Venäjä iski eri puolille Ukrainaa koko sodan aikaisen historian suurimmalla ohjus- ja drooni-iskulla 29.12. Hyökkäys tapahtui pääosin pimeällä. Ukrainan ilmoittamien tietojen mukaan hyökkäyksessä käytettiin 122 erilaista ohjusta ja 36 iranilaisvalmisteista Shaheed-lennokkia.
Ukrainan ilmapuolustus onnistui torjumaan yhteensä 114 maalia, 87 ohjusta ja 27 Shaheedia. Osa ohjuksista ja droneista pääsi torjunnan ohi ja aiheutti aineellisten vahinkojen lisäksi yli 30 ihmisen kuoleman ja noin 150 loukkaantui. Hyökkäys kohdistui painopisteisesti isoihin kaupunkeihin, mm. Kiovaan, Odesaan, Harkovaan, Dniproon ja niinkin kauaksi luin Ukrainan länsirajalla olevaan Lviviin. Ukrainan länsiosiin suunnatun hyökkäyksen osalta uutisointiinkin yhden ohjuksen lentäneen kolme minuuttia Puolan ilmatilassa noin 40 km syvyydessä rajalta.
Venäläiset olivatkin varanneet ohjuksia talven varalle, koska infrastruktuurivauriot sähkön, veden ja lämmön jakelu iskee kovimmin yhteiskuntaan ja siviilien taistelutahtoon. Kyseessä on siis siviileihin kohdistuva terrorihyökkäys. Hyökkäys oli yksiselitteisesti kansainvälisen humanitäärisen lain vastainen siviilikohteiden massiivinen pommittaminen ja siten sotarikos. Ei ole tiedossa kuinka paljon ohjuskapasiteettia Venäjällä on käytettävissä edelleen kuluvan talven aikana.
Ohjuskimara
Hyökkäyksessä käytettiin hyvin laajasti Venäjän ohjusaseistusta ja monipuolisesti ilmavoimien kalustoa. Ukrainalaisten ilmoittamien tietojen mukaan Tu-22M3 -pommikoneista laukaistiin kahdeksan Kh-22 ja Kh-32 -risteilyohjusta, viisi Mig-31K -konetta laukaisi kukin yhden hypersoonisen Kinzhal-ohjuksen, Su-35 koneet ampuivat Kh-59 -risteilyohjuksen sekä neljä Kh-31P tutkasäteilyyn hakeutuvaa ohjusta tarkoituksena lamauttaa Ukrainan ilmavalvontakykyä. Massiivisin osaoperaatio oli 18 Tu-95MS -pommikoneen laukaisemat yhteensä 90 Kh-55, Kh-101 ja Kh-555 -risteilyohjusta. Näitä raskaita Tupolev-pommareita on sijoitettuna Suomen rajan takaisiin tukikohtiin, koneet ovat saattaneet operoida meidän lähialueiltamme.
Samoin ukrainalaistietojen mukaan hyökkäyksessä käytettiin S-300 ja S-400 raskaita ilmatorjuntaohjuksia tulittaen maamaaleja. Ohjukset eivät ole erityisen tarkkoja näin käytettynä, mutta kaupungit ovat isoja maaleja.
Ukrainalaiset ovat laskeneet hyökkäyksen maksaneen venäläisille kalustokustannuksina 1,15 miljardia euroa!
Venäläisten motiivit
Miksi juuri nyt ja näin ennennäkemättömän massiivisesti iskettiin? Edellinen suurempi ohjusisku tapahtui syyskuun loppupuolella ja silloinkin käytetty asemäärä oli vain kolmannes tähän operaatioon verrattuna. Syyskuun kampanjan jälkeen ohjuksia on ammuttu vain lähinnä yksittäisiä, joilla pidetään yllä epävarmuutta ja sotastressiä siviiliväestön keskuudessa.
Massiivinen hyökkäys on aina edullinen. Silloin voidaan olettaa puolustajan ilmapuolustuksen, Ukrainan tapauksessa lähinnä ilmatorjunnan, suorituskyvyn riittävyyden loppuvan, torjunta yksinkertaisesti ylikuormittuu. Sotilaat puhuvat ilmatorjunnan kyllästymisestä, ei vain yksinkertaisesti ehditä torjua kaikkia maaleja, kun ne iskevät lähes samanaikaisesti.
Jos venäläisiillä on kykyä jatkaa ohjusoperaatioitaan talven aikana, nyt tapahtunut hyökkäys antoi samalla tärkeää tietoa Ukrainan ilmapuolustuksen johtamis-, valvonta- ja tuliyksiköiden sijainnista, johtamisjärjestelmän toiminnasta, kaluston kayttötavoista, eri alueille sijoitettujen ilmatorjuntayksiköiden kyllästyvyydestä jne. Toki Ukraina muuttaa tapahtuneen jälkeen ryhmitystään ja tekee muita taisteluteknisiä muutoksia, mutta monia tiedustelunsa tuottamia asioita Venäjä kykenee hyödyntämään jatkossa.
Hyökkäys pimeällä vaikeuttaa aina torjuntaa. Ilmatorjuntakonekiväärit ja -kanuunat menettävät suorituskykyään, vaikka niissä olisikin lämpö- tai valonvahvistintähtäimiä. Tavanomaisin tähtäimin varustettuna ne saattavat torjua hitaita lennokkimaaleja vain kaupunkialueilla, jolloin kaupungin valot auttavat maalin havaitsemista lähietäisyyksillä. Toimiva ilmatorjunnan johtamisjärjestelmä toki parantaa kaiken kaluston torjunnan tehoa, kun ne tarjoavat tarkkaa reaaliaikaista maalitietoa tuliyksiköille.
Kunniakysymys saattoi olla myös osasyynä Venäjän reaktioon. Ukrainahan aiheutti aivan äskettäin kirveleviä tappioita Venäjälle tuhoamalla kolme kappaletta moderneja Su-34 rintamapommittajia ja tuhoamalla Krimillä Feodosian satamassa Ropucha-luokan suuren Novocherkassk-maihinnousualuksen.
Venäjän strategisia tavoitteita
Pitempiaikainen, strateginen tavoite voi olla Ukrainan tilanteen vaikeuttaminen niin, että sotatoimet hidastuvat ja pysähtyvät, jolloin Venäjä saa tuotettua lisää kalustoa ja joukkoja rintamalle. Talvi tukee tätä tavoitetta ja raju isku vivuttaa oikeaan suuntaan. Venäjälle ”toivoa” luovat myös sen siirtyminen sotatalouteen, länsimaiden epäröinti ja saamattomuus Ukrainan tukemisessa, länsimaiden kansalaisten ”sotaväsymys” sekä presidentin vaalit Yhdysvalloissa.
Vaikka Putinin uudelleenvalinta on läpihuutojuttu ensi keväänä presidentin vaaleissa, haluaa Putin varmasti näyttää voimaa ja vahvuutta kansalaisille. Tällaista massiivista hyökkäystä on hyvä käyttää hengennostatukseen, kun yhteiskunnassa ei ole enää kaikki hyvin.
Opittavaa suomalaisille
Ilmapuolustus nousee yhä tärkeämmäksi ohjus- ja ennen kaikkea lennokkisodankäynnin tultua uudeksi massa-aseeksi. F-35 ja Ilmatorjuntaohjus 25 (David’s Sling) -hankinnat ovat täsmävastaus tarpeeseen.
Yhtälailla meidänkin tulee tutkia edullisten räjähdelennokkien käyttömahdollisuuksia ja niiden operatiivista tehoa. Lennokkiaseella voidaan tuhota vihollisen taistelukapasiteettiä, heikentämällä sen suorituskykyä ja siten myös ennaltaehkäistä tuhoja. Erilaiset kiinteät tai hitaasti liikuteltavat tutka-asemat, viestijärjestelmän solmukohdat, kiinteät tiedustelusensorit, johtamispaikat ja logistiikan varastot ovat soveltuvia maaleja suhteellisen hitaille, mutta halvoille ja massamaisesti käytettäville lennokeille.
Siviilikohteet ja keskeinen infrastruktuuri olisi Suomessakin hyökkäyksen kohteena. Huoltovarmuus, korjauskapasiteetti varaosineen ja korvaavat tilapäisjärjestelyt on suunniteltava ja varattava etukäteen. Näin on Suomessa tehtykin ja huoltovarmuutemme onkin monin osin kansainvälistä huipputasoa. Eri alojen avainhenkilöstö on varattu poikkeusoloja varten ja yritysten tehtävät kriisiaikojen varalle on suunniteltu. Aiemmin kun kuitenkin kitsasteltu rahan kanssa näissäkin asioissa. Onneksi suunta on muuttunut kun ”naamiot on riisuttu”.
Erittäin tärkeää on poliittisen päätöksenteon ripeys ja rohkeus ennaltaehkäisevänä toimena. Kun konfliktin uhka on nousussa, on uskallettava aloittaa yhteiskunnan, viranomaisten ja puolustusvoimien valmiuden kohottaminen. Se maksaa, mutta vielä enemmän maksaa taistelukentäksi joutuminen. Ajoissa osoitettu varautuminen, materiaalihajautukset ja joukkojen kutsuminen riviin on signaali hyökkääjälle. Nato on toki turvanamme, mutta itse on osattava itseään auttaa hädän hetkellä.
Ja ihan taviskansalaisetkin: kotivara ruokatarvikkeineen, vesineen, lääkintävälineineen on periaatteessa monille tuttu, mutta entä jos talvella asunto alkaa kylmetä? Takka auttaa aina, ja osan huoneista voi sulkea, jotta lämpö riittää rajatulla alueella. Otetaan myös takattomat naapurit kylään. Kerrostaloissa pienen tilan eristäminen viltein ja patjoin sekä kunnon talvivaatteet ja makuupussit takaavat kohtuullisen selviämisen. Kaasugrilli ja retkikeittimet tukevat hyvin kotitalouksien selviytymistä nyt Ukrainaa kohdanneen ohjushyökkäyksen kaltaisessa tilanteessa.
Kuvat Wikipedia Commons ja kotialbumi. Otsikkokuva on aikaisemmasta ohjushyökkäyksestä Ukrainaan tältä vuodelta.
