Loppu lähenee

Lehti on seurannut artikkeleillaan suomalaisen SS-vapaaehtoispataljoonan ja suomalaisten SS-miesten historiaa aina pataljoonan vuonna 1941 tapahtuneen perustamisesta saakka eli yli 80 vuotta, mutta nyt loppu alkaa olla käsillä.

Toimituksen saavutti suruviesti, SS-Oberscharführer, yliluutnantti Eino Julkunen menehtyi tapaturmaisesti 20. toukokuuta kotonaan Espoossa. Julkunen oli syntynyt Kuopiossa 9. maaliskuuta 1924 ja oli kuollessaan 98-vuotias. Hän oli toiseksi viimeinen suomalainen SS-vapaaehtoinen, jäljellä on siis enää yksi alun perin noin 1 400 miehen joukosta.

Julkunen ryhtyi SS-vapaaehtoiseksi Kuopiossa ja palveli suomalaisen SS-pataljoonan ensimmäisessä komppaniassa konekivääriampujana ja joukkueen varajohtajana. Ilmeisen hyvä palvelus johti siihen, että hänet komennettiin rintamalta SS-joukkojen upseerikouluun SS-Junkerschule Tölziin vuonna 1943. Varsinaiselle upseerikurssille eli 10. Kriegs-Junker-Lehrgangille hän ei kuitenkaan jatkanut, vaan palvelus rajoittui valmennuskurssiin, Vorbereitungslehrgangiin. Suomalaisen SS-pataljoonan hajottaminen heinäkuussa 1943 teki sen upseerijälkikasvun tarpeettomaksi, ja tarjolla oli vain aktiiviupseerin vakansseja koko laajassa Waffen-SS-organisaatiossa. Kaikki ao. valmennuskurssilla olleet suomalaiset SS-vapaaehtoiset palasivat mieluummin kotiin. Valmennuskurssin myötä Julkuselle tuli Oberscharführerin sotilasarvo, joka virallisen vastaavuustaulukon mukaan teki hänestä Suomen armeijan ylikersantin, mikä tuolloin oli meillä harvinaista 19-vuotiaalle soturille.

Suomeen Julkunen palasi lokakuussa 1943 ja kävi täällä Upseerikoulun kurssin 58. Suomen armeijassa hän palveli Panssaridivisioonaan kuuluneessa Rynnäkkötykkipataljoonassa kuten moni muukin SS-vapaaehtoinen.

Julkunen palkittiin idän sotaretkestä toisen luokan rautaristillä, ja hän lienee viimeisiä elossa olleita kyseisen saksalaisen kunniamerkin saaneita. Kannaksen kesäsodasta 1944 jäi rintaan VR 4.

Sodanjälkeisen uransa Julkunen teki poikien liikunnanopettajana Kannuksessa, Joensuussa ja Kuopiossa. Hän oli mukana moninaisissa urheilun seura- ja järjestötoiminnassa. Hänen hyvälle kielitaidolleen oli usein käyttöä saksalaisten urheilijoiden vierailleissa maassamme. Julkusella oli hyvät kontaktit Saksaan, jossa hän vietti useita kesiä ja jopa valmensi urheilijoita.

Julkusella oli viisi poikaa, 17 lastenlasta ja 13 lastenlastenlasta.

Julkusesta julkaistiin Helsingin Sanomissa 19. kesäkuuta pitkähkö hänen viiden poikansa allekirjoittama nekrologi, joka keskittyy hänen tekemisiinsä urheilumaailmassa. Neljän vuoden sotaretki ohitetaan tekstissä yhdellä lauseella eikä kahden vuoden SS-palvelusta mainita ollenkaan. Tämä näyttää olevan ajan henki ja monen jälkipolviin kuuluvan asennoituminen isiensä taisteluun SS-miehenä. Kauaksi on tultu siitä, kun Suomen valtio keväällä 1941 SS-vapaaehtoiset värväsi ulkopolitiikkansa pelinappulaksi.