Tykistö tulittaa useimmiten aluemaaleja. Silloin paras lopputulos on ns. peittävä tuli, joka tarkoittaa kranaattien iskemiä koko maalialueella. Mutta jos peittävä tuli ympäröi tulenjohtopaikan, ovat asiat menneet pahasti pieleen. Näin kuitenkin tapahtui huhtikuussa 1980 silloisen Jääkäripatteriston (nykyisin JTR/Panssariprikaati) johtamassa kertausharjoituksessa. Tapaus sopii erinomaisesti muisteltavaksi, sillä jälkeenpäin ei kenenkään todettu syyllistyneen huolimattomuuteen, varomääräysten rikkomisesta nyt puhumattakaan.
Miksi näin kuitenkin tapahtui? Artikkeli perustuu arkistolähteisiin sekä aikalaismuisteluihin. Jälkimmäiset ovat hyvin yhteneviä; tapaus on siten jäänyt kirkkaana silminnäkijöiden mieliin. Tapahtumat käynnistyivät, kun Etelä-Suomen Sotilasläänin kevyt patteristo oli kertausvuorossa. Läänin tykistötoimiston päällikkö, everstiluutnantti Erkki Kosola, ehdotti niiden yhteyteen kokeiluammuntaa, jossa selvitettäisiin patteriston tykkikaluston, 76 mm:n kanuunan vuosimallia 1936, kyky yläkulma-ammuntaan. Tuliyksikkö oli tarkoitettu pääkaupunkiseudun puolustamiseen, missä tällaista ominaisuutta tarvittaisiin. Yläkulma tarkoittaa siis ampumista 45 astetta suuremmalla putken korotuksella.
Neuvostoliitossa valmistettu kevyt kanuuna tunnettiin kirjanpitonimikkeellä 76 K 36, ja sen lempinimi oli pitkän putkensa johdosta ”Rotanhäntä”. Tykki oli talvisodan sotasaalista, joten siihen ei ollut käyttöohjeohjekirjallisuutta eikä mitään muutakaan myyjän tukea. Putki oli suunnattavissa yläkulmille, mutta vielä tapahtuma-aikaan meillä ei tiedetty, miksi tämä ylipäänsä oli mahdollista. Tykin suunnitteli maineikas venäläinen tykkisuunnittelija Vasili Gavrilovits Grabin Neuvostoliiton divisioonatykin 76 K 02 seuraajaksi. Hän kertoo vuonna 1992 lyhennettynä suomeksi ilmestyneessä muistelmissaan tykkisuunnittelun olleen Stalinin ylijohdossa tempoilevaa ja hyvin epäjohdonmukaista. Kenttätykistöllisten vaatimusten lisäksi piti kevyellä tykillä kyetä ampumaan panssarintorjuntaa, mikä onkin järkevää. Mutta tämän lisäksi oli kyettävä vielä ilmatorjuntaan tulittamalla sulkuja ennalta määritellyin ampuma-arvoin. Grabin piti tällaisten divisioonankanuunoiden suunnittelua järjettömänä. Stalinin Neuvostoliitossa ei kuitenkaan ollut kirjaimellisesti terveellistä kyseenalaistaa ylhäältä annettuja suunnitteluperusteita. Vaadittu yläkulmaominaisuus saatiin aikaan yksinkertaisesti ainoastaan laajentamalla korokoneiston hammaskaarta, eikä suunnittelijoiden mielestä tarpeetonta ominaisuutta välttämättä koskaan edes käytännössä testattu.
Kertausharjoituksiin liitettiin säännöllisesti varusmiehistä koottu toinen patteristo. Näin saatiin tykistöryhmä ja päästiin harjoittelemaan monipuolisemmin. Sen kalustona oli koko kenttätykistömme perustykki 122 H 63, jonka yläkulma-ammunnat oli aloitettu jo edellisellä vuosikymmenellä ilman mitään hämminkiä. Epäonnisessa ammunnassa tulenjohtoerotuomarina eli ammunnanjohtajana toimi yliluutnantti (myöhemmin eversti) Ari Uutinen. Hän kertoi: ”Kyseisessä ammunnassa ammuttiin molemmilla tykkimalleilla alakulmilla samaan maaliin. Sen jälkeen ammuttiin vielä hieman vaikutusta samaan paikkaan. Molempien tuliyksikköjen tuli oli koossa ja osui hyvin.” Ammuntapöytäkirja kertoo samaa; pienehköllä korjauksella päästiin vaikutukseen.
Kun ammuntaa jatkettiin yläkulmilla, alkoi tapahtua. Ari Uutisen sanoin: ”Tulikomennon seurauksena 122 mm:n varusmiespatteristo jyräytti suoraan maaliin, mutta 76 mm:n patteriston iskemistä ei saatu näköhavaintoja. Jostain kauempaa, Pohjankankaan tien suunnasta, kuului lähinnä tömähdyksiä.” Pienikaliiperisen tykin iskemät olivat pidemmillä etäisyyksillä hankalia tähystää maalialueelle osuessaankin. Iskemät on saatava tulenjohtajan näkyviin, joten seuraava komento oli: ”Ampumasuunta, lyhennä 800!” Tämä tarkoitti ampumista sivusuuntaa muuttamatta 800 metriä lähemmäksi vievällä korotuksella. Todellisuudessa saattoivat kuulat mennä kilometrin tai jopa enemmän pitkäksi; havaintojahan ei saatu lainkaan. Yläkulmilla ammuttaessa on putken korotusta suurennettava, jotta ampumaetäisyys lyhenee. Kranaatit joutuvat tällöin entistä korkeammalle ylätuulten enemmän tuivertamiksi.
Kaikki työkseen demoja järjestelleet tietävät, että asiat menevät usein päin seiniä juuri silloin, kun paikalla on paljon seuraajia. Ammuntaan oli kutsuttu reserviläisiä Helsingistä ja Valkeakoskelta. Kenttätykistökerhon majuri res., FM Ilkka Korhonen oli seuraajaosastossa ja kertoo:
”Kaikki alkoi siitä, kun Kenttätykistökerhon jäsenet saivat kirjeen, jossa kerrottiin, että Niinisalossa olisi mahdollisuus seurata tapahtumaa, joka tekstin mukaan olisi mielenkiintoinen ammunta yläkulmilla.
No, pitihän se tietenkin nähdä. Etukäteen kerrottiin, että kyseisellä mallilla ei ollut kertaakaan ammuttu yläkulmilla (ainakaan) sodan jälkeen, mutta nyt oli tarkoitus kokeilla, miten asia onnistuu. Perillä sitten tykit olivat asemissaan putket kohti taivasta sojottaen. Jatkoimme tuliasemista tulenjohtopaikalle, jonne jäimme odottamaan ammunnan alkamista. Alkoihan niitä kranaatteja sitten tulla, tosin harvakseen. Yksi räjähti heti porukkamme katselupaikasta etuvasemmalla, toinen etuoikealla, ja muutkin osuivat sinne sun tänne. Todettiin, että hei, mehän ollaan haarukassa. Pienen tovin kesti, ennen kuin joukkoamme johtanut JPston komentaja, everstiluutnantti Pertti Rairama karjaisi: ’Maahan!! Tämä on käsky!’ Tätä ei kukaan kyseenalaistanut, ja niinpä hetkessä makasimme kaikki mättäällä odotellen, mitä tässä vielä tapahtuu. Lopulta saatiin ilmoitus, että yksi kranaatti on vielä tulossa. Odoteltiin ja odoteltiin, ja kun se räjähti kaukana meistä, todettiin, että hienoa, hengissähän tästä selvittiin.
Syytä ammunnan totaaliseen hajoamiseen ei tietenkään saatu heti selville, joten lähdimme kotiin sekavin mielin. Joka tapauksessa ennakkotieto piti täsmälleen paikkansa, kyseessä oli todella mielenkiintoinen ja ikimuistoinen ammunta!”
Ammunta luonnollisesti keskeytettiin. Virheen syytä haettiin ampuma-arvojen laskemisesta, ja tarkistettiin kaikkien tykkien suuntaukset, samoin sekä tulenjohtopaikan että tuliportaan mittaukset. Näistä ei löytynyt mitään virhettä, ainoa ”fiba” oli maalin koordinaattien välittämisessä: viestimies oli kuullut väärin i-koordinaatin, minkä takia tuli siirtyi 60 metriä tulenjohtopaikan suuntaan. Tarkistus kesti piinallisen kauan, kunnes tuli vapauttava tieto, ettei virhettä ollut.
Puhtaita papereita ei sen sijaan voi antaa kokeilutehtävän antaneelle Etelä-Suomen Sotilasläänille. Kyseinen tykkimalli oli ns. lavettisuuntaiminen, mikä tarkoittaa, että suuntain oli kiinni lavetissa ja korotus tapahtui suuntaimista riippumatta. Silloin putken noustessa sivusuunta muuttuu sen mukaan, kuinka kallelleen tykki on jäänyt ampumakuntoon laitettaessa. Sehän laitetaan vaakatasoon ainoastaan silmämääräisesti. Ilmatorjuntatykeissä on samanlainen lavettisuuntaus, mutta niissä on tasaimet sekä lavetin joka kulmassa nostoruuvi, joilla tykki asetetaan tarkasti vaakasuoraan ennen ammuntaa.
Mutta tästä ei näin suuria poikkeamia aiheutunut. Tapahtui itse asiassa kaksi erillistä virhettä:
1. Tuli meni ensimmäisellä patteriston kerralla noin kilometrin pitkäksi.
2. Tulta korjattaessa tuli hajosi täysin ja osa kranaateista levisi tulenjohtopaikan ympärille.
Ensimmäisen virheen syytä voisisi hakea ampumatarvikkeista, lähinnä ruutierän poikkeavuuksista. Mutta alakulmilla ammuttiin virheettömästi, joten tämä ei tule kyseeseen. Pilvet olivat miltei puunlatvoissa, ja sääsanoman tarkkuusluokka oli 3 (asteikolla 1–3). Tähän aikaan ei tykistöllä ollut vielä säätutkia, joten tuulitiedot tulivat Jokioisten havaintoaseman tutkatietojen mukaan laaditusta ylätuuliennusteesta. Tämäkään ei ole haettu syy, koska 122 H-patteriston ammunta onnistui samoilla säätiedoilla hyvin.
Jäljelle jää ensimmäistä kertaa käytössä ollut yläkulmien ampumataulukko. Arkistoista on löytynyt useampia mainintoja lentoratalaskennan teorian puutteellisuuksista, tosin ammunta-ajankohtaa aikaisemmilta vuosilta. Muun muassa ilmamassojen kerrospainot eivät olleet kohdallaan. Siten virhettä ei mahdettu tehdä itse taulukkoa laadittaessa, vaan se löytyisi ammuksen lentoratalaskujen teorian puolelta.
Maali punainen ympyrä, tulenjohtopaikka sininen kolmio.
Jälkimmäinen virhe on helpompi löytää. Putket siis nousivat, kun lyhennettiin ampumaetäisyyttä reippaasti. Kuulat kiipesivät entistä korkeammalle, ja niiden nopeus hidastui. Tykinputken rihlojen aikaansaama kiertoliike pitää ammuksen vakaasti radallaan ainoastaan, jos se on tarpeeksi nopea. Ilmiö toimii paremmin nykyaikaisilla pidemmillä ammuksilla, joita sodanaikaisen vanhan 76:n kranaatit eivät juuri muistuttaneet. Siis kuten yleisurheilussa: keihäs lentää paremmin kuin kiekko. Nyt ammukset hidastuivat lakipisteessä ja tykkimiesten kielellä ”kaatuivat” lentoradallaan. Ne eivät kaikki enää tulleet maahan kärki edellä, mikä saattoi pelastaa tulenjohtopaikan henkilöstön. Useita kranaatteja raportoitiin jääneen räjähtämättä.
Onnellisesti päättyneestä vaaratilanteesta puhuttiin paljon jälkeenpäin, ja monenlaisia teorioita esitettiin. Tämänkin kirjoittaja muistelee tapauksesta kuulleensa. Mutta mitään tutkimusta ei arkistoissa ole, eli sellaista ei koskaan tehty. Pääesikunnan kenttätykistötoimiston päällikkö, everstiluutnantti Tauno Heikkilä on kuitenkin kirjoittanut tapauksesta laaditun raportin reunaan paljonpuhuvasti: ”Kuka tahansa ei saa mennä tilaamaan kokeiluammuntoja.” Pääesikunnallehan tämä kertaus ei lainkaan kuulunut, ja harjoituksessa tehtiin muitakin kokeiluja, joista puolestaan ”järjestävä seura” JPsto valitteli, että ne sotkevat muutenkin kireää ampumaohjelmaa.
Yläkulma-ammunnan turvallisuudesta oltiin kuitenkin huolestuneita, sillä seuraavalla Tykistökoulun leirillä Rovajärvellä tammikuussa 1981 tehtiin kokeiluja 122 H 63 -kaluston suuntaamisesta yläkulmilla. Tulokset olivat ristiriitaisia, mikä mitä ilmeisimmin johtui siitä, että toteuttajiksi määrättiin kadetit ammuntapäivänä. Heidän olematon kokemuksensa ei riittänyt näin vaativaan tehtävään käytettävissä olleena lyhyenä aikana.
Asia varmaan katsottiin loppuun käsitellyksi. Olihan kokeilun tulos ollut harvinaisen selvää kauraa: tykkimalli 76 K 36 ei todellakaan sovellu yläkulma-ammuntaan!
Otsikkokuva: Ilkka Korhonen
