Kuusi vuotta kestänyt HX-hankinnan jännitysnäytelmä huipentui perjantaina 10. joulukuuta 2021 Suomen hallituksen julkaistessa tiedostustilaisuudessaan informaation, että Suomen Ilmavoimien seuraavaksi monitoimihävittäjäksi on valittu viiden kilpailijan joukosta amerikkalainen Lockheed Martin F-35A Lightning II -häivehävittäjä.
Vuonna 2015 käynnistyneen HX-hankkeen lopputulos ei tullut yllätyksenä, koska F-35A oli alun alkaenkin vahva ennakkosuosikki. Yllätys oli sen sijaan HX-arvioinnin kulku.
Tämä kaikki on johtanut huikeaan HX-uutisointitsunamiin niin valtamediassa kuin sotilasalan erikoismedioissa kotimaassa ja ulkomaillakin. Huomio on täysin oikeutettua: onhan 10 miljardin euron HX-järjestelmän vaikutus osana Suomen puolustusjärjestelmää hyvin kriittinen. Lisäksi kyseessä on maamme historian kallein puolustusmateriaalihankinta ja sellaisena merkittävä jopa kansainvälisessä mittakaavassa.
Vaikka viime päivinä HX-valintaa ovat kommentoineet kaikki kynnelle kykenevät, haluamme kiteyttää Suomen Sotilaan näkemyksen asiaan. Ennen maljojen kohottamista kun olisi hyvä hahmottaa juhlan aihe.
Miksi maanpuolustukseen on panostettava?
Vaikka 104-vuotiaan itsenäisyytensä aikana kolme sotaa käyneessä Suomessa on – tai ainakin pitäisi olla – itsestään selvästi korkea maanpuolustustahto, maanpuolustuskyky on paljon muutakin. Kansainvälinen politiikka kun on sen verran raadollista, ettei valtiomme voi todellisuudessa luottaa kuin omiin kykyihinsä eikä meitä kukaan maailmalla ota tosissaan, jollei meillä ole sanojemme tukena karua sotilaallista voimaa.
Jopa maailmankartalle aikoinaan juostun, tasa-arvoisen, avoimen ja dynaamisen yhteiskuntamme ja tuon kaiken mahdollistavan kilpailukykyisen liike-elämämme pehmeän voiman salonkelpoinen silkkihansikas on arvoton, jollei sen alta löydy tarvittaessa sotilaallisen teräsnyrkin kovaa voimaa. Todellisuudessa juuri Suomen puolustuskyky on perustana kaikelle muulle Suomen ja suomalaisten toiminnalle ja pärjäämiselle kansainvälisellä näyttämöllä.
Suomen puolustuskyvyn tärkein tehtävä ei siis ole niinkään se varsinainen kriisinaikainen maanpuolustustoiminta, vaan mahdollisuus pitää meidät aseellisen konfliktin ulkopuolella, koska Suomen kanssa sopiminen tulee halvemmaksi kuin sotiminen. Suomen puolustuskyvyn taso on asia, joka arvioidaan Suomen ulkopuolella muiden valtioiden toimesta. Juuri tuosta arvioinnista riippuu, elämmekö sodassa vai rauhassa.
Miksi on panostettava miehitettyyn hävittäjäkalustoon?
Tänä päivänä taisteluiden ja sotien kulku ratkaistaan ilmassa. Jos olemme päättäneet panostaa puolustuskykyyn, meidän on siten panostettava merkittävästi myös ilmasodankäyntikykyyn. Ilmasodankäynnin kokonaisuus muodostuu kolmesta osatekijästä: ilmavoimasta (kyvystä vaikuttaa ilmasta käsiin tapahtumiin ilmassa, maalla ja merellä), ilmavalvonnasta (kyvystä seurata ilmatilannekuvaa eri sensorien avulla ilmasta, maalta ja mereltä) ja ilmatorjunnasta (kyvystä torjua ilmauhkia maalta ja mereltä käsin). Perinteisen ilmatorjunnan rinnalle on nousemassa vahvasti myös ohjustorjunta (kyky torjua ballistisia ja aerodynaamisia ohjusuhkia).
Moderni taktinen miehitetty monitoimihävittäjä on ilmavoiman monikäyttöisin ja tänä päivänä toistaiseksi kustannustehokkain työkalu. Tästä johtuen ilman modernia hävittäjäkalustoa ei ole uskottavaa puolustuskykyä eikä tehokasta maanpuolustusta.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö myös ilmavalvontaan, ilma- ja ohjustorjuntaan ja miehittämättömään sotilasilmailuun pidä panostaa, mutta ainakin nykyisin puolustuskyvyn kansainvälisen uskottavuuden ratkaisee ennen kaikkea monitoimihävittäjäkalusto. Maailmasta ei löydy kovin monta valtioita, joilla ei ole monitoimihävittäjiä. Tällöinkin suorituskyky on yleensä ulkoistettu läheisen sotilaallisen liittolaisen tehtäväksi.
HX-hanke
Vuonna 2015 käynnistetty Suomen historian mittavin ja kallein HX-hanke tähtää Ilmavoimien nykyisen Hornet -monitoimihävittäjäkaluston korvaajan valintaan ja Hornet-kaluston korvaamiseen seuraajallaan vuoteen 2030 mennessä. HX-hanke on siis kaikkea muuta kuin ohi ja vasta nyt päästään aloittamaan se itse noin vuosikymmen korvausurakka. Tähän mennessä on vain varmistettu HX-hankintabudjetti ja valittu, mihin tuo budjetti tullaan käyttämään.
Joulukuun 2021 HX-valintapäätös jatkuu ensi vuonna Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen johtamilla yksityiskohtaisilla kaupallisilla neuvotteluilla, joiden päätteeksi solmitaan HX-hankintasopimus. Tuon sopimuksen solmimisen myötä alkaa varsinainen Hornet-kaluston korvaamisprosessi.
Koskaan aiemmin suomalaisilla sotilailla ja poliittisilla päättäjillä ei ole ollut tarjolla valittavaksi näin tasokasta ja laajaa kattausta. HX-hankinnassa ei valittu pelkkiä hävittäjiä, vaan niiden ympärille rakennettua laajempaa ilmasodankäynnin HX-järjestelmää, joka räätälöitiin sopivaksi Suomen toimintaympäristöön, tarpeisiin ja resursseihin.
HX-hankintaorganisaation saavutukseksi on katsottava se, että kilpailuun saatiin mukaan viisi länsimaalaisen hävittäjäkehityksen huippua edustavaa valmistajaa, nämä kaikki pysymään kilpailussa mukana alusta loppuun sekä kaikilta kilpailijoilta Suomelle räätälöidyt HX-järjestelmät. Lisäksi pystyttiin kolmen tarjouskierroksen kautta saamaan sisällöltään ja ehdoiltaan parhaat mahdolliset tarjoukset.
HX-arviointi
Keväällä 2021 saadut lopulliset HX-tarjoukset arvioitiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisenä tarjousten piti hyväksytty/hylätty-menetelmällä läpäistä kolme kynnysehtoa: huoltovarmuus, elinkaarikustannukset ja teollinen yhteistyö. Vain kaikki kolme kynnysehtoa täyttävät tarjoukset etenivät seuraavan arviointivaiheeseen, jossa sotilaallista suorituskykyä verrattiin keskenään pisteytetysti.
Kynnysehtoarviointi
Hieman yllättävästi vähintään yhtä kynnysehdoista eivät täyttäneet ranskalaisen Dassault Rafalen ja brittiläis-saksalais-espanjalais-italialaisen Eurofighter Typhoonin HX-tarjoukset. Tästä on jo noussut kohu, koska sekä Dassaultin että Eurofighterin HX-organisaatiot olivat loppuun asti vuorenvarmoja siitä, että suomalainen ostajataho on lukuisten neuvottelukierroksen aikana kädestä pitäen auttanut heitä laatimaan sellaiset HX-tarjoukset, jotka läpäisevät liehuvin lipuin huoltovarmuuden, elinkaarikustannusten ja teollisen yhteistyön kynnysehdot.
Ostajataho ei ole yksilöinyt sen tarkemmin kynnysehtoasiaa julkisuudessa. eikä Suomen Sotilaan saamien tietojen mukaan edes informoinut siitä tuon yksityiskohtaisemmin Dassaultia ja Eurofighteriä. Suomen Sotilaan veikkaus on, että asia saattaa liittyä sekä Dassaultin että Eurofighterin tarjoamiin, vieläkin julkistamattomiin hävittäjämääriin tai niiden liian korkeisiin käyttökustannuksiin. Eurofighter Typhoonin osalta on saattanut myös vaikuttaa valmistajan esittämä, muita hieman myöhemmin alkava, mutta muiden kanssa samaan aikaan päättyvä hävittäjien toimitusaikataulu: Typhooneja tarjottiin Suomelle hieman myöhemmin valmistuvilla uusilla ELSO-kykyisellä ECRS Mk. 2 AESA-tutkalla, laajakuvanäyttöisellä ohjaamolla ja Striker II -kypäränäytöllä.
Toinen kynnysehtojen täyttämiseen liittyvä kuuma puheenaihe on jo etukäteen tiedossa ollut seikka, että loppujen lopuksi valituksi tulleella Lockheed Martin 64 F-35A Lightning II -häivehävittäjän HX-tarjouksella tulisi olemaan haasteita elinkaarikustannusten kynnysehdon 250 miljoonan euron vuosittaisten käyttökustannusrajoitusten täyttämisessä, varsinkin kun tuoreissa Sveitsin ja Norjan F-35A:n voittamien tarjouskilpailujen tietojen mukaan niiden käyttökustannukset ovat HX-kilpailun sallimaa maksimitasoa korkeammat.
Ostajataho on kommentoinut F-35A-kaluston käyttökustannusasiaa siten, että Ilmavoimien käytössä annetuissa raameissa tullaan pysymään ja että käyttökustannukset lasketaan eri valtioiden ilmavoimissa eri tavalla. Ostaja on kyllä todennut, että kaikkien HX-kilpailijoiden käyttökustannusten arviointiin liittyy merkittäviä riskejä ja että todelliset, toteutuneet HX-elinkaarikustannukset tulevat tietoon vasta 2060-luvulla, kun HX-järjestelmä korvataan aikanaan seuraajallaan.
Vaikka tästä kummastakin asiasta kohistaan vielä jonkun aikaa, juna kuitenkin meni jo. HX-voittaja on valittu.
Sotilaallisen suorituskyvyn arviointi
Jos kynnysehtoarvioinnissa kaivattiin kristallipalloa ja ennustajanlahjoja, sotilaallisen suorituskyvyn arvioinnissa niitä tarvittiin sitäkin enemmän. Arvioinnin kohteena vuonna 2021 oli nimittäin kunkin kilpailijan HX-järjestelmälleen 2025-2030 lupaama tuleva suorituskyky, jota ei siis ole vielä olemassa, vaan se tulee saataville vasta HX-järjestelmän toimitusten aikana. Tulevaisuuden korkeampien suorituskykyjen kehittäminen ei läheskään aina johda asetettuihin tavoitteisiin eikä välttämättä onnistu budjettia ylittämättä tai aikataulujen paukkumatta.
Koska samassa yhteydessä arvioidaan myös kunkin HX-järjestelmän 2030-2060 elinkaaren aikainen suorituskykyjen modernisaatiopotentiaali, tarvetta oli jo kolmannelle kristallipallolle. Tämä on kuitenkin ainoa tapa varmistaa, että 2021 valittava HX-järjestelmä tulee olemaan ajan tasalla myös 2025-2060.
Sotilaallisen suorituskyvyn arvioinnissa mitataan pisteytetysti kunkin HX-järjestelmän kykyä suorittaa viittä eri tehtävää: ilmasta-ilmaan-tehtävää, ilmasta-maahan-tehtävää, kaukovaikuttamis-tehtävää, ilmasta-merelle-tehtävää sekä tiedustelu-, valvonta- sekä johtamis- ja maalinosoitustehtävää.
Kaikki tehtävät suoritetaan osana Suomen koko puolustusjärjestelmää. Arviointimenetelmänä on simuloitu sotapeli, jossa lopullisen tarjouksen mukaisella HX-järjestelmällä käydään realistinen laajamittakaavainen korkean intensiteetin aseellinen konflikti aina koneiden, aseiden tai miesten loppumiseen saakka. Simuloinnissa painotettiin 30% vastailmatoimintaa, 10% Merivoiminen taistelun tukemista, 20% Maavoimien taistelun tukemista, 20% kaukovaikuttamista ja 20% tiedustelu-, valvonta- sekä johtamis- ja maalinosoitustehtäviä.
Tähän arviointiin saakka etenivät vain kolme viidestä kilpailijasta: ruotsalainen Saab Gripen E:n ja GlobalEyen yhdistelmä sekä amerikkalaiset Boeing F/A-18E Super Hornetin ja EA-18G Growlerin yhdistelmä sekä Lockheed Martin F-35A Lightning II. Lopputulosten mukaan F-35A oli joko paras kaikissa tehtävissä tai jakoi ensimmäisen sijan muun kilpailijan kanssa. Loppupisteissä se saavutti viidestä mahdollisesta pisteestä korkeimman pisteluvun 4,47 ja seuraavaksi paras kilpailija 3,81 kun vaatimuksena oli vähintään 4 pistettä.
Koska kukaan Puolustusvoimien HX-arviointiorganisaation ulkopuolelta ei tiedä yksityiskohtaisesti, miten kyseinen simulaatio suoritettiin, lopputuloksesta on jo kantautunut soraääniä. Kritiikki koskee etupäässä sitä, että F-35A:n etumatka kokonaispisteissä on epärealistisen korkea. Toinen kummallisuus on siinä että Saabin tarjouksen sisältämän eurooppalaisten Meteor- ja IRIS-T -ilmataisteluohjusten korkeamman suorituskyvyn ja suuremman lukumäärän olisi pitänyt näkyä korkeimman painoarvon ilmasta-ilmaan-tehtävien pisteissä Lockheed Martinin tarjouksen sisältämiin nykyisiin amerikkalaisiin AIM-120C8 ja AIM-9X Block II+ Sidewinder -ohjuksiin nähden.
Toisaalta koska vain kukin kilpailija ja Puolustusvoimat tietävät oman tarjouksensa sisällön, Lockheed Martin on saattanut sisällyttää tarjoukseensa sellaisia 2025-2030 toimitettavia tulevia suorituskykyjä, joista kritiikin esittäjillä ei ole tietoa.
Voittajan valinta ja hallituksen päätös
HX-hankkeen peruslinjauksen mukaisesti Puolustusvoimat esitti hallitukselle arvioinnin voittaneen HX-kilpailijan tarjouksen hyväksymistä, minkä hallitus tekikin. Ilmavoimiemme seuraava hävittäjä tulee olemaan Lockheed Martin F-35A Lightning II. Päätöksen kunniaksi on syytä nostaa maljat ja kiittää uskomattoman urakan kunniakkaasti suorittanutta HX-hankeorganisaatiota.
Tästä eteenpäin
Ainakin rivikansalaisen kannalta HX-hankkeen jännittävin osa – kaikkien kilpailijoiden arviointi ja voittajan valinta – on nyt ohi. Maanpuolustusyhteisön kannalta ne oikeat työt ovat kuitenkin vasta alkamassa. Aiheesta tarkemmin Suomen Sotilaan tulevissa numeroissa.
Teksti: Aleksei Kettunen
