Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen, mutta joitain arvioita voi yrittää tehdä.
Venäjä jatkanee pitkän kantaman vaikuttamisella iskuja Ukrainan siviili-infrastruktuuria vastaan. Venäjä on ilmeisesti kyennyt tuplaamaan pitkän kantaman ohjusten tuotantonsa noin 50 ohjukseen kuukaudessa. Tämä on kuitenkin vain yhden tyypillisen ohjusiskun materiaali, ja kun Ukrainan ilmapuolustus koko ajan paranee, yhä harvempi ohjus pääsee läpi. Venäjä on kuitenkin saanut Iranilta lennokkeja, ja sillä on varastoissa edelleen tuhansia S-300-ilmatorjuntaohjuksia, joilla voidaan iskeä maamaaleihin hieman yli 100 kilometrin etäisyydelle.
Venäjä pystyy siten jatkamaan Ukrainan siviiliväestön ahdistelua etenkin rintamien läheisyydessä, mutta sen kyky iskeä syvälle Ukrainaan heikkenee. Venäjän mahdollisuudet lamauttaa Ukrainan sähköntuotantoa tai muuta keskeistä siviili-infrastruktuuria ovat siten heikot.
Sota pitäisi siksi ratkaista taistelukentällä, mutta Venäjän johto tietää, että sillä ei ole kykyä lyödä Ukrainan asevoimia ja vallata maata. Venäjä kykenee ottamaan lisää reserviä palvelukseen ja kasvattamaan sodankäyntikykyään – mutta hitaasti. Palvelukseen saatavista reserviläisistä ei saada mitään merkittävää hyökkäyskykyä pitkään aikaan. Panssarikalusto alkaa olla pääosin vanhaa, tykistö paljolti vedettävää, eikä ammuksiakaan ole loputtomasti. Lisäksi puuttuu niin nuoria kuin vanhempiakin upseereita kouluttamaan ja johtamaan reserviläisiä.
Tykinruoka…
Reserviläisistä saadaan jalkaväkeä, joka tykistön tukemana voi hiljalleen vallata alueita parhaimmillaan muutama sata metriä päivässä. Kykyä syviin panssarimurtoihin ja liikkuviin operaatioihin ei ole. Venäjältä puuttuu panssarikaluston lisäksi etenkin osaamista ja kykyä huoltaa joukkoja liikkuvissa operaatioissa. Eikä näytä siltä, että tällaista kykyä oltaisiin nopeasti luomassa.
Suomen talvisodan aikana neuvostojoukoilla oli sodan alun tappioiden ja häviöiden jälkeen ennen Summan suurhyökkäystä mittava koulutusohjelma, jossa divisioonat harjoittelivat Mannerheim-linjan murtamista mukaan lukien suuret kovapanosammunnat. Mitään merkkejä vastaavasta toiminnasta ei ole vielä näkynyt Venäjän taholta. Reserviläisten vähäinen koulutus on lähinnä yksilö- ja pienyksikkökoulutusta, mitään operatiivisen johtoportaan johtamaa rykmenttien ja prikaatien liikkuvaa taistelua ja tulenkäyttöä ei harjoitella.
Venäjä pyrkinee etenkin jalkaväkeä ja tykistöä hyödyntäen valtaamaan itselleen paremmat puolustusasemat Donbassissa ja samalla viemään ukrainalaisilta edellytykset menestyksekkäisiin vastahyökkäyksiin keväämmällä, kun Ukraina saa käyttöönsä uutta panssarikalustoa. Jos rospuuttoaika iskee ennen tavoitteiden saavuttamista, hyökkäyksiä voidaan silti jatkaa rajoitetusti. Venäjällä on rajallisesti aikaa menestyä vuoden 2023 aikana, joten painetta yritetään pitää yllä kesään asti.
… ja ne kranaatit
Venäjä on todennäköisesti jo käyttänyt pääosan tykistön ampumatarvikevarastoistaan. Tällä hetkellä se kuluttaa noin 20 000 kranaattia päivässä, koska tykistön käyttöä on jouduttu rajoittamaan ammuspulan ja kaluston kulumisen takia. Venäjä kykeni ennen hyökkäystä tuottamaan noin 1,5 miljoonaa kranaattia vuodessa, joten rajoitetullakin kulutuksella vuosituotanto kuluu noin kolmessa kuukaudessa. Venäjä on jonkin verran kyennyt lisäämään ammustuotantoaan, mutta vaikka se olisi tuplaantunut, ei tuotanto kata kulutusta.
Se, että Venäjä on keskittänyt ilmavoimaa Ukrainan lähistölle ilmeisesti tukemaan hyökkäystä, osoittaa, että Venäjän voimat alkavat uupua. Toistaiseksi Venäjä on käyttänyt ilmavoimiaan hyvin säästeliäästi ja pyrkinyt minimoimaan tappioita. Tämä on luonnollista, koska sotateollisuudella ei ole käytännössä juurikaan kykyä korvata tappioita. Maavoimien kulumisen takia ilmavoimat on Venäjän viimeisiä konventionaalisia reservejä, ja valmistautuminen sen käyttöön osoittaa tilanteen vakavuuden.
Venäjällä on noin 10 000–20 000 sotilaan voimaryhmä Valko-Venäjällä, mutta sillä tuskin on edellytyksiä hyökätä Kiovaan tai Länsi-Ukrainaan. Ukrainalaiset ovat tehneet Valko-Venäjän vastaisella rajalla merkittäviä puolustusvalmisteluja ja varanneet reservejä alueen puolustukseen. Venäläiset saattavat kuitenkin tehdä painopistehyökkäyksiinsä liittyen sitovia ja häiritseviä hyökkäyksiä sekä Valko-Venäjältä että Venäjältä Ukrainan pohjoisosiin.
Venäjä kykenee todennäköisesti lisäämään tykistön käyttöä rajoitetun ajan hyökkäysten tukemiseksi. Kesään mennessä tykistön käyttö todennäköisesti vähenee, jolloin ei ole mahdollista enää tukea suurempia hyökkäyksiä. Tämän jälkeen sen on todennäköisesti siirryttävä puolustukseen.
Ukrainalla on vastaavasti myös kiire ja haasteita tykistön ampumatarvikkeiden kanssa. Ukraina kuluttaa tällä hetkellä 5 000–6 000 kranaattia päivässä, mikä vastaa Yhdysvaltojen teollisuuden vuosituotannon käyttämistä kuukaudessa. Useat länsimaat ovat lisäämässä ammustuotantoaan, mutta tuotannon lisääminen kestää jopa vuoden. Samaan aikaan länsimaiden asevoimien ammusvarastot ovat kuluneet Ukrainan tukemisessa niin paljon, että tukea aletaan kohta rajoittaa. Horisontissa häämöttää myös Yhdysvaltain presidentinvaalit marraskuussa 2024. Vaikka niihin on vielä aikaa, alkaa vaalikamppailu viedä Yhdysvaltain hallinnon huomiota ensi vuonna. Samaan aikaan republikaanien halu jatkaa Ukrainan tukemista heikkenee, joten Ukrainalla on painetta saada merkittäviä voittoja jo tämän vuoden aikana ja hyödyntää viimeksi luvattua panssari- ja muuta kalustoa, jota se saa kesään mennessä. Tähän liittyi myös presidentti Bidenin yllätysvierailu Ukrainaan 20.2.
Suurtaistelu
Keväällä ja alkukesästä on siis odotettavissa kiivaita taisteluita. Ukrainalaiset ovat keränneet talven aikana panssari- ja mekanisoituja joukkoja reserviin ja pyrkineet säästämään niitä rintamassa olevien alueellisten joukkojen kustannuksella. Ukrainalla on kykyä reagoida venäläisten hyökkäyksiin. Venäläisten mahdollisuudet saavuttaa suurta menestystä – syviä murtoja ja vallata Donbass – ovat siten aika rajalliset. Jonkin verran se pystynee alueita valtaamaan suuria tappioita kärsien.
Ukraina todennäköisesti pyrkii puolestaan varsin kylmäverisesti säästämään voimiaan kevääseen käyttämällä alueellisia joukkoja etulinjassa. Keväällä tai viimeistään kesällä Ukraina pyrkinee lännen luovuttamalla materiaalilla vahvennetuilla joukoilla murtamaan venäläisten puolustuslinjat.
Ukrainalaiset pyrkivät todennäköisesti aluksi muokkaamaan taistelukenttää iskemällä venäläisten johtamista, huoltoa ja liikenneyhteyksiä vastaan. Jos Ukraina saa vaikuttamiskyvyn 150 kilometriin saakka, aiheuttaa se venäläisille merkittäviä ongelmia. Kun taistelukenttä on muokattu, aloitettaneen operatiivinen vastahyökkäys.
Todennäköisin hyökkäyssuunta olisi eteläisellä rantamaalla, Zaporižžjan sektorilla kohti Melitopolia ja Mariupolia. Melitopolista rannikolle eteneminen mahdollistaisi Hersonin suunnassa olevien venäläisten joukkojen eristämisen, varsinkin kun eteläisen rantamaan haltuunotolla saataisiin kyky iskeä Kertšinsalmen sillalle ja katkaista Krimin huolto. Venäläisten olisi todennäköisesti tällöin vetäydyttävä mantereelta Krimille. Krimin valtaaminen ei olisi mikään helppo tehtävä, mutta suuri osa Krimistä saataisiin pitkän kantaman tulen alle, mikä ennen pitkää vaikeuttaisi niemimaan hallussapitoa.
Mariupolin valtaaminen antaisi puolestaan mahdollisuuden iskeä Venäjän Donbassiin rakentamien puolustuslinjojen vasempaan sivustaan ja vyöryttää asemia pohjoiseen.
Voima ei riitä ratkaisuun
Nämä hyökkäykset ovat odotetuimmat, joten voi hyvin olla, että ukrainalaiset pyrkivät yllätykseen ja iskevät toisessa suunnassa. Joka tapauksessa Ukrainan vastahyökkäyksen menestys antaa viitteitä siitä, miten sota tulee kehittymään tämän vuoden aikana.
Jos Ukraina onnistuu valtaamaan eteläisen rantamaan, Venäjän mahdollisuudet pitää Krim heikkenevät, ja myös Donbass on vaarassa. Donbassin ja etenkin Krimin menetys olisi suuri isku Putinille ja voisi johtaa jopa vallan vaihtumiseen, jolloin sota voisi loppua vuoden loppuun mennessä.
Jos Venäjä onnistuu puolestaan torjumaan Ukrainan hyökkäykset ja pääosin pitämään valtaamansa alueet, sota muuttuu asemasodaksi, joka jatkuu vuosia. Tämä on todennäköisesti Putinin tavoite. Venäjä kykenee jatkamaan sotaa pitkään tappioista välittämättä, ja pitkittyminen antaisi Venäjälle aikaa rakentaa sotateollista kykyään. Samalla se odottaisi lännen väsymistä ja Yhdysvaltain presidentinvaaleja ja toivoisi, että Ukraina pakotettaisiin neuvottelupöytään.
Tällä hetkellä Ukrainalla tuskin on voimaa Krimin valtaamiseen, jopa mantereella olevien alueiden takaisinvaltaaminen on kova tehtävä. Ukrainan menestys riippuu pitkälti lännen tuesta. Jos Ukraina onnistuu saamaan kevään tai kesän hyökkäyksissä menestystä, saattaa se lisätä lännen tukea, ja Ukraina pääsee tavoitteisiinsa ainakin mantereella. Joka tapauksessa vuosi 2023 on ratkaiseva. Sen aikana selviää, päättykö sota vuoden kuluessa vai jatkuuko se vielä pitkään.
