Tässä katsauksessa esitettävät tiedot perustuvat julkisiin lähteisiin, joiden paikkansapitävyyttä pyritään tarkistamaan käyttämällä useita eri lähteitä. Tiedot ovat tämän vuoksi arvioita ja virheitäkin voi löytyä. Taistelutilanteen eläessä myös karttakuva on vain suuntaa antava. Paikannimissä käytetään suomenkielisiä nimiä.
Yleistilanne
Valko-Venäjän vastaisella rajalla Ukrainan asevoimat ovat toteuttaneet viimeisen kuukauden aikana suluttamista varautuen mahdolliseen uuteen hyökkäykseen pohjoisesta. Harkovan suunnassa ei ole tapahtunut suurempia muutoksia molempien osapuolten pienimuotoisista hyökkäyksistä huolimatta.
Venäjä onnistui lähes kolmen kuukauden kulutussodan jälkeen murtamaan ukrainalaisten puolustuksen Severodonetskin suunnassa kesäkuun lopussa. Venäläisten tuliylivoima pakotti ukrainalaiset vetäytymään 25.6. alkaen Severodonetskista Donets-joen ylitse helpommin puolustettavaan Lysintsanskiin. Venäläiset saivat kuitenkin aikaan murrot Lysintsanskin pohjois- ja eteläpuolella, mikä pakotti ukrainalaiset vetäytymään kaupungista 3. heinäkuuta. Ukrainalaiset onnistuivat irtautumaan ilman suurempia menetyksiä, mutta venäläiset saivat näin koko Luhanskin oblastin haltuunsa heinäkuun alussa.
Luhanskin valtauksen jälkeen venäläiset jatkoivat hyökkäyksiään kohti Slavjanskin kaupunkia, mutta kuluneet ja väsyneet joukot eivät päässeet uusiin läpimurtoihin ja ukrainalaiset saivat ryhmitettyä joukot puolustusasemiin Siverskin itäpuolelle. Venäläiset keskeyttivät hyökkäykset 9.7. ja antoivat joukoille viikon aikaa lepoon ja täydennyksiin. Puolustusministeri Shoigu käski jatkaa hyökkäystä 16. heinäkuuta, jonka jälkeen venäläiset ovat iskeneet Ukrainaan pitkän kantaman ohjuksilla ja aloittaneet pienimuotoiset hyökkäykset Donetskissa saavuttamatta merkittävämpää menestystä. Venäjän tykistö ei ole kyennyt heinäkuun puolella enää tukemaan hyökkäyksiä aikaisempien kuukausien tavoin massiivisilla tykistöiskuilla, mikä on vienyt venäläisiltä edellytykset hyökätä.
Etelässä ja kaakossa venäläiset sitovat ukrainalaisia edelleen Donbassissa ja Zaporizzjan suunnissa, mutta mitään merkittäviä hyökkäyksiä ei ole vielä tehty.
Suurin syy venäläisten hyökkäysten heikkenemiseen on ukrainalaisten venäläisten selustaan tekemät iskut. Juhannuksen jälkeen ukrainalaiset ovat iskeneet venäläisten selustan komentopaikoille, ammusvarastoihin ja huoltokeskuksiin ilmavoimalla, tykistöohjuksilla ja etenkin USA:n lahjoittamilla HIMARS-raketinheittimillä. Ukrainalaiset ovat tuhonneet kolmessa viikossa yli kolmekymmentä venäläistä ammusvarastoa ja huoltopaikkaa sekä ainakin kaksi armeija/armeijakuntatason komentopaikkaa. Tämä on vaikeuttanut merkittävästi venäläisten ammushuoltoa ja johtamista hankaloittaen hyökkäyksen jatkamista.
Jatkuvat iskut ammusvarastoihin pakottavat venäläiset hajauttamaan varastojaan, mikä aiheuttaa haasteita. Venäläisten ammushuolto perustuu rautateihin ja ampumatarvikkeiden siirrot rautateiltä ajoneuvoihin tapahtuvat pääosin miestyövoimalla. Koska ajoneuvoja on rajoitetusti, ampumatarvikkeita ei voi pitää ajoneuvoissa, vaan ne pitää purkaa kenttävarastoihin myöhemmin lastattavaksi ajoneuvoihin, jotka vievät ne tuliasemiin. Tämä on hidasta ja vaivalloista ja jos ampumatarvikevarastot pitää hajauttaa sekä siirtää kauemmas rintamasta, hidastuu ammushuolto kauttaaltaan. Venäläiset ovat keskittäneet painopistealueille ilmatorjuntaa, mutta toistaiseksi sillä ei ole kyetty torjumaan HIMARS:ien ohjautuvia raketteja. Eräiden lähteiden mukaan ukrainalaiset ampuvat samaan aikaan vanhoja neuvostoaikaisia rakettejaan hämätäkseen venäläisten ilmatorjuntaa.
Venäläisten epäsuoran tulen käyttö onkin heinäkuun aikana vähentynyt merkittävästi etenkin Donbassin alueella, samalla kun ukrainalaisten tulen käyttö venäläisten selustassa on kiihtynyt. Epäsuoran tulen käytössä ollaan nyt paljon tasapuolisemmassa asemassa kuin kesäkuussa. Venäläiset siirtävät selustan joukkojaan ja ammusvarastojaan entistä enemmän siviiliasutuksen sekaan välttääkseen ukrainalaisten iskuja.
Venäläisten toimintaa ei helpota se, että johtosuhteet näyttävät vieläkin olevan monimutkaiset ja pirstaleiset. Samalla alueella toimivat suhteellisen pienet joukot on jaettu useamman kenraalin alaisuuteen, mikä vaikeuttaa toiminnan koordinointia ja voiman keskittämistä. Johtoportaita on joukkoihin nähden paljon. Lisäksi komentajia vaihdetaan usein – esimerkiksi viimeisempien tietojen mukaan Eteläisen Sotilaspiirin komentaja on taas vaihdettu.
Hersonin suunnassa ukrainalaiset ovat Ukrainan puolustusministeriön ilmoituksen mukaan aloittamassa vastahyökkäystä ja paikallista väestöä on kehotettu siirtymään alueelta turvaan. Pienimuotoisia vastahyökkäyksiä on tehty jo useampia viikkoja, mutta nyt ukrainalaiset ovat lisänneet myös pitkän kantaman iskuja Hersonin pohjoispuolella ja alueella aiheuttaen venäläisille mittavia ampumatarvikkeiden ja henkilöstön menetyksiä. Ukrainalaiset ovat iskeneet pitkän kantaman aseilla myös tärkeimmälle Dnieprin ylittävälle sillalle.
Mustallamerellä venäläiset joutuivat vetäytymään suurten tappioiden takia Käärmesaarelta 30.6. ja muutama päivä myöhemmin ukrainalaiset miehittivät saaren. Ukrainalaiset ovat jatkaneet Mustallamerellä iskuja venäläisten haltuunsa ottamia porauslauttoja vastaan, joihin venäläiset ovat sijoittaneet sensoreitaan merialueen valvontaan. Venäjän laivasto ei enää uskalla toimia luoteisella Mustallamerellä ja keskittyy nyt Krimin suojaamiseen.
Venäjä on jatkanut ohjus- ja ilmaiskuja siviili-infrastruktuuria sekä teollisuutta vastaan aiheuttaen välillä kymmenien siviilien kuolemia. Syynä on ilmeisesti sekä Venäjän modernien ohjusten säästämiseksi toteuttama vanhojen epätarkkojen ohjusten käyttäminen että venäläisten täydellinen piittaamattomuus siviiliuhreista maalittamisen yhteydessä. Iskuissa on käytetty myös S-300 -ilmatorjuntaohjuksia maamaaleja vastaan. Iskuja on ilmeisesti niin ikään lisätty kostona Ukrainan menestyksekkäille HIMARS-iskuille, joita Venäjä ei ole kyennyt estämään.
Venäjällä on arviolta 16-19 pataljoonan taisteluosastoa Bryanskin alueella ja Valko-Venäjällä täydennettävinä sekä uudelleenorganisoitavina. Joukot ovat 5., 35., 36. ja 41. Armeijan sekä maahanlaskujoukkojen ja merijalkaväen. Tämän lisäksi Venäjällä on sekä Smolenskin että Kurskin alueilla 6-7 vajaan pataljoonan taisteluosaston reserviosastot.
Vallatuilla alueilla Venäjä pyrkii jatkamaan niiden venäläistämistä muun muassa helpottamalla Venäjän kansalaisuuden saamista. Venäläiset ovat myös yrittäneet houkutella työntekijöitä siviilihallintoon tarjoamalla parempia palkkoja ja etuuksia. Tämän lisäksi on viitteitä venäläisten tavoitteesta siirtää ukrainalaisia lapsia Hersonista Krimille kouluvuoden alkaessa syyskuussa. Tällä pyritään todennäköisesti kiristämään vanhempia yhteistyöhön miehittäjien kanssa. Eräiden arvioiden mukaan Venäjä pyrkisi järjestämään syyskuun alussa miehitetyillä alueilla äänestykset alueiden liittämisestä Venäjään.
Vastarinta on kuitenkin edelleen kaikilla miehitetyillä alueilla nousussa. Venäläisten hallinnon tukijoita ja yksittäisiä venäläisiä sotilaita vastaan on tehty iskuja. Etelä-Ukrainassa on lisäksi isketty venäläisten rautatiekuljetuksia vastaan. Toisaalta tietyillä alueilla venäläiset liioittelevat partisaaniuhkaa saadakseen tekosyitä rajoittaakseen paikallisen väestön liikkumista ja toimintaa.
Venäjällä on edelleen haasteita henkilöstötäydennysten osalta. Johtajatappiot ovat suuria ja useita divisioonan tai prikaatin komentajia, varakomentajia tai esikuntapäälliköitä on kaatunut viimeisen kolmen viikon aikana. Tappioiden lisäksi on tapahtunut kieltäytymisiä ja heinäkuun alussa 150 siperialaiseen burjaattien vähemmistöön kuuluvaa sotilasta kieltäytyi enää palvelemasta Ukrainassa. Samaan tapaan 205. Erillisessä Moottoroidussa Jalkaväkiprikaatissa noin kolmesataa sotilasta on kieltäytynyt jatkamasta palvelustaan. Tämän lisäksi on tapahtunut karkaamisia ja turvallisuuspalvelu FSB on joutunut suuntaamaan joukkojaan karkureiden metsästämiseen.
Venäjä on edelleen lisännyt ponnistelujaan sopimussotilaiden värväämiseksi. Hallintoalueille on annettu käsky värvätä ”vapaaehtoispataljoonia”. Värvätyille tarjotaan suuria palkkoja. Myös vankeja on värvätty lupaamalla armahdus ja neljän tuhannen euron palkka kuuden kuukauden palveluksesta. Heikkenevä taloustilanne helpottaa värväystä. Samalla on jatkettu vanhentuneen sotamateriaalin vetämistä varikoista tappioiden täydentämiseksi ja uusien joukkojen varustamiseksi.
Venäläisten vaikeuksista saada modernia materiaalia kertoo se, että Venäjä on yrittänyt ostaa Iranista lennokkeja ja lennokkikoulutusta. Amerikkalaisten lähteiden mukaan Iran on toimittamassa Venäjälle satoja lennokkeja – mukaan lukien aseistettuja lennokkeja – sekä kouluttamassa venäläisiä operaattoreita. Varmistusta toimituksista ei ole saatu.
Taistelut pääsuunnissa heinäkuussa
Harkovan pohjoispuolella venäläisillä on Operatiivinen Ryhmä, joka koostuu pääosin 1. Kaartin Panssariarmeijan (KPSA), 6. Armeijan ja 14. Armeijakunnan joukoista ja käsittää yhteensä noin yhdeksän pataljoonan taisteluosastoa. Joukkoja tukevat osat kahdesta tykistöprikaatista, kahdesta tykistörykmentistä ja raketinheitinprikaatista. Joukkojen arvioidaan olevan alle 75% vahvuudessa, pois lukien 144. Moottoroidun Jalkaväkidivisioonan (MTJVD) kolme taisteluosastoa, jotka ovat alle 50% vahvuudessa. Tykistöjoukot ovat lähes täydessä vahvuudessa pois lukien 144. MTJVD:n tykistörykmentti, joka on alle 50% vahvuudessa.
Venäläiset ovat keskittyneet vahventamaan puolustustaan alueella sekä sitomaan ukrainalaisia joukkoja tykistötulella ja paikallisilla hyökkäyksillä, joissa ei ole saavutettu menestystä. Tällaisia hyökkäyksiä on tehty etenkin Harkovan luoteispuolella, mutta Ukrainan 113. JVPR on kyennyt vastahyökkäyksillä pysäyttämään venäläiset. Myös Harkovan koillispuolella on käyty taisteluita, kun venäläiset ovat yrittäneet turhaan saada haltuunsa Rubizhnen kaupunkia. Venäläiset ovat kyenneet vaikeuttamaan elektronisella häirinnällä ukrainalaisten lennokkitoimintaa omassa selustassaan. Venäjän tykistön kärsiessä ilmeisesti ammuspulasta on ilmavoimia käytetty alueella aikaisempaa enemmän. Ilmaiskut on toteutettu pääosin omalta puolelta ohjautumattomilla raketeilla varsin epätarkkana alueammuntana. Harkovan kaupungin siviilikohteita on tulitettu säännöllisesti.
Harkovan itäpuolella venäläisillä on toinen Operatiivinen Ryhmä, jossa on 29. Armeijan joukkoja viisi pataljoonan taisteluosastoa. Joukot puolustavat Donets-joen itärantaa ja estävät ukrainalaisia hyökkäämään itään kohti Venäjän huoltoreittejä.
Venäjän 29. ja 38. Rautatieprikaatit kunnostavat ja ylläpitävät rautatieyhteyksiä Belgorodista Kupjanskiin ja sieltä edelleen Izjumin suuntaan. 37. Rautatieprikaati pitää yllä rautatieyhteyttä Venäjän Valujkista Kupjanskiin.
Venäjä on aloittanut Harkovan itäpuolisilla miehitetyillä alueilla oman hallintonsa muodostamisen, mihin ukrainalainen vastarintaliike on vastannut salamurhaamalla Venäjän nimittämän hallinnollisen johtajan pommi-iskussa Harkovan oblastin koillisosassa sekä kuusi venäläistä sotilasta toisessa pommi-iskussa.
Ukrainalla on Harkovan pohjois- ja itäpuolella 103., 113. ja 127. Jalkaväkiprikaatit (JVPR), 5. Kansalliskaartin Turvallisuusprikaati (KKTPR), 92. Mekanisoituprikaati (MEKPR), kolme erikoisjoukkopataljoonaa ja yksi panssarivaunupataljoona. Itse kaupungissa on 4. KKTPR, yksi erikoisjoukkopataljoona ja 3020. Ilmatorjuntaohjusdivisioona. Joukot ovat kuluneita, alle 75% vahvuuksissa. Joukkoja tukevat 40. ja 49. Tykistöprikaatit (TYKPR), jotka ovat lähes täysvahvoja. Ukrainalaiset ovat joutuneet vetäytymään Rubizhnen alueella Donets-joen itäpuolisesta sillanpääasemasta, mutta muuten linjat ovat pitäneet. Ukrainalaiset ovat kyenneet tuhoamaan Harkovan itäpuolisilla alueilla pitkän kantaman asejärjestelmillä useita venäläisiä ammusvarastoja.
Harkovan kaakkoispuolella Kramatorskin pohjoispuolella venäläisillä on kaksi operatiivista ryhmää.
Läntisessä operatiivisessa ryhmässä on arviolta kaksikymmentä pataljoonan taisteluosastoa pääosin 1. KPSA:sta, 20., 35. ja 36. Armeijoista, 11. Armeijakunnasta ja 106. Kaartin Maahanlaskudivisioonasta (KMHLD). Operatiivista ryhmää tukee tykistöryhmä, jossa on osia kahdesta tykistöprikaatista, kahdesta tykistörykmentistä, kahdesta ohjusprikaatista ja ilmatorjuntaohjusprikaatista. Operatiivinen ryhmä on pitänyt noin kolmanneksen joukoistaan reservissä. Kaikki joukot ovat kuluneita ja noin 50-75% vahvuudessa.
Venäläisiä vastassa on Izjumin länsi- ja eteläpuolella 93. MEKPR, 25. Laskuvarjoprikaati sekä 80. ja 81. Ilmarynnäkköprikaatit (IRPR), jotka ovat yhtä kuluneita kuin venäläiset joukot.
Venäläisten painopiste on ollut Slovianskin pohjoispuolella, jossa he ovat hyökkäilleet E40 valtatien itä- ja länsipuolella. Venäläiset pyrkivät ilmeisesti valtatie 40:n itäpuolella Siverskyi Donets -joen varrella puolustavien ukrainalaisten saartamiseen, mutta hyökkäykset on torjuttu. Toinen suunta, jossa on hyökätty, on Ivanivkan suunta valtatie 40:n länsipuolella, jossa on pyritty samaan tapaan kiertämään ukrainalaisten vahvimmat puolustusasemat lännestä. Viimeisimmät hyökkäykset toteutettiin 23. heinäkuuta. Ukrainan 80. ja 81. ILPR:n puolustus on kuitenkin toistaiseksi pitänyt ja venäläisten yritykset on torjuttu.
Venäjän Itäisessä operatiivisessa ryhmässä Slovianskin koillispuolella on arviolta kymmenen pataljoonan taisteluosastoa pääosin 2. Kaartin Armeijasta, 41. Armeijasta, 201. MTJVD:sta ja 3. Kaartin Erikoisjoukkoprikaatista. Näitä tukee tykistöryhmä, jossa on osia kahdesta tykistöprikaatista, tykistörykmentistä, raketinheitinprikaatista ja ohjusprikaatista. Venäläisten pataljoonat ovat hyvin kuluneita, vain noin 50% vahvuudessa. Tykistöryhmä on 55-75% vahvuudessa.
Operatiivista ryhmää ovat vastassa Ukrainan 79. ja 95. IRPR:t, jotka ovat alle 75% vahvuudessa. Venäläiset ovat tällä suunnalla lähinnä vain pitäneet kosketusta ja pyrkineet sitomaan ukrainalaisia.
Kramatorskin itäpuolella Siverskin itä- ja kaakkoispuolella venäläisillä on myös kaksi operatiivista ryhmää.
Pohjoisessa Operatiivisessa Ryhmässä on arviolta seitsemän pataljoonan taisteluosasto pääosin 5., 8. ja 41. Armeijoista, Kansalliskaartista ja Luhanskin ”kansantasavallan” 2. Armeijakunnasta. Eteläisessä Operatiivisessa Ryhmässä on arviolta noin seitsemäntoista pataljoonan taisteluosastoa pääosin 5., 8., 41. ja 58. Armeijoista, 68. Armeijakunnasta, maahanlaskujoukoista ja merijalkaväestä. Lisäksi alueella toimii sotilastiedustelun erikoisjoukkoja ja ”kansantasavaltojen” miliisijoukkoja. Eteläisellä Operatiivisella Ryhmällä on tukenaan osia tykistöprikaatista ja tykistörykmentistä ja sillä on noin kolmannes joukoista reservissä. Molempien operatiivisten ryhmien joukot ovat hyvin kuluneita, alle 50% vahvuudessa, pois lukien Eteläisen Operatiivisen Ryhmän reservi, joka on hieman paremmassa kunnossa.
Ukrainalaisilla on näitä joukkoja vastassa noin 20-25 pataljoonaa 10. ja 128. Vuoristoprikaateista (VPR), 57. ja 58. Moottoroiduista prikaateista (MTPR), 79. IRPR:sta, 4. Panssariprikaatista (PSPR), 27. Erillisestä prikaatista sekä 111., 112., 114. ja 118. Paikallispuolustusprikaatista (PPPR). Näiden joukkojen lisäksi Bakhmutin suunnassa puolustaa 30. ja 72. MEKPR. Ukrainalaiset joukot ovat myös hyvin kuluneita, noin puolet joukoista on alle 50% vahvuudessa, loput alle 75% vahvuudessa.
Venäläiset ovat hyökkäilleet viimeisen viikon ajan Siverskin suunnassa, viimeksi 23. heinäkuuta, mutta hyökkäykset on torjuttu. Venäläiset pyrkinevät tunkeutumaan Siverskin tuntumaan ja ottamaan haltuun suuremman hyökkäyksen lähtöasemia. Tykistöllä on tulitettu ukrainalaisten asemia Siverskin ympäristössä. Sama on toistunut Bakhmutin suunnassa, missä venäläiset pyrkivät ottamaan haltuun edullisempia asemia ja kuluttamaan ukrainalaisia tykistötulella ja ilmaiskuilla. Hyökkäykset on toistaiseksi torjuttu. Venäläisten tykistön tulituki on ollut viimeisen viikon aikana selvästi heikompaa kuin aikaisemmin, mikä viittaa vaikeuksiin ampumatarvikehuollossa.
Kramatorskin ympäristössä Ukrainalla on reservinä 3. ja 17. PSPR sekä 24., 72. ja 115. MEKPR:t. Joukot ovat varsin kuluneita, vain 115. MEKPR on lähes täysvahva.
Etelämpänä Donetskin suunnassa venäläiset Donetskin ”kansantasavallan” 2. Armeijakunnan ja Venäjän 8. Armeijan joukot ovat hyökkäilleet Avdiivkan suunnassa Ukrainan 110. JVPR:n asemia vastaan saamatta kuitenkaan murtoa aikaiseksi. Pariin viimeiseen päivään ei hyökkäyksiä ole tapahtunut.
Eteläisellä rintamalla Zaporizzjan ja Donetskin välillä venäläisillä on 8. ja 58. Armeijan joukkoja, maahanlaskujoukkoja ja ”kansantasavaltojen” joukkoja yhteensä kaksikymmentäkaksi pataljoonan taisteluosastoa, joilla ovat tukena tykistöprikaati, kaksi tykistörykmenttiä ja raketinheitinprikaati. Osa joukoista on varsin kuluneita, pääosa alle 75% vahvuudessa. Tykistöjoukot ovat lähes täysvahvoja. Venäläiset ovat olleet aktiivisia etenkin alueen itäosissa, jossa he ovat hyökänneet Yehorivkan suunnassa saaden hyvin rajallista menestystä.
Ukrainalaisilla on alueella kuusi prikaatia ja erillisiä pataljoonia. Pääosa joukoista on kuluneita, mutta kaksi prikaateista on siirretty alueelle äskettäin. Kyseessä ovat äskettäin muodostetut 68. ja 71. Jääkäriprikaatit (JPR), jotka ovat lähes täysvahvoja ja jotka on keskitetty Yehorivkan suuntaan. Ukrainalaisilla on lisäksi alueella yksi raketinheitinprikaati ja neljä tykistöprikaatia, jotka ovat hyvässä kunnossa.
Ukrainalaiset vastarintaryhmät ovat iskeneet venäläisten kuljetuksia ja henkilöstöä vastaan Melitopolin alueella. Venäläiset ovat siirtäneet heinäkuun alkupuolella mittavasti ammuksia Melitopolin kautta länteen Hersonin suuntaan ilmeisesti korvaamaan ukrainalaisten iskuissa tuhoutunutta materiaalia. Osa näistä kuljetuksista ja rautatiet ovat joutunut vastarinnan iskujen kohteeksi. Venäläiset ovat keskittäneet Melitopoliin myös vanhempaa SS-21 Toschka tykistöohjuskalustoa, ilmeisesti vastatoimena ukrainalaisten syvyyteen tekemiin raketti-iskuihin.
Krimin pohjoispuolella Hersonin suunnassa venäläisillä on 8. ja 59. Armeijan, 22. Armeijakunnan, 7. Ilmarynnäkködivisioonan ja ”kansantasavaltojen” joukkoja yhteensä kolmetoista pataljoonan taisteluosastoa. Niitä tukevat tykistöprikaati, tykistörykmentti, kaksi ilmatorjuntaohjusrykmenttiä ja ilmatorjuntaohjusprikaati. Venäläiset pataljoonat ovat kuluneita, noin kolmannes on alle 50% vahvuudessa ja loput alle 75% vahvuudessa. Tykistö ja ilmatorjuntajoukot ovat lähes täysvahvoja.
Venäläiset ovat suorittaneet joitakin hyökkäyksiä etenkin Snihurivkan alueella ilman suurempaa menestystä. He ovat pääosin pyrkineet vahvistamaan puolustusasemiaan sekä Dnieprin pohjoispuolella saavuttamallaan tasalla että syvyydessä, Dnieprin varrella. Venäläiset valmistautuvat torjumaan ukrainalaisten hyökkäyksiä Dnieprin pohjoispuolisella alueella ja pysäyttämään nämä viimeistään jokilinjalla. Venäläiset ovat tulittaneet ukrainalaisten asemia ja asutuskeskuksia koko rintamalinjan pituudella sekä iskeneet Mykolajiviin pitkän kantaman ohjuksilla. Iskuissa on käytetty ukrainalaisten ilmoituksen mukaan S-300 -ilmatorjuntaohjuksia, jotka ovat maamaaleja vastaan varsin epätarkkoja ja tehottomia, mutta soveltuvat siviiliväestön terrorisoimiseen.
Ukrainalla on alueella panssariprikaati, jääkäriprikaati, kolme mekanisoitua prikaatia, kaksi moottoroitua prikaatia, viisi jalkaväkiprikaatia, merijalkaväkiprikaati, erikoisjoukkoprikaati ja kansalliskaartin turvallisuusprikaati, eli yhteensä viisitoista prikaatia. Näistä joukoista 5. PSPR, 61. JPR, 21. KKTPR sekä 123., 124. ja 241. JVPR:t ovat tuoreita joukkoja lähes täydessä vahvuudessa.
Ukrainalaiset ovat tehneet vastahyökkäyksiä venäläisten hyökkäysten torjumiseksi etenkin Snihurivkan suunnassa. Tämän lisäksi he ovat onnistuneet Hersonin kaupungin suunnassa tunkeutumaan ainakin kahden venäläisen puolustuslinjan läpi Hersonin esikaupunkien tuntumaan. Ukrainalaiset keskittivät alueelle neljän HIMARS-raketinheittimen patterin ja iskivät 11.7. venäläisten ammusvarastoihin ja 22. Armeijakunnan komentopaikalle Hersonissa, jolloin ilmeisesti 22. Armeijakunnan esikuntapäällikkö, 20. MTJVD:n komentaja ja joukko muita korkeita upseereita kaatuivat. Tämän jälkeen ukrainalaiset ovat jatkaneet raketinheitin- ja ilmaiskuja venäläisten selustaan. Ukrainalaiset iskivät Hersonissa kuluneella viikolla myös Dnieprin ylittävään siltaan vaurioittaen sitä niin, että raskas ajoneuvoliikenne ei sitä voi enää käyttää.
Eräiden lähteiden mukaan ukrainalaiset olisivat aloittaneet suuremman vastahyökkäyksen 23.7. Vysokopillian suunnassa ja onnistuneet saartamaan siellä toistaiseksi tuntemattoman venäläisjoukon. Tietoa ei ole vielä vahvistettu.
Venäläiset ovat viime päivinä iskeneet mereltä laukaistuilla Kalibr-risteilyohjuksilla, ilmasta laukaistuilla ohjuksilla ja S-300 ilmatorjuntaohjuksilla ukrainalaisten selustaan muun muassa Odessassaan, Mykolajiviin sekä sotilaslentokentälle ja rautatieyhteyksiin. Venäläiset yrittävät ilmeisesti vaikeuttaa ukrainalaisten vastahyökkäyksen toteutusta.
Transnistriassa venäläiset ovat pitäneet joukkojaan korkeassa valmiudessa, mutta viitteitä hyökkäyksestä Odessan suuntaan ei ole havaittu.
Mustallamerellä venäläiset yrittivät 12.7. ilmaiskua ukrainalaisten miehittämää Käärmesaarta vastaan, mutta ilman tuloksia. Ukrainalaiset iskivät puolestaan venäläisten miehittämää porauslauttaa vastaan pyrkien estämään lauttojen käytön sensorialustointa.
Venäjän ja Ukrainan operaatioiden jatko heinäkuun loppuun mennessä
Kokonaisuutena loppukuukausi lienee suhteellisen rauhallinen venäläisten puolelta. Venäläiset jatkanevat pienimuotoisia hyökkäyksiään, mutta etenkin Donbassissa he keskittynevät saamaan tykistön ampumatarvikehuolto kuntoon ukrainalaisten iskujen jälkeen sekä tuhoamaan puolustusministeri Shoigun käskyn mukaisesti ukrainalaisten HIMARS-lavetit. Muualla keskitytään sitomaan ukrainalaisia ja estämään ukrainalaisten vastahyökkäykset. Ilma- ja ohjusiskuilla pyritään iskemään ukrainalaisten selustaan lännestä tulevan avun estämiseksi sekä ukrainalaisten vastahyökkäyksen hidastamiseksi.
Harkovan suunnassa venäläiset pyrkinevät edelleen pitämään hallussaan olevat alueet ja estämään ukrainalaisten etenemisen Venäjän rajalle sekä suojaamaan huoltoreittinsä etelään. Ukrainalaisia kulutettaneen etupäässä tykistöllä. Kummallakaan osapuolella ei ole alueella riittävästi joukkoja ylivoiman saamiseksi ja suurempiin hyökkäyksiin, jolloin tilanne säilynee alueella suhteellisen rauhallisena.
Kramatorskin suunnassa venäläisillä on edelleen painopiste. Joukkojen kulumisen ja tykistön tulituen heikkenemisen takia Venäjällä ei ole kuitenkaan riittävästi voimaa murtaa ukrainalaisten puolustusta. Venäläiset pyrkivät todennäköisesti vain kuluttamaan ukrainalaisia ja toteuttamaan rajoitettuja tiedusteluhyökkäyksiä Slovianskin suuntaan pohjoisesta, idästä ja kaakosta. Tavoitteena on vähintään sitoa ukrainalaisia ja valmistella tulevaa suurempaa hyökkäystä, kun ampumatarvikehuolto on saatu turvattua ja lisävoimaa alueelle. Venäläiset pyrkinevät välttämään kuluttavia rintamahyökkäyksiä suoraan Siverskin puolustusasemia ja Slovianskia vastaan. Sen sijaan pyrittäneen kiertämään ukrainalaisten vahvimmat asemat ja uhkaamaan ukrainalaisia saarrostuksella. Ukrainalaisilla ei ole alueella riittävästi voimaa ryhtyä suurempaa operatiiviseen vastahyökkäykseen.
Donetskin suunnassa jatkettaneen hyökkäyksiä ukrainalaisten sitomiseksi.
Eteläisellä rintamalla venäläiset pyrkinevät sitomaan ukrainalaisia, mutta näyttää siltä, että sielläkin kyky aloittaa uusi suurempi hyökkäys puuttuu. Sen sijaan ollaan ryhmittymässä vahvemmin puolustukseen ja selustan suojaamiseen. Etenkin kuljetukset Venäjältä Meritopolin kautta Hersonin suuntaan pyritään suojaamaan. Ukrainalaisilla on alueella tuoreita joukkoja ja vahva tykistö, mikä voi mahdollistaa suuremman vastahyökkäyksen aloittamisen. Hyökkäys voisi myös olla sitova hyökkäys, jolla estetään venäläisiä vahventamasta Hersonin suuntaa.
Krimin pohjoispuolella venäläiset pyrkinevät edelleen pitämään saavuttamansa tasan ja vahventamaan puolustustaan sekä pysäyttämään ukrainalaisten vastahyökkäyksen Hersonin kaupungin suuntaan. Tällä suunnalla ukrainalaisilla näyttää olevan parhaat voimasuhteet. Venäläiset joukot ovat harvassa ryhmityksessä, pataljoonan taisteluosastolla on keskimäärin kahdenkymmenen kilometrin vastuualue. Ukrainalaiset ovat jo osoittaneet kykenevänsä tarvittaessa katkaisemaan Dnieprin yli johtavat sillat, jotka mahdollistaisivat hyökkäysalueen eristämisen ja venäläisten vahvennusten tuonnin alueelle. Ukrainalaiset todennäköisesti aloittavat operatiivisen vastahyökkäyksen Dnieprin pohjoispuolisten alueiden vapauttamiseksi – jos ei viikon sisään, niin lähitulevaisuudessa.
Arvio operaatioista elokuun aikana
Venäläisten suurhyökkäys Donbassissa on kolmen kuukauden kuluttavan taistelun jälkeen saadun osavoiton jälkeen käytännössä pysähtynyt. Ukrainalaisten iskut venäläisten selustaan ovat vieneet venäläisiltä tykistöylivoiman, jolloin on myös menetetty hyökkäysedellytykset. Tykistön puutetta ei voida riittävästi korvata ilmavoimalla. Viikon pituinen huoltotauko oli aivan riittämätön kuluneiden joukkojen täydentämiseen ja huoltamiseen.
Venäjän keräämät, noin kolmenkymmenen pataljoonan taisteluosaston reservijoukot mahdollistavat hyökkäyksen jatkamisen Donbassissa, jahka pahoin kuluneet pataljoonat saadaan täydennettyä, mikä kuitenkin kestänee ainakin kuukauden. Sinä aikana Venäjän pyrkinee kehittämään keinoja minimoida Ukrainan pitkän kantaman asejärjestelmien vaikutukset omaan huolto- ja johtamisjärjestelmään joko suojaamalla ne paremmin tai tuhoamalla Ukrainan aselavetit. Ilman tätä Venäjällä ei ole kykyä jatkaa hyökkäystä.
Venäläiset keskittynevät elokuun aikana valtaamiensa alueiden pitämiseen ja ukrainalaisten kuluttamiseen epäsuoralla tulella ja rajoitetuilla vastahyökkäyksillä samalla yrittäen kasvattaa voimaansa voidakseen aloittaa uuden hyökkäyksen elo-syyskuun vaihteessa. Venäläisten painopiste tullee olemaan Slovianskin ja Kramatorskin suunnissa. Venäjä pyrkinee samanlaiseen saarrostukseen kuin Severodonetskissa, eli sitomaan ukrainalaisia eri suunnista tulevilla hyökkäyksillä ja saamaan aikaiseksi läpimurrot Slovianskin luoteispuolella ja Kramatorskin kaakkoispuolella, mitkä pakottaisivat ukrainalaiset vetäytymään.
Ukrainan puolustusministeriö on ilmoittanut Ukrainan aloittavan vastahyökkäyksen Hersonin suunnassa heinäkuun aikana. Toistaiseksi ukrainalaiset ovat keskittyneet tekemään täsmäaseiskuja venäläisten selustaan painopisteinään Donbass ja Herson. Iskuilla on ilmeisesti muokattu taistelukenttää ja luotu Donbassissa edellytyksiä puolustuksen pitämiselle ja Hersonissa vastahyökkäykselle iskemällä etenkin Venäjän huolto- ja johtamisjärjestelmiä vastaan, millä on rajoitettu venäläisten tykistöylivoimaa ja vaikeutettu johtamista. Hersonin suunnassa on lisäksi osoitettu kykyä eristää Dnieprin pohjoispuolinen alue ja estää Venäjää vahventamasta voimia alueella.
Taistelukentän muokkaus alkanee olla valmis ja vastahyökkäys käynnistynee lähiaikoina. Painopiste tullee olemaan Hersonin suunnassa, jossa joukkojen voimasuhteet ja venäläisille vaikeampi huoltotilanne voivat mahdollistaa Dnieprin pohjoispuolisten alueiden sekä Hersonin kaupungin takaisinvaltaamisen. Tämä olisi ukrainalaisille psykologisesti tärkeä voitto, joka samalla mahdollistaisi Odessan suunnan ja lounaisen rannikon turvaamisen venäläisten uusilta hyökkäysoperaatioilta.
Toinen mahdollinen vastahyökkäyssuunta on Zaporizzjan ja Donetskin välisellä alueella. Hyökkäys tässä suunnassa sitoisi venäläisiä joukkoja ja estäisi vahvennusten suuntaamisen Hersonin suuntaan. Samalla voitaisiin ottaa haltuun edullisempia asemia hyökkäyksen jatkamiseksi myöhemmin Mariupolin ja/tai Krimin suuntiin.
Mustallamerellä Käärmesaaren menettänyt Venäjä pyrkinee edelleen jatkamaan merisaartoa, mutta joutunee tekemään sen kauempana rannikosta Ukrainan rannikkopuolustuksen saatua tehokkaita meritorjuntaohjuksia. Venäläisten kykyä pitää yllä meritilannekuvaa heikentävät ukrainalaisten iskut merellä oleviin poraus- ja huoltolauttoihin, joita Venäjä on käyttänyt sensorialustoina. Tämä heikentää Venäjän laivaston toimintaedellytyksiä Krimin länsipuolisilla merialueilla eikä Venäjä yrittäne toteuttaa suurempia merellisiä operaatioita lähiaikoina.
Tappioiden vertailua
Seuraavassa on Ukrainan puolustusministeriön ilmoitus ja suluissa hollantilaisen Oryxin ilmoitus Venäjän tappioista 23.7. mennessä:
Kaikkiaan 1704 (883) panssarivaunua, 3920 (2033) panssariajoneuvoa, 863 (231) tykkiä ja kranaatinheitintä, 251 (93) raketinheitintä, 113 (87) ilmatorjunta-asetta/-järjestelmää, 2803 (1258) pyöräajoneuvoa, 713 (98) lennokkia, 221 (38) taistelulentokonetta, 188 (49) helikopteria, risteilijä (1), korvetti, 6 (3) maihinnousualusta ja 6 (5) veneluokan partioalusta ja hinaajan (1).
Venäjän todelliset tappiot lienevät jossain mainittujen lukujen välimaastossa, todennäköisesti yli 1000 panssarivaunua, lähes 3000 panssariajoneuvoa jne.
Ukrainan mukaan Venäjä on menettänyt kaikkiaan noin 39 000 sotilasta kaatuneina. Tämä sisältää myös palkkasotilaat ja Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” joukot. Tietoa ei ole kyetty vahvistamaan. Iso-Britannian sotilastiedustelun mukaan Venäjän asevoimat ovat todennäköisesti menettäneet jo yli 25 000 sotilasta kaatuneina. Tämä tarkoittaisi todennäköisesti lähes 100 000 sotilaan kokonaistappioita. Osa lievemmin haavoittuneista on tosin jo takaisin palveluksessa.
Venäjän kalustotappiot alkavat olla panssarikaluston osalta jo yli 50% ja tykistön osalta lähes 25% taistelevien joukkojen materiaalista. Materiaalitäydennyksiä on saatu joukko-osastojen kotivaruskuntien varastoista ja liikekannallepanovarastoista, mutta ei ilmeisesti riittävästi täydentämään kaikkia tappiota. Lisäksi korvaava kalusto on vanhempaa modernisoimatonta kalustoa. Venäjä lienee menettänyt kyvyn toteuttaa suurempia operaatioita useammassa kuin yhdessä suunnassa kerrallaan.
Venäjän puolustusministeriön ilmoitusten mukaan Ukrainan asevoimat on kaluston osalta jo täysin tuhottu, osin useampaan kertaan. Hollantilaisen Oryxin arvio Ukrainan tappioista 22.7. mennessä on seuraavanlainen:
Kaikkiaan 759 panssarivaunua ja panssariajoneuvoa, 90 tykkiä ja kranaatinheitintä, 20 raketinheitintä, 48 ilmatorjunta-asetta/-järjestelmää, 318 pyöräajoneuvoa, 26 lennokkia, 38 taistelulentokonetta, 11 helikopteria, merivoimien hävittäjä, 4 tykkivenettä, 12 partiovenettä, hinaaja ja komentoalus.
Ukrainan maavoimien johdon mukaan Ukraina on menettänyt noin neljäsataa panssarivaunua, 1300 panssariajoneuvoa ja seitsemänsataa tykistöasetta, mikä merkitsisi 30-50% tappioita. Lännen aseapu ja sotasaalismateriaali tosin korvaa suurimman osan tappioista. Lännestä saatu kalusto on lisäksi pääosin modernimpaa kuin Venäjän käyttöönsä saama.
Ukrainan henkilöstötappioiksi arvioidaan yli 20 000 kaatunutta, mikä merkitsisi kokonaistappioina todennäköisesti yli 100 000 kaatunutta ja haavoittunutta. Kokonaisuutena Ukraina on tappioista huolimatta suhteellisesti Venäjään nähden hieman vahvempi kuin heinäkuussa.
Osapuolten voiman kasvu
Venäjä pyrkii luomaan uusia joukkoja käskemällä Venäjän kahdeksankymmentäviisi hallinnollista aluetta perustamaan ”vapaaehtoispataljoonia”. Rekrytointi ulottuu jopa kuusikymmenvuotiaisiin miehiin ja rekrytoitaville luvataan 3000-6000 euron kuukausipalkkaa kuuden kuukauden sopimuksen ajan sekä yli 3000 euron rekrytointipalkkiota heti sopimuksen teon jälkeen. Uuden sopimussotilaan kuukausipalkka oli ennen hyökkäystä vain noin 200 euroa kuukaudessa ja venäläisen keskipalkka on noin 600 euroa kuukaudessa. Alueet on määrätty käyttämään omia budjettejaan rekrytoinnin tukemisessa. Tavoitteena on rekrytoida pataljoonaa kohden neljäsataa sotilasta, jotka lähetettäisiin sotaan kuukauden koulutuksen jälkeen.
Venäjän median mukaan kaksitoista pataljoonaa on jo perustettu tai perusteilla. Ensimmäiset kaksi pataljoonaa lähetettiin koulutukseen 17. heinäkuuta. Molemmat ”pataljoonat” olivat vain noin 250 sotilaan vahvuisia. Ukrainan sotilastiedustelun arvion mukaan kuusitoista pataljoonaa on koulutuksessa heinäkuun loppuun mennessä.
Kaikki pataljoonat eivät tule olemaan moottoroituja jalkaväkipataljoonia tai panssarivaunupataljoonia. Esimerkiksi Tumenin oblastissa on perustettu viidenkymmenen sotilaan erillinen ”pioneeripataljoona” ja Siperiassa tykistöpatteristo. Osa perustettavista kahdeksastakymmenestäviidestä pataljoonasta tulee ilmeisesti olemaan tukipataljoonia.
Jos tavoitteet saavutettaisiin, Venäjä saisi kokoon syksyyn mennessä yli 34 000 sotilasta. Joukkojen varustus tullee olemaan etupäässä varikoilta otettua vanhempaa kalustoa. Rintamalla on jo nähty vanhoja T-62 ja modernisoimattomia T-72 -taistelupanssarivaunuja, BMP-1 -rynnäkköpanssarivaunuja ja MTLB-kuljetuspanssarivaunuja. Uudet joukot varustettaneen samankaltaisella kalustolla.
Vaikka rekrytointi onnistuisi, pikakoulutetuista joukoista ei todennäköisesti saada koottua mitään uuttaa voimaryhmää, vaan ne käytetään täydentämään jo rintamalla olevia kuluneita joukkoja. Suunniteltu henkilöstömäärä ja -laatu ei ole riittävä sodan kulun muuttamiseen. Sillä voidaan vahventaa painopistesuunnan hyökkäystä ja jatkaa hyökkäystä esimerkiksi Donetskin valtaamiseksi. Toinen vaihtoehto olisi vahventaa kerättyä operatiivista reserviä ja aloittaa uusi hyökkäys Pohjois-Ukrainassa tai Harkovan suunnassa, mutta noin kolmenkymmenen pataljoonan taisteluosaston joukolla ei voitaisi hyökätä kovin syvin tavoittein.
Ukrainan sotilastiedustelun mukaan Venäjä olisi muodostamassa Mulinossa, Moskovan itäpuolella, aivan uutta 15 000 sotilaan armeijakuntaa. Henkilöstö olisi ilmeisesti osin uusia vapaaehtoisjoukkoja ja osin rauhan ajan joukoista koottu. Tämä 3. Armeijakunta olisi tarkoitettu operaatioihin Ukrainassa. Väitettä ei ole vielä vahvistettu muista lähteistä.
Todennäköisesti Venäjä saa syyskuun alkuun mennessä parannettua jonkin verran joukkojensa hyökkäyskykyä, edellyttäen että niitä ei kuluteta liikaa jatkuvissa pienimuotoisissa hyökkäyksissä. Tämä mahdollistaisi uudet operaatiot syyskuun alkupuolella.
Pitemmällä tähtäimellä etenkin tykistön ampumatarvikkeet ja pitkän kantaman ohjukset ovat tärkeitä sodankäynnin jatkamisessa. Eräiden arvioiden mukaan Venäjä tuotti vuodesta 2014 alkaen noin miljoona tykistön kranaattia vuodessa sekä uudisti vanhoista varastoista hieman alle 600 000 kranaattia vuodessa. Määrät ovat mittavia, sillä esimerkiksi USA:n asevoimat on viime vuodet hankkinut vuosittain vain noin kymmenesosan kyseisistä määristä.
Saman arvion mukaan Venäjällä olisi ollut sodan alussa noin viisitoista miljoonaa kranaattia, joista on nyt käytetty 6-7 miljoonaa. Jos kulutus jatkuisi samaan tahtiin, ammukset on käytetty vuoden loppuun mennessä. Venäjällä on näiden lisäksi edelleen varastoissa miljoonia Neuvostoliiton aikaisia ammuksia, mutta yli kolmekymmentä vuotta vanhoina ne pitää kunnostaa ennen kuin niitä voidaan käyttää. Venäjän aseteollisuuden kyky kunnostaa vanhoja kranaatteja ja valmistaa uusia ei ole tiedossa. Viime vuosina maan aseteollisuus on kuitenkin ollut merkittävissä vaikeuksissa, joten tuotantokyky ei todennäköisesti vastaa kulutusta.
Pitkän kantaman ohjuksia Venäjä on käyttänyt jo yli kolmetuhatta. Pääosa on ollut uudempaa kalustoa, mutta viime aikoina on siirrytty käyttämään vanhoja SS-21 tykistöohjuksia, vanhempia ilmasta-maahan -ohjuksia sekä jopa meritorjunta- ja ilmatorjuntaohjuksia maamaaleja vastaan. Tämä on osoitus Venäjän modernien ohjusten vähäisyydestä. Vanhempaa ohjuskalustoa on vielä runsaasti, mutta epätarkempana ja epäluotettavampana se ei sovellu hyvin sotilaskohteita vastaan. Siksi kalustoa käytetäänkin enemmän kiinteisiin siviilikohteisiin puhtaana terroripommituksena. Venäjän aseteollisuus pystynee valmistamaan jossain määrin uusia pitkän kantaman ohjuksia, mutta länsimaisten komponenttien puutteen vuoksi niiden tarkkuus jää heikoksi.
Ukraina on saanut lännestä koulutusapua suuren reservinsä kouluttamisessa. Suurin auttaja on Iso-Britannia, joka on sitoutunut kouluttamaan 10 000 jalkaväkisotilasta joka neljäs kuukausi. Ukrainan haasteena on sekä laajan reservin yksilöosaaminen että operaatioiden suunnitteluun ja johtamiseen pystyvien esikuntaupseerien ja kokeneiden pataljoonan sekä prikaatin komentajien puute. Henkilötäydennystä kuluneisiin joukkoihin on toteutettavissa nopeammin kuin kokonaan uusien hyökkäyskykyisten prikaatien muodostaminen, johon tarvitaan etenkin kokeneita upseereita.
Ukraina on saanut tai saamassa länsiapuna raskasta sotamateriaalia noin 8-10 prikaatin varustamiseksi. Kevyttä aseistusta ja suojavarustusta on saatu yli 100 000 sotilaan varustamiseen. Erityisen tärkeitä ovat tykistö ja tykistön ampumatarvikkeet, joista Ukrainalla on pulaa. Tykistön kranaatteja Ukraina on saanut jo yli 400 000 kappaletta. Ukraina ei pysty kilpailemaan tulen määrässä, mutta tarkemmalla tulenkäytöllä ja järkevämmällä käytöllä tämä vastaa lähes kymmenkertaista määrää venäläisten kranaatteja.
Suurta menestystä on saatu HIMARS-raketinheittimillä, joita Ukraina on saanut käyttöönsä ainakin tusinan USA:n lupaamista kahdestakymmenestä. Tämän lisäksi Ukraina on saamassa käyttöön ainakin seitsemän M270 MLRS-raketinheitintä Saksasta ja Iso-Britannialta. HIMARS:ien rakettien kantama rajoittuu noin kahdeksaankymmeneen kilometriin, mutta Ukraina on toivonut saavansa aina 160 kilometriin kantavia raketteja, joilla voitaisiin vaikeuttaa venäläisten toimintaa nykyistä paremmin.
Ukraina on saanut käyttöönsä myös ilmatorjuntaa ja meritorjuntaohjuksia. Toiveissa olisi kuitenkin saada kaikkea materiaalia lisää – etenkin HIMARS-raketinheittimiä. Niiden lisäksi kaivattaisiin tehokkaampia ilmatorjuntajärjestelmiä, kykyä Venäjän elektronisen häirinnän yksiköiden tuhoamiseen sekä nykyaikaisia hävittäjäkoneita. Keskustelua hävittäjäkoneista on jo käyty, mutta kyseessä olisi suuri hanke, joka vaatisi useita kuukausia, ehkä jopa vuosia aikaa.
Osa materiaalista ja henkilöstöstä käytettäneen kuluneiden joukkojen täydentämiseen, osalla todennäköisesti perustetaan uusia joukkoja. Tätä osoittaa se, että ainakin kaksi Puolan lahjoittamaa T-72M1 panssarivaunua on jo menetetty taisteluissa, kun ne on kiiruhdettu etulinjan joukkojen käyttöön. Samaan aikaan aivan uusia jääkäriprikaateja on ilmestynyt rintamalle ainakin kolme kappaletta.
Ukraina saavuttanee uusien perustettujen joukkojen ja vanhojen prikaatien täydentämisellä kyvyn ainakin rajoitettuihin operatiivisiin vastahyökkäyksiin elokuun aikana. Voima tuskin kuitenkaan kasvaa riittävästi sodan kulun merkittävään muuttamiseen ja venäläisten ajamiseen kokonaan vallatuilta alueilta, ellei lännen apua edelleen laajenneta ja jatketa.
