Suomen Sotilas Arrow 23 -harjoituksissa

Artikkelit
Arto Ojanen


Suomen Sotilas tutustui eilen Puolustusvoimien mekanisoitujen joukkojen ARROW 23 -harjoitukseen Kankaanpään Niinisalossa. Osallistuimme joka vuosi järjestettävään harjoitustapahtumaan nyt ensi kertaa sotilasliitto NATOn täysivaltaisena jäsenenä. Eri kansakuntien joukkojakin oli juhlan kunniaksi useammasta maasta kuin koskaan aikaisemmin. Pääosin he olivat tuttuja kumppaneita aikaisemmilta kerroilta. Ensi kertaa mukana oli liettualaisia joukkoja; amerikkalaiset Abrams-taistelupanssarivaunut ovat myös harvinaisia vieraita, vaikka niitä on Niinisalon kankailla aikaisemminkin nähty.


Joukkojen kokonaisvahvuus oli Puolustusvoimien mukaan 2 200 sotilasta, ja ajoneuvoja oli noin 200 kpl. Joukot liikkuivat Warrior- (Iso-Britannia), CV-90- (Suomi ja Viro), Patria Pasi- (Latvia ja Suomi) sekä Bradley-rynnäkkö- ja kuljetuspanssareilla. Olipa mukana Vietnamin sodan aikaisia, toki täysin peruskorjattuja ja kunnostettuja M113-ajoneuvojakin (Latvia). Uutuus Suomessa oli myös M1064-kranaatinheitinajoneuvo, joka käytti samaa alustaa.


Mekanisoidut joukot on tarkoitettu ratkaisemaan sodat hyökkäyksellä tai taittamaan kovin kärki viholliselta omalla vastahyökkäyksellä. Sellaisia harjoiteltiin Niinisalossakin viikon ajan. Pääsimme seuraamaan yhtä lukuisista kohtaamisista arkkivihollisten, keltaisten ja sinisten, välillä. Joukot oli rakennettu tasavahvoiksi kokoonpanoiksi, jolloin molemmat osapuolet saivat oikeanlaista kokemusta koko ajan, eikä osa joukosta sitoudu oppimisen kanssa toisarvoiseen maaliosastona toimimiseen. Meille täysin uusia suorituskykyjäjäkin oli käytössä, kun Hughes 500 -helikopteri markkeerasi toimintaa tukevaa taisteluhelikopteria.


Niinisalon harjoituskenttä näkyy kuvissa ja luonnossakin laajoina aukeina, joista näkee kilometrin ja joskus kahdenkin päähän. Nyt kuitenkin joukot iskivät yhteen alueen itäreunalla, jossa kasvava nuori puusto rajoitti näkyvyyden runsaaseen 50 metriin. Tapahtumia ei ollut mitenkään käsikirjoitettu ennalta, eikä medialle siten järjestetty kaksipuolista taistelunäytöstä, vaan molempien kärkijoukot aidosti törmäsivät toisiinsa. Lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen johtajat antoivat käskynsä ja kohtaamistaistelu alkoi. Tällaisessa maastossa oli keltaisia tukevista Abrams-taisteluvaunuista varsin vähän hyötyä. Kiinnostava yksityiskohta oli amerikkalaisten tapa käyttää värillisiä merkkisavuja osoittamaan minkä laatuinen vastustaja on kohdattu.

Piikkilankakerän tarkoitus jäi epäselväksi. Kuva: Kari Kuusela.


Kysehän ei ollut suurvallan tyypillisestä taistelumaastosta, johon sen joukot on koulutettu ja jossa ne tavallisesti harjoittelevat. USA kierrättääkin ARROW-harjoituksissa vuosittain eri joukko-osastojaan, jotta mahdollisimman monet yksiköt saisivat kokemusta. Maastotyypin sekä hyvin kapean hyökkäysalueen takia oli amerikkalaisten taisteluvaunujen tuhoaminen helppo tehtävä sinisen osapuolen APILAS-partioille. Tämä vielä korostui, kun tietokone laski ainoastaan osuneen singonlaukauksen ryhtymättä sen tarkemmin analysoimaan Abramsin erittäin hyvää suojaa. Epäsuora tulituki olisi auttanut, mutta sitä ilmeisesti edusti ainoastaan vähäinen kranaatinheittimistö.


Tämä erä meni siis Suomen Apilaksille, mutta toisaalta sininen osapuoli tyytyi ainoastaan pysäyttämään amerikkalaiskärjen yrittämättä isompia peliliikkeitä. Suomalaisin silmin katsottuna suurvallan toiminnasta löytyi useampiakin kehityskohteita, mutta niitä nyt osasi odottaakin, kun taisteluympäristö oli ihan uusi. Joillain osa-alueilla näyttää ammattiarmeija tekevän samoja virheitä parin vuoden koulutuksen jälkeen, kun meillä niihin riittää kuuden kuukauden koulutus.


Taiston tauottua pidetään kaikille sotureille lyhyt palautevaihe. Tietokoneet kykenevät näyttämään kaikki tapahtumat sotilaan ja ajoneuvon tarkkuudella, joten väärät suoritukset näkee jokainen taistelija itse.


Tapasimme tauolla private specialist Chrystal Shawn Teksasista. Hänen suomalaisittain erikoisen kuuloinen sotilasarvonsa on yleinen amerikkalaisarmeijassa. Jo yli pari vuotta palvellut soturi on saanut miehistöön kuuluvana erikoiskoulutuksen johonkin tehtävään, ja siitä termi ”specialist”. Niinisalon tunnetusti hyvin vaihteleva sää oli tietysti Teksasin lämmöstä poikkeava erityispiirre, kun vappuviikolla oli satanut lunta. Hänen kokemuksensa Suomesta ja suomalaisista oli hyvin myönteinen, osaamisemme oli tehnyt syvän vaikutuksen.

Private Chrystal Shawn Teksasista. Kuva: Kari Kuusela.


Uusien NATO-liittolaistemme maavoimat koostuvat nykyään lähes täysin ammattisotilaista. Asevelvollisiakin sentään joukosta löytyi, kuten Deimantan Skublikas ryhmineen Liettuasta. Erittäin hyvää englantia puhuva Skublikas kertoi joukkonsa toimivan mekanisoituna jalkaväkenä. Ryhmä ajeli vielä Vietnamin sodan aikaisella M113-kuljetusajoneuvolla. Vaunut olivat tietenkin uudempaa tuotantoa ja peruskorjattuja, joten niilläkin on pärjätty hyvin. Uudet Boxer-rynnäkkövaunut on jo kuitenkin jo tilattu, käyttöönotosta ei ollut vielä tarkempia tietoja.


Uusi asia oli myös reserviläisten toiminta harjoituksen erotuomaritehtävissä. Puolustusvoimat on joutunut hakemaan lisävoimia osaavasta reservistämme toiminnan laajennuttua Ukrainan sodan alkamisen jälkeen. Ressut ovat johtaneet kivääriammuntoja ja avustaneet kantahenkilökuntaa kertauksissa jo pitkään, ja nyt siis osaavimmat heistä pääsivät toimimaan myös erotuomaritehtävissä. Siitä kertoi Janakkalasta kotoisin oleva, siviilissä konsulttina toimiva, yliluutnantti Jussi Rumbin: ”Olemme olleet Kanta-Hämeen maakuntakomppaniassa aktiivisia reserviläisiä ja pääsimme sitä kautta tänne kantahenkilökunnan opastamina toimiviksi erotuomareiksi. Olen harjoituksessa amerikkalaisten panssaritiedustelun mukana, ja tehtäväni on havainnoida heidän toimintaansa. Viime vuonna olin itse taistelemassa, joten harjoituksen kulku on ennalta selvillä.”

Yliluutnantti Jussi Rumbin toimi erotuomaritehtävissä. Kuva: Kari Kuusela.


Harjoitukseen tutustuivat samaan aikaan median kanssa myös Puolustusvoimien komentaja, kenraali Timo Kivinen sekä Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Pasi Välimäki. Jälkimmäinen ehti antaa Suomen Sotilaalle myös pikaisen kommentin kokemuksista harjoittelusta ulkomaisten NATO-kumppaniemme kanssa: ”Opimme jatkuvasti toisiltamme, ja yhteistoimintamme paranee harjoitus harjoitukselta. Järjestelmiämme on sovitettu yhteen jo vuosien ajan, ja työ jatkuu Rovajärven Lightning Strike -harjoituksessa.”


Mitä sitten jäi käteen aurinkoisesta päivästä viileillä Niinisalon kankailla? Suomen ja suomalaisten osaamista arvostavat kaikki NATO-liittolaisemme; tämähän tiedettiin jo ennalta. Jokainen kansallinen armeija tekee hommansa ja taistelutemppunsa hieman eri lailla, vaikka yhteiseen päämäärään pyritään. Toisilta kansallisuuksilta oppimista korostivat kaikki. Joukkoja oli tarkoituksella sekoitettu siten, että joukkueessa saattoi olla pari ryhmää amerikkalaisia sekä yksi ryhmä Suomesta.