Sota on raakaa eikä siinä ole mitään romanttista. Ihmisten julmuus ja järjettömyys tuottavat kuitenkin usein runsaasti mustaa huumoria, jonka avulla hankalassa tilanteessa yritetään selviytyä henkisesti – pelkäsi ihminen sitten oman henkensä, perheensä tai kotimaansa puolesta.
Vuosisatojen ajan ulkomaisten imperialistivaltojen temmellyskenttänä kärsinyt Ukraina on selvästi tuottanut paitsi oman talvisotamyyttinsä, myös runsaasti kyynisen ironisia anekdootteja. Sanotaanhan, että rikkaat arvostavat suhteita, keskiluokka itsellisyyttä ja omaa syyttään köyhät tai sorretut huumorintajua, jonka tarkoituksena on osoittaa itselle sekä muille mistä elämässä todellisuudessa on kysymys.
Simo Häyhä ja kymmenen ***
Ensin myyteistä.
Ukrainan sankarillinen ja toistaiseksi varsin menestyksekäs puolustustaistelu on saanut jo omat simohäyhämäiset legendansa.
“Kiovan aaveeksi” kutsuttu, Mikojan MiG-29 -hävittäjälentäjäksi epäilty ässä on väitetysti ampunut alas ainakin kymmenen Venäjän hävittäjää. Vaikka ei ole varmuutta siitä, kuka yksittäinen henkilö – jos kukaan – on alasampumisten takana, Kiovan aave on jo saanut melkoisen sankarin roolin Ukrainassa ja ulkomailla. Eikä tarinan aina tarvitse ollakaan kirjaimellisesti totta voidakseen edistää maanpuolustustahtoa.
Suomalaisille altavastaajan rooliin samaistuville seuraava anekdootti – josta epäilemättä kiertää lukuisia versioita – lienee tutuntuntuinen.
Kaksi venäläissotilasta keskustelee.
– Mennäänkö tuon kukkulan taakse? Siellä on ilmeisesti yksi ukrainalainen, mutta meitähän on kymmenen.
– En tiedä… Sanovat, että yksi ukrainalainen vastaa tuhatta venäläistä!
– Hah! Älä nyt. Mennään!
…
– Eikä yksikään pelastunut! Lähetetäänkö sata!
– No kai se on pakko…
…
– Eikä vieläkään! Onko meidän nyt pakko laittaa tuhat nuorta miestä kuoleman suuhun, jotta se yksi saadaan hengiltä!
– Pahalta näyttää, mutta laitetaan varmuuden vuoksi tuhat ja viisisataa päälle niin ehkä enemmän kuin yksi tulee takaisinkin…
…
– Voi voi. Niitä olikin kaksi!
Kansalaisvastarintaa
Ukrainalaiset ovat sodan aikana tulleet tunnetuiksi myös urhoollisesta kansalaisvastarinnasta silloinkin, kun oman maan armeija ei ole juuri tietyllä hetkellä kyennyt siviilejä jollain alueella suojaamaan. Jopa venäläisten miehittämissä kaupungeissa on järjestetty mielenosoituksia, joissa Ukrainan liput liehuvat.
Laajalle levisivät myös kuvat iäkkäästä naisesta, joka ojentaa venäläissotilaalle auringonkukansiemeniä taskuun, jotta hän edes tuottaisi Ukrainan maaperään jotain kaunista sen multiin lopulta päätyessään.
Laajamittaisen pilkanteon kohteena on ollut myös Kremlin propagandan toitottaman väite ukrainalaisten väitetystä natsismista. Maassa, jota hallitsee massiivista kansainvälistä julkisuutta viime päivinä saanut juutalainen presidentti Volodymyr Zelenskyi ja jossa myös pääministeri vielä hetki sitten edusti samaa vähemmistöä ei ainakaan omille tarvitse varsinaisesti selittää tarinoiden perättömyyttä (Venäjä sen sijaan on tuhonnut toimillaan Kiovassa sijaitsevaa holokaustin muistoaluetta).
Myös Ukrainan romanivähemmistö näyttäisi asettuneen maan itsenäisyystaistelun puolelle täysin rinnoin. Törkeyden rajamailla liikkuvalla stereotypioilla leikitellen monen aamukahvit menivät väärään kurkkuun, kun paikallisten romanien uutisoitiin Hersonin alueella yksinkertaisesti ryövänneen venäläistankin.
Eivätkä he ole suinkaan ainoita – Ukrainan verovirasto antoi taannoin erikseen ohjeet, ettei tankeista tarvitse tehdä veroilmoitusta, vaan isänmaan puolustamista voi jatkaa hyvällä omallatunnolla ilman paperitöitä.
Lipunkantajat
Teknologisessa mielessä Ukrainan sodan kiinnostavin laite on ainakin suurelle yleisölle ollut varmasti turkkilaisen Baykarin valmistama Bayraktar -drooni, jolla ukrainalaiset ovat saaneet tuhottua merkittävästi venäläiskalustoa.
Bayraktaria ylistetään myös oheisella musiikkivideolla, josta joku innovaattori on päättänyt koostaa yhden tunnin pituisen version ja jota on leikillisesti ehdotettu euroviisuehdokkaaksikin.
Myös vanhat vitsi ovat internetissä saaneet uuden (drooni)muodon.
– Isä, miksi pikkusiskoni nimi on Lilja?
– Koska äitisi pitää liljoista.
– Kiitos, isä.
– Ei kestä, Bayraktar.
Toistaiseksi ei ole tietoa Bayraktar -etunimen saaneista ihmispojista Ukrainassa, mutta Turkissa “lipunkantajaa” merkitsevä sana on myös sukunimi. Kiovan eläintarhassa huhutaan kuitenkin vastasyntyneen makin saaneen kunnian kantaa ensimmäisenä ukrainalaisena tämän tehokkaan tuhoamiskoneen nimeä.
Kuva: Fanitaidetta Kiovan aaveesta. (Андрій Данкович / Andriy Dankovych – https://www.facebook.com/AndriyDankovych/posts/4905574016192792, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=115637498)
