkin keskustelleet vaanivia lennokkeja valmistavan tehtaan avaamisesta Venäjälle.
Iranin vaanivilla lennokeilla on korvattu omien pitkän kantaman ohjusten puutetta. Läntisten arvioiden mukaan Venäjällä on enää noin 300 Kalibr-risteilyohjusta ja uudempaa ilmasta laukaistavaa KH-47- ja KH-101-risteilyohjusta sekä noin 100 Iskander-tykistöohjusta. Lisäksi on useampi sata vanhempaa ohjusta 1960-80-luvuilta. Uusia ohjuksia kyettiin tekemään ennen hyökkäystä noin 200 vuodessa. Sanktiot eivät ole vielä kyenneet lopettamaan tuotantoa, mutta tuotantokyky laskee tasaisesti.
Tykistön ampumatarvikkeiden osalta jopa kolmannekseen supistunut tulittaminen ylittää selvästi Venäjän tuotantokyvyn. Noin 20 000 laukausta päivässä kulutuksella Venäjän vuosituotanto on käytetty 2-3 kuukaudessa, eikä tuotantoa ole vielä kyetty ilmeisesti juurikaan nostamaan. Ammukset riittänevät säästellen kohtuullisesti kesään asti, mutta vuoden lopulla Venäjällä on todennäköisesti merkittäviä haasteita tykistön ampumatarvikkeiden osalta.
Venäjän haasteena on, että nykyisen sotateollisuuden tehostaminen on vaikeaa ja tuottaa varsin vähän lisää materiaalia. Uusien tuotantolaitosten rakentaminen ja työntekijöiden kouluttaminen kestää selvästi yli vuoden todennäköisesti pidempäänkin, varsinkin kun Venäjältä puuttuu tuotantoteknologiaa ja komponentteja.
Ukraina saa edelleen lännestä koulutusapua suuren reservinsä kouluttamisessa sekä materiaaliapua. Ei tosin siinä määrin, kun katsoisi tarvitsevansa voidakseen ajaa venäläiset maasta ensi vuoden aikana. Ukraina haluaisi etenkin pitkän kantaman ohjuksia, panssarivaunuja, kehittynyttä ilmatorjuntaa ja hävittäjäkoneita.
Ukrainallakin on suuria haasteita tykistön ampumatarvikkeiden osalta. Tilannetta hieman helpottaa se, että Ukraina aloitti marraskuun lopulla uudelleen 122 mm:n ja 152 mm:n tykistökranaattien ja 120 mm:n kranaatinheittimen kranaattien tuotannon. Tuotantomääristä ei ole vielä tietoa. Käytettävissä olevien ammusten määrä tulee vaikuttamaan operaatioiden toteuttamiseen.
Ukraina on kuitenkin kyennyt täydentämään taisteluissa kuluneita prikaatejaan ja muodostamaan myös uusia. Marraskuun aikana ilmoitettiin muun muassa uudesta perustetusta 47. Mekanisoidusta prikaatista.
Kumpikin osapuoli pyrkii kasvattamaan taistelukykyään, mutta Venäjän kyky tähän on selvästi heikompi kuin Ukrainan niin määrän kuin laadun suhteen. Sotilaiden suhteen mailla on tällä hetkellä suurin piirtein tasapaino. Ukrainalla on rintamilla noin 350 000 sotilasta, Venäjällä pääpiirtein saman verran. Ukrainalla on kuitenkin kokonaisuutena melkein saman verran sotilaita mobilisoituna selustan puolustukseen ja koulutuksessa, jolloin se kykenee vastaamaan Venäjän mahdolliseen uuteen liikekannallepanoon paremmin koulutetulla ja motivoituneella reservillä.
Ukrainan asevoimien operatiivisissa joukoissa on noin 250 000 sotilasta 41 prikaatissa, vajaassa 10 tykistöprikaatissa ja muissa joukoissa. Näistä prikaateista 4 on panssariprikaateja, 17 mekanisoituja prikaateja ja loput 20 motorisoituja tai jalkaväkiprikaateja. Tähän viimeiseen kategoriaan kuuluu myös jääkäriprikaateja, vuoristoprikaateja, maahanlasku- ja ilmarynnäkköprikaateja ja merijalkaväkiprikaateja.
Aluepuolustusjoukoissa on 31 jalkaväkiprikaati ja lisäksi erillisiä pataljoonia ja komppanioita. Joukkoja on yhteensä noin 250 000. Kansalliskaartilla on puolestaan 11 prikaatia sekä erillisiä rykmenttejä ja pataljoonia, yhteensä 60 000 sotilasta. Rajajoukoissa on 40 000 sotilasta ja poliisissa noin 100 000. Poliisijoukot osallistuvat myös aluepuolustukseen. Kaikki yhteen laskettuna Ukrainalla on siis rivissä 700 000 sotilasta ja poliisia, joita voidaan käyttää puolustukseen.
Venäjällä ei ole juurikaan lisäjoukkoja, joita se voisi lähettää Ukrainaan. Siellä olevia joukkoja pyritään lähinnä täydentämään henkilöstöllä ja kalustolla. Eräiden arvioiden mukaan Venäjä pyrkisi luomaan koulutuksessa olevista reserviläisistä ainakin yhden uuden armeijakunnan, mutta sen varustaminen on Venäjälle suuri haaste.
Venäjän kalustoylivoima on pienentynyt, mutta Venäjällä on edelleen noin kolminkertainen ylivoima kaluston määrässä. Venäjällä on panssarivaunuja noin 1 500-2 000 Ukrainan noin 1 000 vaunua vastaan. Panssariajoneuvoja Venäjällä on noin 10 000 Ukrainan 3 000 vastaan. Tykistöä Venäjällä on noin 3 000 Ukrainan noin 1 000 tykkiä vastaan. Ukrainalla on kuitenkin puolellaan osin jo selvästi modernimpi kalusto, jonka käytettävyys on parempi, mikä tasaa voimasuhteita. Ukrainalaiset näyttävät myös pääosin osaavan käyttää kalustoaan paremmin kuin venäläiset, etenkin tykistön tulenkäyttö on nopeampaa ja tarkempaa, jolloin tuloksiin päästään vähemmillä laukausmäärillä.
Ilmavoimien osalta Venäjällä on selkeä ylivoima, vaikka Ukraina on kyennyt korvaamaan tappioitaan niin, että sen ilmavoimat ovat lähellä samaa lentokuntoisen kaluston määrää kuin ennen hyökkäystä. Venäjällä on kehittyneempiä ja pidemmän kantaman ilmataisteluohjuksilla varustettuja hävittäjiä, joilla voidaan kiistää Ukrainan ilmavoimien toiminta rintaman lähellä. Venäjän ylivoimasta huolimatta Ukrainan ilmavoimat ovat kyenneet useina päivinä toteuttamaan maavoimien tueksi lähes yhtä monta ilmarynnäkköä kuin Venäjän ilmavoimat, joskus jopa enemmän. Ukrainan ilmapuolustus kykenee lisäksi kiistämään venäläisiltä ilmavoimien tehokkaan käytön omilla alueillaan.
Merivoimien osalta Ukraina ei kykene estämään Venäjän merivoimien pitkän kantaman vaikuttamista ohjuksilla, eikä murtamaan Venäjän merisaartoa. Toisaalta Ukraina pystyy estämään Venäjän merivoimien toiminnan oman rannikkonsa edustalla ja estämään maihinnousut. Lisäksi Ukraina on kyennyt häiritsemään Venäjän merivoimien tukeutumista Krimille.
Ainoa mitä Venäjä voi heittää tuleen paljon, on huonosti varustettuja, huonosti koulutettuja, huonosti johdettuja ja huonosti motivoituneita reserviläisiä. Reserviläisten tappiot tulevat olemaan suuria. Liikekannallepano riittävän ”tykinruoan” takaamiseksi tullee jatkumaan tämän vuoden alkupuolella.
Venäjä on ilmoittanut tavoitteekseen Donetskin ja Luhanskin oblastien ”vapauttamisen”, mutta siihenkään sen voimat tuskin riittävät, vaan pyritään vain pitämään kiinni vallatuista alueista ja torjumaan Ukrainan hyökkäykset. Venäjän sodankäyntikyky todennäköisesti heikkenee kevään kuluessa ja materiaalipuute alkaa vaikuttamaan viimeistään syksyllä merkittävästi jopa alueiden pitämiskykyyn, edellyttäen että Ukraina saa edelleen lännestä tukea. Miten LKP:n jatkuminen ja suuret tappiot tulevat vaikuttamaan Venäjän sisäiseen tilanteeseen ja reservin taistelutahtoon selviää talven ja kevään aikana.
Artikkelikuva: Ukrainian Presidential Press Office
