Teksti: Aleksei Kettunen
Venäjä aloitti 10.10.2022 laajan ohjus- ja lennokki-iskujen kampanjan koko Ukrainan alueella. Ainakin 21.10.2022 tilanteen mukaan massamaiset iskut jatkuvat yhä. Ukrainan viranomaisten mukaan iskut ovat tuhonneet jo 30–40 % Ukrainan sähköntuotannosta. Kaikkiaan iskuissa on tähän mennessä käytetty eri arvioiden mukaan jopa yli 1 000 ohjusta ja lennokkia.
Venäjän ilmoituksen mukaan iskujen kohteena ovat sotilaalliset johtamis- ja viestikeskukset sekä sähköntuotannon ja sähkönjakelun infrastruktuuri. Iskuissa on käytetty ilmasta laukaistavia X-101- ja vanhempia X-555-risteilyohjuksia, pinta-aluksista ja sukellusveneistä laukaistavia Kalibr-risteilyohjuksia sekä maasta laukaistavia Iskander-M-ohjusjärjestelmän hypersoonisia ohjuksia ja risteilyohjuksia. Uutena massamaisesti käytettynä asejärjestelmänä on Geran-2-itsemurhalennokki (partioiva ampumatarvike).
Länsilähteiden mukaan Geran-2-lennokit ovat Iranilta ostettuja, aiemmin Jemenissä ja Syyriassa käytettyjä HESA Shahed-136 -lennokkeja. Sekä Venäjä että Iran kiistävät lennokkihankinnat Iranista. Noin 200 kilon painoisen, 2,5 metriä pitkän, 3,5 metrin kärkivälin ja jopa 2 500 km kantaman Geran-2 on 40–50 kg:n taistelulatauksella varustettu kertakäyttöinen täsmäase, joka hakeutuu INS- ja satelliittinavigoinnin avulla haluttuun karttapisteeseen.
Geran-2:n etuna on sen perinteisiin täsmäohjuksiin verrattuna erittäin alhainen hinta (alle 20 000 euroa) ja se, että sitä on vaikeaa torjua. Lennokin erittäin alhainen tutkapoikkipinta-ala ja matala lentorata vaikeuttavat sen havainnointia tutkalla, ja sen kaksitahtisen bensamoottorin lämpöjälki on niin alhainen, etteivät infrapunahakuiset ilmatorjuntaohjukset pysty lukittautumaan siihen. Hävittäjäkoneilla torjumisen kannalta Geran-2:n vain 180 km/h matkalentonopeus on hankala, koska hävittäjät eivät pysty lentämään turvallisesti niin hitaasti. Luultavasti tehokkain keino Geran-2:n torjumiseksi olisi suorituskykyisillä lämpötähtäimillä varustettu ammusilmatorjunta.
Ukraina reagoi ohjus- ja lennokki-iskuihin pyytämällä tukijoitaan toimittamaan sille integroidun ilmatorjuntajärjestelmän. Suomen Sotilas on esitellyt aiemmissa numeroissaan laajasti erilaisista vaikuttamisvälineistä ja sensoreista koostuvia, integroituja ja verkottuneita droonien torjuntajärjestelmiä. Ukrainan tapauksessa kyseessä voisi olla juuri tällainen eri kantamien useammista ilmatorjuntaohjusjärjestelmistä koostuva integroitu kokonaisuus, jota voitaisiin käyttää verkottuneesti ja keskitetysti johdettuna. Ukrainaa tukevat maat ovat ilmoittaneet toimittavansa Ukrainalle lisää ilmatorjuntakalustoa. Tällä hetkellä Ukrainalle on jo toimitettu – tai luvattu toimittaa jatkossa – NASAMS II-, IRIS-T SLM- ja Crotale NG -ilmatorjuntajärjestelmiä, mutta toimitettavat määrät eivät riitä koko Ukrainan suojaamiseen. Ukrainan kokoisen valtion integroidun ilmatorjuntajärjestelmän luominen olisi rauhankin aikana useamman miljardin hanke, jonka toteuttaminen ja saattaminen operatiiviseen käyttövalmiuteen kestäisi 3–5 vuotta. Ukrainaa tukevilla valtioilla ei ole merkittäviä määriä sellaista ilmatorjuntakalustoa, joka voitaisiin luovuttaa Ukrainalle omaa puolustuskykyä heikentämättä, ja uustuotantokaluston valmistusaika on useampia vuosia.
