Pääkirjoitus (Suomen Sotilas 6/2021)
Voiton avaimet ovat tahto, kova työ, osaaminen, tehokas organisointi, tieto ja sopivat työkalut. Ne ovat avaimet myös suurimpaan voittoon – vapauden säilyttämiseen joutumatta sotaan. Ja sitten tarvitaan vielä hiven hyvää onnea.
Tärkeintä on tahto ja tieto. Halu saavuttaa jotakin, ja ymmärrys omista sekä toimintaympäristön vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisuuksista ja uhkista. Tässä järjestyksessä.
Tässä Suomen Sotilaan numerossa uusi avustajamme, kenraalimajuri evp Pekka Toveri vie meidät hetkeksi oppitunnille Kaukasiaan vuoden takaiselle sotanäyttämölle Sotateknologian, uusien ratkaisujen ja välineiden rooli siinä sodassa oli varmasti yhtä merkittävä kuin torpedoveneiden rooli Venäjän ja Japanin sodassa yli sata vuotta sitten. Mutta parhaistakaan välineistä ei saa täyttä tehoa ilman oikeaa organisointia ja käyttötapaa. Sen saavuttaminen edellyttää aina kykyä muutokseen, ennakkoluulottomuutta ja kovaa harjoittelua. Ilmaiseksi se ei tapahdu. Lisäksi sodan voittajalla oli tälläkin kertaa vahva liittolainen, ja häviäjä oli jättäytynyt yksin. Voittajalla oli myös vahva talous ja hyvä tappionsietokyky. Niitä ilman ei sodassa pärjätä. Avustajamme eversti evp Ahti Lappi, ye-everstiluutnantti evp Jarmo Sinkkonen sekä diplomi-insinöörit Jouko Ahvenainen ja Aleksei Kettunen kertovat toisaalla tässä numerossamme niin uusista teknologioista kuin niiden organisoinnistakin, itseoppivista järjestelmistä, miehittämättömistä ratkaisuista, verkottumisesta ja suorituskykyperusteisesta organisoinnista. Voiton avaimista. Ne ovat saavutettavissamme, jos niin haluamme.
Helppo, kustannustehokas ja hyvä ratkaisu Suomelle olisi tietysti hakeutuminen oman arvoyhteisön ja intressipiirin sotilasliittoon. Naton ja sen jäsenen Yhdysvaltojen täydet turvatakuut, ydinsateenvarjo, yhdessä ennakkoluulottoman, omia vahvuuksia hyödyntävän ja omia tarpeita palvelevan kehitystyön kanssa nostaisivat hyökkäyksen kohteeksi joutumisen kynnyksen ylittämättömäksi. Emme olisi yksin, emmekä joutuisi sitten pakon edessä huonoon seuraan, vaihtoehdottomaan tilanteeseen.
Joulupukkiin, EU:n yhteiseen puolustukseen ja pohjoismaiseen sotilasyhteistyöhön uskoo, ken tahtoo. Kaksi viimeksi mainittua ovat ihan kivoja juttuja varsinkin rauhan ajan ylläpidossa ja harjoittelussa, mutta Nato-jäsenyyttä ne eivät korvaa sen enempää kuin joulupukkikaan. Tässä lehdessä toisaalla siteeratun Naton pääsihteerin sanoin: sotilasliitto puolustaa vain jäseniään. Yksin jäävän tie on Armenian tie.
(Kuva: ԶԻՆՈՒԺ MEDIA – https://www.youtube.com/watch?v=rtYZK6PKF3Q, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=94883132)
