Niin Suomessa kuin ulkomaillakin mainetta kerännyt Martti J. Kari opettaa Jyväskylän yliopistossa maisteriohjelmassa nimeltään turvallisuus ja strateginen analyysi tiedustelua. Vaikka koulutuksesta mainitaan usein lehtijutuissa, joissa Kari on asiantuntijana, maisteriohjelmasta ei löydy kattavaa tietopakettia. Suomen Sotilas haastatteli ohjelmassa opettavaa yliopistonopettaja, eversti evp., FM, Jyrki Isokangasta, koulutusohjelmasta vastaavaa KTT Panu Moilasta ja koulutusohjelmassa opiskelevaa Ottoa (nimi muutettu opiskelijan pyynnöstä), selvittääkseen ohjelman sisällön. Tämä on ilmainen ja perusteellisesti lyhennetty versio maksumuurin takana olevasta kokopitkästä artikkelista.
SS: Miksi ohjelmasta löytyy niin vähän tietoa?
Moilanen: Kyllä ohjelmasta löytyy tietoa, jos sitä osaa hakea. Esimerkiksi opintopolku nimisestä palvelusta löytyy koulutusohjelmasta kattavasti tietoa (Linkki: Turvallisuus ja strateginen analyysi -maisteriohjelma, filosofian maisteri (2 v) – Opintopolku) Monelle palvelu ei välttämättä ole tuttu.
SS: Miksi ohjelma perustettiin?
Isokangas: Panu Moilanen osaa vastata kysymykseen perusteellisemmin, koska on ollut mukana ohjelmaa perustettaessa. Näen kuitenkin, että kokonaisuudessaan Jyväskylän yliopisto on ennakoinut turvallisuuden ja strategisen analyysin osaamisen tarvetta yhteiskunnallisesti tosi hyvin. Venäjän hyökkäys Krimille ja sodan laajentaminen tänä vuonna, näyttävät, että ohjelmassa opetettavalle osaamiselle on tarvetta.
Mitä on turvallisuus?
SS: Mitä turvallisuus ja tiedustelu sitten tarkoittavat?
Moilanen: Itse vastaan sellaisesta opintojaksosta kuin Turvallisuuden käsite ja sen muutos. Toivon ainakin, että vaikutan tällä siihen, miten opiskelijamme ajattelevat turvallisuudesta. Olen itse opiskellut ensin markkinointia ja sieltä lipunut pikku hiljaa sosiologian, turvallisuustutkimuksen ja sotatieteiden suuntaan. Mielestäni turvallisuutta ei voi täysin määritellä. Perinteinen määritelmähän on jotakin sen suuntaista, että turvallisuus on tila, jossa tietyt riskit ja vastaavat ovat hallinnassa tai eivät toteudu. Meillä käytetään enemmän esimerkiksi Pariisin ja Kööpenhaminan koulukuntien ajatuksia turvallisuudesta. Mikä tahansa asia voi siis muuttua turvallisuusasiaksi. Joko siten, että se turvallistetaan nimeämällä se tai sitten siten, että ulkoiset olosuhteet muuttuvat. Hyvä esimerkki on esimerkiksi koronapandemia, joka on herättänyt meidät tajuamaan, että moni asia, jota emme ole ennemmin nähneet turvallisuusasiana, voikin olla sitä. Samoin Ukrainan sota kaikkine osin hyvin yllättävinekin seurannaisvaikutuksineen.
Esimerkkinä poliittisesta turvallistamisesta on vaikkapa turvapaikanhakijoiden massasaapuminen Suomeen 2015. Puhuminen turvapaikanhakijoiden tulvasta tai maahanmuuttajista asettaa tilanteen ihan eri kontekstiin. Jos sitten katsotaan vaikka 2015 vuoden maahanmuuttoa ja verrataan sitä siihen, paljonko turvapaikanhakijoita on saapunut nyt Ukrainasta, niin Ukrainasta on saapunut jo tämän puolen vuoden aikana enemmän turvapaikanhakijoita kuin kolmen vuoden aikana 2015. Eikä meillä nyt puhuta mistään turvallisuusuhasta ukrainalaisten yhteydessä. Se, mitä me siis nähdään turvallisuutena, on siis aika pitkälti meidän omassa päässämme. Se on ehkä meidän keskeinen viestimme; me emme tiedä, mitä ovat turvallisuus tai turvallisuuteen liittyviä asioita, vaan ne ovat hyvin usein sellaisia mustia joutsenia, jotka purjehtivat esiin.
Musta joutsen on siis sellainen vertaus, että yleensä oletetaan, etteivät joutsenet ole mustia vaan valkoisia. Mutta sitten, kun nähdään ensimmäinen musta joutsen, niin todetaan että mustia joutsenia on olemassa. Se on siis semmoinen ennakoimaton asia, joka jostakin putkahtaa.
Ei kukaan esimerkiksi ajatellut, että voi kun tuo saksalaisten maakaasun osto on meille riski. Mutta kun nyt pohjoismaiden energiaverkko on tosi hyvin kytketty Keski-Eurooppaan, niin kun Saksassa onkin yhtäkkiä kova tarve sähkölle ja sitä ostetaan kovalla hinnalla, se vaikuttaa suoraan myös meihin.
Voiko tulevaisuutta ennustaa?
SS: Miten opettamanne prosessi eroaa sitten esimerkiksi siitä, miten kansainvälisen politiikan professori arvioi tulevaisuutta?
Moilanen: Eihän meidän tiedusteluprosessimme poikkea tieteellisestä ajattelusta kovinkaan paljon. Ei sitä ole niin hirmuisen montaa tapaa, kuinka ihminen voi kerätä tietoa ja jalostaa sitä eteenpäin. Prosessi on aika samanlainen, oli kyse sitten hermeneutiikasta tieteessä, markkina-analyysistä tai ihan mistä tahansa. Prosessissa saatetaan käyttää eri nimiä asioille, tiettyjä asioita painotetaan enemmän kuin toisia, mutta loppujen lopuksi aika samanlaisia ne ovat: kerätään tietoa, arvioidaan sitä, tehdään johtopäätöksiä ja aloitetaan alusta. Tätä yritämme ihmisille selittää juuri tiedustelusta, ei se sen ihmeempää kuin muu tiedon kerääminen ole.
SS: Mitkä ovat hyvät pohjakoulutukset koulutusohjelmaan?
Moilanen: Neuvoisin hyödyntämään suomalaisten yliopistojen suurinta hyötyä; vapautta. Koska Suomessa saa opiskella niin vapaasti sitä mitä opiskelee. En sanoisi, että opiskeltava pääaine pitäisi jotenkin tietyllä tapaa valita. Tietyllä tapaa valtiotieteellinen osaaminen auttaa opinnoissamme alkuun. Mutta ihan sama mitä opiskelee, kaikkialla puhutaan samoista asioista, ehkä vähän eri termein ja erilaisista perspektiiveistä. Sivistynyt renessanssi-ihminen on hyvä opiskelija. Olen iloinen, jos opiskelija tietää, että Tukholma on Ruotsin pääkaupunki. Jos vielä tietää, että Saksan jälleenyhdistymisellä ei tarkoiteta vain DDR:n ja BRD:n yhdistymistä, niin olen enemmän kuin tyytyväinen.
Työllistymismahdollisuudet?
SS: Mihin tehtäviin valmistuvat työllistyvät?
Isokangas: Aika moni opiskelee meillä työn ohessa, eivätkä siis sitä kautta joudu töitä myöhemmin hakemaan.
Välillä olen katsonut työpaikkailmoituksia alaan liittyen, niin tiedusteluanalyytikon osaamista etsivät aika ajoin viranomaiset – puolustusvoimat, valtioneuvoston kanslia ja kyberturvallisuuskeskus. Vähän niitä työpaikkoja on, missä meillä opetettu tieto on suoranaisena vaatimuksena.
Odotan, että milloin yritykset ymmärtävät osaamisen arvon. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vakuutusyhtiöt työllistävät tiedusteluanalyytikoita. Samoin McDonald´s ja Disney.
Moilanen: Kolutusohjelma on aloittanut 2019, minkä vuoksi ei ole tilastoa mihin opiskelijat työllistyvät. Mutta näkyy se, että ne opiskelijat, jotka jo työskentelevät eivät vaihda työnantajaa.
Monien suomalaisyritysten kannattaisi kuitenkin harkita meiltä valmistuneiden palkkaamista. Yritysten oma osaaminen ei nimittäin ole välttämättä vielä sillä tasolla, että ne osaisivat riittävästi arvioida ja hallita toimintaympäristönsä kaikkia riskejä, ja tässä tiedustelullinen osaaminen voisi olla avuksi. Esimerkiksi jotkut tehdashankkeet ulkomailla ovatkin paljon kannattamattomampia kuin pelkän matemaattisten kaavojen avulla on aikanaan laskettu. Aina ei oteta huomioon, miten jotkut hankkeet vaikuttavat paikalliseen yhteiskuntaan ja kuinka paikallinen väestö asiaan suhtautuu.
Kirjavinkit:
Isokangas: Julkaisemattomista; ystäväni Pekka Turunen tulee julkaisemaan sellaisen kuin Kylmää rauhaa. Se kertoo sotilastiedustelusta ja Tshekkoslovakian historiasta.
Otsikkokuva: Suomen Sotilas
