Mikkelissä, talvi- ja jatkosodan päämajassa on toiminut Päämajamuseo jo vuosia. Museon käytössä oli aiemmin lähinnä rakennuksen toinen pääty, jossa oli muun muassa Mannerheimin työhuone. Nyt vanhassa koulurakennuksessa on avattu laajempi sodan ja rauhan keskus Muisti. Keskus avattiin tänä kesänä Mannerheimin syntymäpäivänä 4.6. Vierailin keskuksessa heinäkuun alkupuolella ja koin sen mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi.
Keskus sisältää edelleen Päämajamuseon, johon kuuluu Mannerheimin työhuone, operaatiohuone ja muita historiallisia huoneita päämajan ajalta. Kaikki tilat eivät ole vielä käytössä ja osa näyttelyistä ja virtuaaliesityksistä on yhä kehityksen ja testauksen alla. Kokonaisuuteen kuuluu myös kauppa ja kahvila.
Keskuksessa on haluttu antaa laajempi kuva sodasta, sen kokonaisvaikutuksesta yhteiskuntaan ja myös sotaa edeltävistä ja seuranneista tapahtumista. Keskus pyrkii käyttämään varsin paljon teknologiaa, mukaan lukien videoesityksiä, interaktiivisia palveluita ja virtuaalikokemuksia. Tavoitteena on selvästi saada kävijä näkemään toinen maailmansota kokonaisuutena, Suomen rooli siinä ja myös miten sota vaikutti erilaisiin yksilöihin niin rintamalinjassa kuin kotirintamalla.
Keskus antaa enemmän erilaisille kävijöille kuin entinen pelkkä Päämajamuseo. Minulle edelleen vanhat sotilasjohdon työhuoneet olivat mielenkiintoisin anti keskuksessa, mutta myös useampi muu osa näyttelyä oli mielenkiintoinen. Esimerkiksi mieleen jäivät muutaman minuutin yhteenvetoesitys karttapohjalla maailmansodan merkittävimmistä tapahtumista ja käännekohdista, sanapilvi (jollaisia esimerkiksi jotkut sosiaalisen median palvelut esittävät) kuukausi kuukaudelta rintamamiesten kirjeiden eniten käytetyistä sanoista ja useammat hyvälaatuiset videot sodan ajalta.
Erityisesti niille kävijöille, jotka eivät entuudestaan tunne sotahistoriaa hyvin, keskus antaa nyt myös paljon laajemman kuva sodan tapahtumista. Mielenkiintoista oli nähdä myös osioita, jossa on kuvattu sodan vaikutusta yhteiskuntaan laajemmin ja kotirintamalle. Tavoitteena on selvästi ollut myös paremmin kuvata sotaa erilaisten yksilöiden kannalta. Tämä on onnistunut hieman heikommin, mutta toisaalta se on vaikeaa. Esimerkiksi videoesityksen sarja, jossa rintamies kertoi kokemuksistaan näyteltyjen osuuksien kanssa ei vaikuttanut kovin toimivalta, enemmänkin halvalla tehdyltä fiktiolta.
Aiemmin museon yhteydessä toimineet viestikeskus Lokin tilat ovat suljettu toistaiseksi, sillä luolan seinä ja katto ovat rapautuneet niin, että se todettiin turvattomaksi. Luolan kuntoa ja kunnostusmahdollisuuksia selvitetään ja toivottavasti se avautuu taas jossain vaiheessa uudestaan yleisölle.
Mannerheimin sodanaikainen salonkivaunu on esillä Mikkelin rautatieasemalla. Se on avoinna ainoastaan Mannerheimin syntymäpäivisin, eli vuosittain 4.6. Vaunu on luonnollisessa ympäristössä ratapihalla, mutta tuntuu, että se voisi saada hieman arvokkaamman ympäristön ja olla paremmin esillä. Nyt se näyttää hyvin yksinäiseltä kohteelta ja lähes huomaamattomalta aseman sivussa.
Itselleni yksi mielenkiintoisin anti uudessa keskuksessa oli sen kauppa, jossa oli varsin paljon mielenkiintoista tavaraa. Itselleni mukaan tarttui taistelijan sukat, Waldemar Erfurthin sotapäiväkirja ja Mannerheimin vaakunalla ja tunnuslauseella (”Candida pro causa ense candido” – ” Puhtain asein puhtaan asian puolesta”) varustettu muistikirja. Nuorta henkilökuntaa keskus voisi kouluttaa hieman paremmin, he eivät esimerkiksi tienneet, mikä vaakuna ja tunnuslause muistikirjassa on (tosin en tiennyt itsekään ja siksi kysyin, ja googlaamalla selvisi). Kahvilassa odotin hieman ”sotilaskotityyppistä” tarjontaa, mutta kyseessä oli varsin standardikahvila, jonne emme jaksaneet jäädä istumaan, vaan suuntasimme mieluummin Mikkelin torille kahville.
Jos kesämatka suuntautuu Mikkelin suuntaan, keskuksessa kannattaa vierailla. Todennäköisesti se on mielenkiintoisin paikka vierailla Mikkelissä. Sille kannattaa varata pari tuntia aikaa. Pääsylippu on varsin arvokas, 18 euroa, mutta sisään pääsee myös museokortilla, jos sellaiselle on käyttöä. Kaikkiaan koin, että paikka oli kehittynyt edukseen 15 vuoden takaisesta edellisestä vierailusta, vaikka olikin pieni pettymys, että Lokki on suljettu.
(Teksti: Jouko Ahvenainen)
