Suomen ilmatorjunnan kehittämisen kärkihankkeita ovat vuoden 2023 alkupuolella valittava korkeatorjuntakykyinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, 2020-luvulla toteuttava alueellisen kattavuuden hanke sekä 2030-luvun lennokkitorjuntakykyhanke. Hankkeen nimeksi on valikoitunut ITSUKO eli Ilmatorjunnan suorituskyvyn kehitysohjelma.
Yhtenä vaihtoehdoista on nykyisen ITO12 (NASAMS II FIN) -järjestelmän uusi korkeatorjuntakykyinen kehitysversio ja/tai modernisaatio. Koska nykyisen ITO12 -järjestelmän puutteena ovat AIM-120C7 AMRAAM -ohjusten ja AN/MPQ-64 Sentinel -tutkan alhainen korkeusulottuvuus, suorituskykyisemmillä ohjuksilla ja tutkalla päivitetystä ITO12:sta tulisi korkeatorjuntakykyinen.
Norjalaisen Kongsbergin yhdessä amerikkalaisen Raytheonin kanssa kehittämä NASAMS on itse asiassa alhaisen latenssin johtamisjärjestelmä, joka yhdistää optiset ja tutkasensorit, ampuvat lavetit ja niiden laukaisemat ohjukset sekä ulkoiset verkostopohjaisen sodankäynnin järjestelmän toimijat yhdeksi kokonaisuudeksi. NASAMS-patteri koostuu tutkasta, optisista sensoreista, taistelujohtokeskuksesta ja kolmesta kuuden ohjuksen lavetista, jotka voidaan hajauttaa 25 kilometrin etäisyydelle taistelujohtokeskuksesta.
Uusimmassa NASAMS:in kehitysversiossa käytetään suorituskykyisempää Raytheon GhostEye MR -tutkaa ja ohjusvalikoimaa on laajennettu AIM-9X Sidewinder ja AMRAAM ER -ohjuksilla. Viisikymmentä prosenttia pidemmän kantaman ja seitsemänkymmentä prosenttia suuremman korkeusulottuvuuden AMRAAM ER -ohjuksessa käytetään RIM-162 ESSM -ohjuksen tehokkaampaa moottoria ja AIM-120C7 AMRAAM -ohjuksen ohjausjärjestelmää.
Koska Puolustusvoimat on ohjannut ITSUKO-hankkeeseen osallistuvia yrityksiä toistaiseksi välttämään aihetta käsittelevää uutisointia, tämä artikkeli on kirjoitettu vain julkisten lähteiden pohjalta.
(Teksti: Aleksei Kettunen)
Kuva: NASAMS II Suomessa. (MKFI – Own work, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=26583462)
