Sitä faktaa ei ole voinut enää pitkään aikaan peitellä, etteikö Venäjä olisi kärsinyt mittavia kalusto-ja miehistötappioita Ukrainassa. Hyvää kalustoa on mennyt romuksi käsittämättömän tyhmän taktisen toiminnan seurauksena. Venäläiset toimivat osittain vastaavalla tavalla kuin aikoinaan Tshetsheniassa: ajellen vaunuilla syvälle asutuskeskusalueille ilman jalkaväen suojaa. Tappioita on siis turha ihmetellä.
Tässä artikkelissa tutustumme panssarivaunujen koitoksiin Ukrainan sodassa videoiden ja kuvien avulla. Ukraina on suuren panssarintorjunta-aseiden lukumäärän vuoksi nyt varsinainen panssarimurskaamo.
‘
Ensimmäisenä otamme tarkasteluun Rob Leen Twitter-videojulkaisun. Videossa hieman erikoisesti lisäpanssaroitua T-72B obr. 1989 -taistelupanssarivaunua ammutaan ilmeisesti NLAW-singolla. Ampumaetäisyys on liian lyhyt singon projektiilin virittymiselle. SAAB ilmoittaa NLAW-singon ampumaetäisyydeksi 20–800 metriä. Videossa etäisyys on todennäköisesti liian lyhyt eikä singon kranaatti toimi.
Se, mikä tekee videon T-72B-vaunusta erikoisen on sen rungon kylkien reaktiivinen lisäpanssari ja tornin reaktiivielementtien modifiointi. Nämä modifikaatiot ovat todennäköisimmin kentällä tehtyjä, sodan tähänastiset opit huomioituina. Rungon kyljet ovat videon T-72B obr, 1989 -vaunussa peitettynä kevyellä Kontakt-1 -reaktiivipanssarilla, kun normaalisti tälle vaunutyypille kuuluvat raskailla Kontakt-5-tyyppisillä reaktiivielementeillä vuoratut rungon kylkien etuosat. Kontakt-1 antaa jonkinmoista suojaa jopa kohtisuoria osumia vastaan. Se on tarkoitettu mono-taistelulatauksellisia ontelopanoksia vastaan. Yhden Kontakt-1-reaktiivielementin sisällä on kaksi4S20-räjähdelevyä, toisen ollessa viistosti asennettuna. Tämän asettelun ansiosta se suojaa myös kohtisuoria osumia vastaan.
Mainitaan vielä tornin Kontakt-5-reaktiivielementtien modifiointi kumiläpillä. Ne ovat vastaavan tyyppiset kuin T-80U-vaunuissa. Tällä kenttämodifikaatiolla on haettu ontelotaistelulatauksien sytyttämisitä kaukana vaunun peruspanssarista. Se toimii vain tietyn tyyppisiä ontelotaistelulatauksia vastaan. Raskaalla latauksella läpäisy vain kasvaa entisestään.
Yo. kuvassa näemme venäläisen taistelupanssarivaunun ylösalaisin vedessä makaamassa. Vaati todella paljon taitoa saada vaunu tuollaiseen tilaan. Se on varmasti pudonnut yrittäessään ylittää kuvassa näkyvää heiveröistä siltaa. Ensimmäinen kysymys on varmasti: mikä vaunu on kyseessä?
Jos lähdetään telaketjuista liikkeelle, on vaunussa T-80-tyyppiset telaketjut. Se ei silti ole T-80-sarjalainen. Tämän huomaa vaunun pohjaluun muodosta, joka on melkein puoliympyrän muotoinen. T-80-vaunuissa pohjaluukku on neliömäisempi. Vaunu on siten T-72-sarjaa ja sen telaketjut uudempaa T-80-tyyppiä, jotka otettiin käyttöön T-72B obr. 1990 -mallissa. Aikaisemmin T-72-vaunuissa käytettiin RMSh-tyyppisiä telaketjuja. T-64-vaunuissa puolestaan käytetään OMSh-tyyppisiä telaketjuja.
Vaunun tarkan mallin tunnistaminen on mahdotonta, mutta se voi olla T-72B obr. 1990 tai uudempi modernisoitu T-72B3-sarjan vaunu. Joka tapauksessa tällä tarinalla on todennäköisesti onnellinen loppu, sillä vaunu pohjaluukku on avattu – joku on päässyt pois vaunusta.
Toisessa videossa, jonka on julkaissut Venäjän puolustusministeriö, Mi-28N-taisteluhelikopteri romuttaa panssarikalustoa ATAKA-V-panssarintorjuntaohjuksillaan. Lämpötähtäimen kuvasta ei pysty tunnistamaan iskun kohteina olevia panssariajoneuvoja. Nähtävissä on kuitenkin ATAKA-V-ohjuksen ohjausmenetelmä, eli puoliautomaattinen komento-ohjaus (SACLOS). Ohjusta seurataan tähtäimen näkökentässä ja sille annetaan kurssinkorjauskomentoja radiolinkin välityksellä. Tämäntyyppiset ohjukset hakevat koko ajan tähtäyslinjaa lentäen spiraalimaisesti.
Muutama sana Mi-28N-taisteluhelikopterin ballistisesta suojasta. Kyseessä on kiistatta maailman parhaiten panssaroitu taisteluhelikopteri. Verrattuna AH-64E Guardian -taisteluhelikopteriin, on Guardianissa huomattavasti kehittyneempää optroniikkaa. Se antaa etulyöntiaseman pitkän kantaman vaikuttamisessa.
Mi-28N-helikopterin roottorien lavat kestävät läpiampumista 23 millimetrin kaliiperisilla konetykin ampumatarvikkeilla. Miehistötilan rungon panssarointi koostuu kymmenen millimetriä paksusta alumiiniseinämästä, jonka päällä on 16 millimetriä keraamia. Tämä keraaminen materiaali on boori- tai piikarbidia, ja ne ovat nelikulmion muotoisina levyinä alumiinissa kiinni. Laminaatti kestää 12,7 millimetrin raskaan konekiväärin panssariluotien (AP) osumat ja myös 20 millimetrin konetykkien sirpaleammusten (HE) osumat.
Mi-28N-helikopterin lasitus on myös järeä. Etulasitus on 42 millimetriä paksua silikaattilasia ja sen suojaustaso on 12,7 millimetriä AP. Sivulasitus on 32 millimetriä paksua laminaattia ja se kestää 7,62 millimetrin kaliiperiset panssariluodit.
Artikkelin toisessa kuvassa näemme hyvin harvinaisen T-80UM2-taistelupanssarivaunun. Sen pystyy tunnistamaan kuvassa punaisilla nuolilla osoitetuista yksityiskohdista. Vasemmalla oleva nuoli osoittaa 1030M Drozd-omasuojajärjestelmän eräänlaisen keskusyksikön. Ja oikealla oleva nuoli osoittaa tämän aktiivisen omasuojajärjestelmän tornin asemmanpuoleisen tutkan. Lähestyvä uhka havaitaan ja otetaan seurantaan sen avulla. Järjestelmä laskee oikean hetken torjuntaprojektiilin ampumiseksi.
Drozd-järjestelmän torjuntaprojektiilit ovat kaliiperiltaan 107 millimetriä ja niiden sirpaloituva taistelulataus tuhoaa lähestyvän panssarintorjunta-aseen projektiilin. Huonona puolena on se, että Drozd suojaa vain vaunun etusektorin neljänkymmenen asteen avautumiskulmassa.
T-80UM2 on ainutlaatuinen taistelupanssarivaunu. Sodat toimivat asekehityksen testiympäristönä, jossa kokeillaan uusia ja vanhoja tositilanteessa testaamattomia ratkaisuja. Katsotaan siis mikä toimii ja mikä ei. Parempaa evaluaatiota aseelle ei voi enää tehdä.
Tämän artikkelin pääsanomana on, että panssarivaunuja tulee käyttää oikein. Muuten jälki on artikkelin kuvien kaltaista. Tappioilta ei voi ikinä välttyä tai jos näin halutaan tehdä, tulee toiminta lopettaa kokonaan. Tappioita sen sijaan voidaan minimoida ymmärtämällä eri asejärjestelmien rajoitteet ja sitä, miten toinen asejärjestelmä tai vaikkapa jalkaväkitaistelija voi paikata panssarivaunujen haavoittuvuutta. Myös uusilla kevyillä panssarointiratkaisuilla ja omasuojajärjestelmillä on oma roolinsa tässä yhtälössä.
Otsikkokuva: Kuvassa näemme osuman saaneen ja hylätyn venäläisen T-80U-taistelupanssarivaunun. Torni on paikoillaan, joten ampumatarvikkeiden räjähdystä ei ole tapahtunut. Lieneekö taistelutilaan edes saatu läpäisyä? Tämä on astetta parempaa venäläistä kalustoa. Nyt jos koskaan olisi tarvetta hyvälle omasuojajärjestelmälle. (Lähde: Twitter Ukraine Weapons Tracker @UAWeapons)
