Arkistojen kätköistä -sarjassa julkaisemme valittuja paloja vanhasta verkkolehdessämme. Tämä artikkeli on alkujaan julkaistu 22.11.2016.
Suomen Sotilaan Eino Uusitalon arkistosta haltuunsa saama Supon apulaispäälliköksi nostetun Seppo Nevalan nimitystä koskeva muistio maaliskuulta 1978 luo kuvan poliittisesti motivoituneesta valinnasta, jonka ensisijaisena tarkoituksena näyttää olleen jokin muu kuin kansallisen turvallisuuden vahvistaminen.
Takana pidätys ja töitä Sorsalle
Muistion alussa kerrotaan Nevalan ja hänen vanhempiensa henkilötietoja ja todetaan jälkimmäisten henkilöiden olevan Suojelupoliisille ennestään tuntemattomia. Nevala itse oli Helsingin poliisilaitoksen mukaan pidätetty juopumuksesta 12.3.1976.
“Erään luotettavana pidetyn lähteen mukaan” Nevala oli “tuppautunut” syksyllä 1977 valtioneuvoston poliittisten sihteerien vierailulle Nesteen pääkonttoriin Keilaniemeen:
“Keilaniemessä oli tutustuttu toimitiloihin sekä nautittu ruokaa ja alkoholia. Nevala oli illan kuluessa humaltunut ja poistunut keskusteluhuoneesta. Häntä oli jonkinaikaa etsitty eri kerroksista ja löydetty vihdoin sammunena eräästä huoneesta sohvan alta.”
Tämän jälkeen käydään läpi Nevalan urakehitystä.
“Vuoden 1977 alussa Seppo Nevala nimitettiin valtioneuvoston kansliassa toimivaksi eduskuntasihteeriksi oltuaan sitä ennen Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen eduskuntaryhmän sihteerinä. Nykyisessä toimessaan Nevala hoitaa lähinnä pääministeri Sorsan antamia tehtäviä sekä yleensä eräitä valtioneuvoston yhteyksiä eduskuntaan. Eduskuntaryhmän sihteerinä Nevala on joutunut valmistelemaan ryhmän esityksiä sekä hoitamaan ilmeisesti sangen monialaisia sihteerin ja lakimiehen tehtäviä. Nykyisessä toimessaan Nevala joutunee hoitamaan enemmän yhteystehtäviä kuin ennen, jolloin kirjalliset valmistelutehtävät jäänevät vähemmälle.
—
Luonteeltaan häntä pidetään sopeutuvana ja joustavana. Hän on ilmeisesti selvä pääministeri Sorsan mies, joka osaa hakea tilanteiden mukaan paikkansa omassa ryhmässään ja ehkä yleensäkin työyhteisössä. Asenteiltaan häntä pidetään varsin neutraalina. Hän on melko hiljainen ja hieman itseensäsulkeutunut sekä kaipaa arvostusta. Hän on melko pienikokoinen. Näistä ja ehkä joistakin muistakin seikoista johtuen Nevalalla esiintyy joitain kompleksi-ilmiöitä, mitkä vastapainoksi vaativat riittävää arvostusta ulkopuolisilta ja ehkä statukseen liittyen toiveita ehkä prameistakin ulkonaisista puitteista. Nevala käyttää saatujen tietojen mukaan alkoholia ja esiintyy sellaisissa seuroissa, joissa alkoholia käytetään. Kuitenkin hän yleensä nauttinee tällaisessa seurassa vähemmän alkoholia kuin muut seurueen jäsenet. Juopuneena Nevala helposti alkaa korostaa olevansa jotakin. Jos hän huomaa itseensä kohdistuvaa aliarvostamista tai luottamuksen puutetta, heijastuu se voimakkaasti ja ehkä aluksi kätketystikin vastareaktiona.”
Ei pätevä, mutta sopiva
Negatiivisista huomioista huolimatta Nevala on muistion mukaan sopiva tehtävään. Pätevyys on toki asia erikseen:
“Alussa mainitut alkoholin liialliseen tai harkitsemattomaan käyttöön liittyvät kaksi eri tapausta eivät vaikuta tässä suhteessa linjaa-antavilta. Liittyneenä lievään kompleksiseen pohjaan ja itsetehostuksen tarpeeseen ne saattavat joissan (sic!) olosuhteissa altistaa kehitystä huonompaan suuntaan.
Nevalan takana olevat tahot katsonevat hänen mahdollisen nimityksensä riittävästi korreloivan suoritettua toista nimitystä. Poliisiasetuksen 73 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan Nevala ei nyt täytä muodollisia kelpoisuusvaatimuksia suojelupoliisin apulaispäällikön toimeen.”
Vuonna 1996 Nevala nostettiin Suojelupoliisin johtoon Eero Kekomäen seuraajaksi. Päällikön vaihdos oli yllättävä. On toistaiseksi avoin kysymys, oliko sen taustalla esimerkiksi ulkomaisilta tiedustelupalveluilta saatuja yhteydenottoja tai organisaation haltuun päätyneitä korkean tason poliitikkoja koskevia materiaaleja.
Kekomäki on 2010-luvulla ottanut Nevalasta ja Tiitisestä poiketen kantaa myös Tiitisen listan julkistamisen puolesta.
