Kodinturvajoukot Suomeen?

Lukijan mielipide
Suomen Sotilas



Koti on suomalaisen yhteiskunnan peruselementti, joka tuottaa aktiivitoimijoita ja reserviä palvelemaan yhteiskuntaa vakaissa olosuhteissa ja kriisien aikana. Palvelu voi olla sekä aseellista että aseetonta.


Euroopan vakauden horjuessa vajaa kymmenen vuotta sitten, otettiin esille kodinturvajoukot osana Suomen puolustusta. Esitys ei saanut tuolloin kannatusta, siihen suhtauduttiin yhtä kielteisesti kuin Nato-jäsenyyteenkin. Sittemmin ”vakaus” on horjahtanut siinä määrin huolestuttavalla tavalla, että puolustusliiton jäsenyydelle on kansan sekä sen johdon vahva tuki – ja perusteet.


Puolustusliiton jäsenyyshaun ohella luotamme yhä omaan kansalliseen puolustukseemme, sitä vahventaen. Kodit tuottavat edelleenkin toimijoita vahventamaan Suomen puolustusta, muuttuneessa turvallisuustilanteessa ja siihen vastaavassa liittoutumisessa. Pahimmassa skenaariossa, tilanteen eskaloituessa yhä edelleen, nämä toimijat ovat velvoitettuja jättämään kotinsa palvellakseen yhteiskuntaa toisaalla. Palvelus tapahtuu sen virallisissa voimissa, vailla mahdollisuutta osallistua oman kodin välittömään turvaamiseen.


Miten yhteiskunta voi vastata kotirintaman turvavajeeseen? Sen (omista kodeistaan lähteneistä yksittäisistä kansalaisista koostuvat) voimat ovat pitkälti kiinni tehtävissä, jotka palvelevat kansakuntana ymmärrettyä yhteiskuntaa itseään. Kansakunnan ja yksittäisen kansalaisen suhde on vuorovaikutuksellinen, kumpikin palvelee toistaan.

Yhteiskunnan puolustaja sulkee kotinsa oven luottavaisemmin takanaan, kun tietää sen olevan vielä palatessaankin paikoillaan, avattavissa. Luottamuksen varaan on hyvä rakentaa myös kodin ulkopuolinen toiminta, yhteiskunnan palveleminen.


Sodan ajan sijoitettuja on 280 000; heidän taaksensa jää moni koti vaille keskeistä toimijaa. On myös koteja, joissa asuu ikänsä tai terveytensä puolesta ihmisiä, joille poikkeusolot aiheuttavat kestämättömiä tilanteita. Kodit voivat sijaita asutuskeskittymissä ja haja-asutusalueilla, joissa kummassakin on normi-infran saavutettavuuden ja toimivuuden kannalta haasteensa.


Kodeissa ja kotiseuduilla on paljon reserviläisiä ja muita osaavia toimijoita, jotka kuuluvat osin sijoittamattomaan reserviin ja varareserviin. Tällä joukolla ei välttämättä ole akuutteja tehtäviä osana varsinaisia puolustusvoimia, mutta oman kotirintamanosansa ihmisineen tuntevina he edustavat siitä ulos suunnatun keihäänkärjen tukena olevaa vahvaa ja alueellisesti ulottuvaa vartta.


Kriisejä ja eskaloitumisia voi olla aseellisia ja aseettomia. Myös niiden varalle oleva turva voi olla aseellinen ja/tai aseeton. Ideaalissa asetelmassa tämä turva on olemassa jo ennen kriisiä, eikä se ala muotoutua vasta kriisin aikana; aikana jolloin aikaa ei enää ole. Meillä on reservissä todellinen voimavara käytettävänä tämän turvan muodostamiseen.


Turvaa voi luoda muutoinkin kuin ”vartioimalla ase kädessä siltaa”. Tämän tärkeän tehtävän lisäksi turvaa ja turvallisuuden hyvinvointitunnetta (yksi jaksamisen perusta) tuovat varmuus välittämisestä. Hyvinvointia voi ylläpitää mm. kiertämällä omalla alueella varmistamassa, että kaikilla sen asukkailla on käytössään välttämättömät tiedot, taidot ja tarvikkeet poikkeustilanteessa selviytymiseen. Tuttuun tulijaan luotetaan, häntä kuunnellaan ja tarvittaessa hänelle kerrotaan.


Tämä kirjoitus on avoin pyyntö rivireserviläiseltä kaikille niille reserviläistahoille, joilla on kentältä annettuna luottamustoimena vaikutusvaltaa ja viranomaiskanavien myötä mahdollisuuksia luoda turvaa yhteiskuntamme muodostaville kodeille. Teillä on käytettävissä runsaasti kelpo ainesta, koko ajan hupenevaa aikaakin on vielä toistaiseksi jäljellä: mahdollistakaa kodinturva aloittamalla toimet sen varmistavan joukon luomiseksi.





Olen kirjoittanut tekstin rivireserviläisenä, sa-sijoitettuna (sotilasmestari res). Kuluneen vuoden tilanne on kuormittanut myös puolisoani, joka jäisi mahdollisen palvelukseen lähtöni takia yksin huolineen ja poikkeusarjen haasteineen. Hänen kaltaisiaan on monta; puhumattakaan ikäihmisistä ja muista toimintarajoitteisista ryhmistä.


Sotilas pärjää kyllä, hän ei ole yksin. Sotilas pärjää vielä paremmin kun tietää kotijoukkojen olevan kunnossa.


Näin suurta tarvetta kodinturvalle ei ole ollut vuosikymmeniin. Uskoakseni sen ymmärtäminen ja kannatus on myös realistisemmalla pohjalla kuin aiemmin.


Kai Ruohonen