Tässä katsauksessa esitettävät tiedot perustuvat julkisiin lähteisiin, joiden paikkansapitävyyttä pyritään tarkistamaan niitä vertailemalla. Tiedot ovat tämän vuoksi arvioita ja virheitäkin voi löytyä. Taistelutilanteen eläessä myös karttakuva on vain suuntaa antava. Paikannimissä käytetään suomenkielisiä nimiä.
Yleistilanteen kehitys syyskuun puolivälin jälkeen
Ukraina toteutti syyskuun alussa menestyksekkään vastahyökkäyksen 4.-12.9. Tällöin se vapautti noin kahdeksantuhatta neliökilometriä alueita Harkovan pohjois- ja itäpuolella. Pääosa venäläisistä joukoista kykeni pakenemaan nopeasti eteneviä ukrainalaisia, mutta ne menettivät silti noin kahden täysivahvan prikaatin kaluston, josta valtaosa jäi toimintakuntoisena ukrainalaisten haltuun, kuten myös merkittävä määrä ampumatarvikkeita. Ukrainalaiset kykenivät jatkamaan hyökkäystä ja tunkeutumaan Kupijanskin kaupungin itäpuolella Oskil-joen itäpuolelle ja valtaamaan sieltä itselleen sillanpääaseman. Etelämpänä Izjumin kaupungin suunnassa ukrainalaiset jatkoivat hyökkäystä tavoitteena Lymanin kaupungin valtaus.
Venäläiset jatkoivat samaan aikaa härkäpäisesti hyökkäyksiä etelämpänä Donetskissa, Bakhmutin kaupungissa. Kaupunki on tärkeä liikenteen solmukohta, mutta venäläisten jatkuvat hyökkäykset linnoittautuneita ukrainalaisia vain kuluttivat hyökkääjiä ilman mitään merkittävämpiä saavutuksia.
Tilanteen käydessä Venäjän kannalta rintamalla entistä heikommaksi, Putin julisti 21. syyskuuta osittaisen liikekannallepanon, jossa mobilisoitaisiin kolmesataatuhatta reserviläistä. Reserviläisille luvattiin mittavia korvauksia palvelukseen astumisesta ja kuukauden koulutus ennen rintamalle lähettämistä. Julistus aiheutti mittavan joukkopaon Venäjältä satojen tuhansien reserviläisten jättäessä maan. Itse liikekannallepano kuitenkin eteni syys-lokakuun aikana, ja Venäjän puolustusministeriön mukaan 318 000 reserviläistä saatiin riviin. Osa reserviläisistä lähetettiin lupausten vastaisesti heti palvelukseen astumisen jälkeen Ukrainaan täydentämään pahoin kuluneita joukkoja.
Päättäväisyyttä osoittaakseen Putin järjestytti 27. syyskuuta neljässä miehitetyssä oblastissa ”äänestykset” Venäjään liittymisestä. ”Myönteisten tulosten” perusteella Venäjä ilmoitti 30. syyskuuta liittävänsä oblastit Venäjään. Surkuhupaisasti oblastien rajoja ei ilmoitettu, sillä ukrainalaiset pitivät hallussaan osia kaikkien neljän oblastin alueista ja etenivät tasaisesti vapauttaen uusia alueita.
Lokakuun 8. päivä Ukrainan operaation johtoon määrättiin taas uusi komentaja, tällä kertaa kenraaliluutnantti Surovikin, jolla on maine kovana ja säälimättömänä komentajana.
Liikekannallepano, alueiden liittämiset ja uusi komentava kenraali eivät kuitenkaan auttaneet heikkenevään tilanteeseen etenkään Hersonin suunnassa. Ukrainalaiset jatkoivat hyökkäyksiä Hersonin sillanpään pohjoisosissa työntäen venäläisiä etelään. Venäläisillä oli alueella paljon maahanlaskujoukkoja, muun muassa 76. MHLD:sta, mutta nämä eliittijoukotkaan eivät kyenneet pysäyttämään ukrainalaisia. Ukrainalaisten raketinheitiniskut venäläisten selustan huollon- ja johtamisen kohteisiin ja liikenteen solmukohtiin vaikeuttivat venäläisten puolustustaistelua.
Tilannetta pahensi se, että 8. lokakuuta ukrainalaiset iskivät Kertshinsalmen ylitse menevään siltaan räjähteillä lastatun rekan avulla. Isku vaurioitti sekä sillan autokaistoja että rautatietä mahdollistaen vain rajoitetun ajoneuvoliikenteen kunnes korjaukset saadaan joskus ensi kesänä valmiiksi. Isku aiheuttaa vakavia ongelmia Hersonin suunnassa taistelevien venäläisjoukkojen huollolle. Huolto on mennyt tähän asti pääosin rautateitse Kertshinsalmen ylitse Krimille ja sieltä edelleen Hersonin suuntaan. Nyt huoltoa pitää suunnata pidemmälle reitille venäläisten miehittämän Ukrainan eteläisen rantamaan kautta. Tämä reitti on paljon haavoittuvaisempi, koska alueella on ollut aiemmin partisaani-iskuja junakuljetuksia vastaan ja koska junarata on Himars-raketinheittimien kantaman sisällä.
Venäläiset vastasivat ukrainalaisten painostukseen aloittamalla 10. lokakuuta kampanjan, jossa venäläiset iskevät pitkän kantaman ohjuksilla ja Iranilta saaduilla vaanivilla lennokeilla etenkin Ukrainan energiantuotantoa vastaan tavoitteena tehdä suurista kaupungeista elinkelvottomia talven lähestyessä.
Venäjä yritti myös painostaa ydinaseiden uhalla. Venäjä syytti Ukrainaa likaisen pommin valmistelusta ja vihjaili oman ydinaseen käytöstä eri tavoin. Marraskuun alkupuolella uhkailu kuitenkin käytännössä loppui johtuen todennäköisesti sekä lännen jyrkistä reaktioista ja siitä, että Kiinan johto tuomitsi mahdollisen ydinaseen käytön selväsanaisesti. Putinilla ei ole varaa suututtaa Kiinaa, joten Kiinan viestillä oli suuri merkitys.
Liikekannallepano ja ukrainalaisten siviilien kiusaaminen eivät kuitenkaan helpottaneet sotilaallista tilannetta Hersonin suunnassa, missä venäläiset aloittivat joukkojen vetämisen sillanpäästä Dnipro-joen pohjoispuolelta lokakuun puolenvälin jälkeen. Virallisesti vetäytymisestä ilmoitettiin 9. lokakuuta ja jo 12. lokakuuta ukrainalaiset joukot olivat Hersonin kaupungissa. Hersonista vetäytyminen oli jatkoa pitkälle takaiskujen sarjalle, joka on pakottanut Venäjän asevoimat lähes täysin puolustuskannalle. Venäläiset linnoittavat tällä hetkellä puolustusasemia sekä rintamalinjojen suunnissa että syvyydessä, jopa Venäjän rajalla.
Venäjän nöyryyttävät tappiot ovat herättäneet kovaa arvostelua venäläisten sotilasasiantuntijoiden ja bloggareiden joukossa. Arvostelu on kohdistunut etenkin sotilasjohtoon ja siihen ovat liittyneet myös ”Putinin kokki” Prigozhin ja Tshetshenian johtaja Kardyrov, joista etenkin ensimmäinen pyrkii saamaan suuremman roolin Venäjän johdossa.
Taistelut pääsuunnissa
Valko-Venäjällä Venäjä on tuonut maahan ainakin noin kymmenentuhatta reserviläistä. Joukot on kuitenkin tuotu ilman raskasta kalustoa, koska sitä ei ole ilmeisesti jakaa. Joukkoja on koulutettu Valko-Venäjän infrastruktuuriin ja kalustoon tukeutuen paremmin kuin reserviläisiä yleisesti. Vaikka joukot varustettaisiin Valko-Venäjän kalustolla, voimaryhmä on kuitenkin liian pieni Kiovan uhkaamiseen. Ukrainalaiset ovat vahvistaneet pohjoisen rajan puolustusta hävitteillä ja sulutteilla, ja heillä on riittävästi joukkoja puolustamaan pääkaupunkia.
Harkovan itäpuolella venäläiset olivat lokakuun alussa suurissa vaikeuksissa. Ukraina kykeni etenemään sekä Oskil-, että Severodonetsk-jokien ylitse, ilman että venäläiset kykenivät hyödyntämään jokia puolustuslinjoina. Alueelle ei keskitetty vahvennuksia, vaikka alueella taistelevat 2., 20. ja 41. Armeijoiden, 1. Kaartin Panssariarmeijan ja 11. Armeijakunnan pataljoonat olivat osin jopa vain 20% vahvuudessa. Joukkojen taistelua vaikeutti se, että Kremlin strateginen johto puuttui komentoportaiden ohitse jopa pataljoonien taisteluun sekä kategorisesti kielsi vetäytymiset, mikä vain nosti tappioita.
Ukrainan joukkojen eteneminen Lymanin kaupungin suunnassa uhkasi saartaa kaupunkia puolustavat venäläiset joukot ja venäläiset vetäytyivät kaupungista niin, että ukrainalaiset miehittivät kaupungin 1. lokakuuta. Venäjän yleisesikunta selitti tämänkin vetäytymisen olevan vain taktinen vetäytyminen ”parempiin asemiin”. Ukrainalaiset jatkoivat etenemistä Luhanskin rajan ylitse Kreminnan kaupungin suuntaan, työntäen Venäjän 20. Armeijan 144. MTJVD:n joukkoja taaksepäin. Ukrainalaiset kykenivät jatkamaan hyökkäystä myös Oskil-joen itäpuolella Kupjanskin kaakkoispuolisella alueella Svatoven suuntaan.
Ukrainalaisten eteneminen kuitenkin pääosin pysähtyi lokakuun aikana. Ukrainalaisten noin seitsemäntoista prikaatin voimaryhmä on kulunut sekin taisteluissa ja joukkoja ilmeisesti huolletaan ja täydennetään. Ukrainalaisten painopiste siirtyi lokakuun aikana Hersonin suuntaan.
Venäläiset ryhtyivät syyskuun aikana linnoittamaan puolustuslinjoja Luhanskissa 20-30 kilometriä nykyisten rintamalinjojen taakse sekä toista puolustuslinjaa Venäjän rajalle. Puolustuslinja käsittää panssariesteitä, panssarikaivantoja ja juoksuhautoja sekä todennäköisesti myös miinoitteita. Panssariesteet ovat tosin lähinnä lapsellisia noin 300 kg painavia betoniesteitä, joiden estearvo mekanisoidulle joukolle on hyvin vähäinen.
Donetskin suunnassa Bakhmutissa Venäjä on jatkanut syys-lokakuussa turhia hyökkäyksiään Bakhmutin suunnassa. Hyökkäykset ovat saavuttaneet raskaista tappioista huolimatta hyvin vähäistä menestystä ja nekin on usein menetetty ukrainalaisten vastahyökkäyksissä. Alueen taisteluista vastaa etupäässä Prigozinin Wagner-joukot ja ”kansantasavaltojen” joukot. Lisäksi alueella on jonkin verran Venäjän 8. Armeijan joukkoja ja merijalkaväkeä, kaikkiaan 35-45 hyvin kulunutta pataljoonaa. Prigozin väitti lokakuun lopulla, että joukot ovat edenneet keskimäärin 100-200 metriä päivässä, mikä on hänen mukaansa ”normaalia nykyaikaisessa sodankäynnissä”. Väite on naurettava ja edes tällaiseen etenemisvauhtiin ei ole kyetty.
Venäläiset keskittivät marraskuun alussa alueelle myös reserviläisiä jatkaen kuluttavia hyökkäyksiä. Venäläisten tavoitteena on ilmeisesti saada edes vähäistä menestystä, jotta voivat väittää onnistuneensa Donetskin oblastin ”vapauttamisessa”. Ukrainalaisilla on alueella noin kaksitoista prikaatia, jotka todennäköisesti kykenevät torjumaan venäläisten hyökkäykset.
Eteläisellä rintamalla Zaporitzzjan ja Donetskin välillä venäläisillä on vajaat kaksikymmentä pataljoonan taisteluosastoa ja neljä pataljoonaa Wagnerin palkkasotilaita. Ukrainalaisilla on puolestaan alueella puolisen tusinaa prikaatia. Alueella käytiin syys-lokakuussa hyvin vähän taisteluita. Marraskuun ensimmäisellä viikolla venäläiset tekivät kuitenkin Donetskin kaupungin lounaispuolella Pavlivkassa huonosti koordinoidun ja tuetun hyökkäyksen, jossa Tyynenmeren laivaston 155. Merijalkaväkidivisioona kärsi yli kolmensadan kaatuneen ja haavoittuneen tappiot neljässä päivässä. Suuret tappiot saivat poikkeuksellisen jyrkkää arvostelua venäläisten sotilasasiantuntijoiden keskuudessa. Hyökkäyksen tavoitteena oli todennäköisesti turvata rautatieyhteydet Hersonin suuntaan työntämällä ukrainalaisia kauemmaksi, missä siis epäonnistuttiin.
Hersonin suunnassa venäläisillä oli 8. ja 49. Armeijan, 22.Armeijakunnan, maahanlaskujoukkojen ja merijalkaväen joukkoja noin viidenkymmenen pataljoonan taisteluosastoa, joista noin kaksikymmentä oli Dnipro-joen pohjoispuolella. Ukrainalaisilla oli alueella noin kuusitoista prikaatia, joilla oli vahva tykistön tuki. Ukrainalaisten iskut venäläisten selustaan ja liikenneyhteyksiin yhdessä rintamahyökkäysten kanssa vaikeuttivat venäläisten joukkojen tilannetta. Lokakuun 19. päivä kenraali Surovikin kertoi julkisuudessa suurista vaikeuksista Hersonin suunnassa vihjaten mahdollisesta vetäytymisestä. Kahta päivää myöhemmin Venäjä aloitti vetäytymisen joen etelärannalle. Sillanpäähän keskitettiin kaksituhatta reserviläistä puolustamaan asemia samalla kun joukkoja ja kalustoa sekä Venäjän perustaman nukkehallinnon työntekijöitä alettiin siirtää alueelta.
Venäjän televisio näytti 9. marraskuuta videon esittelytilaisuudesta, missä kenraali Surovikin esitti puolustusministeri Shoigulle virallisesti joukkojen vetämistä Hersonin sillanpäästä. Surovikinin mukaan 76. MHLD, 106. MHLD:n ja 22. Armeijan joukot tulisi vetää joen toiselle puolelle sotilaiden ja siviilien tappioiden vähentämiseksi. Siirron jälkeen puolet joukoista voitaisiin käyttää hyökkäysoperaatioihin muissa suunnissa. Shoigu hyväksyi esityksen. Julkisen näytelmän tarkoituksena oli ilmeisesti esittää tekosyitä vetäytymisen toteuttamiselle sekä etäännyttää Putin häviöstä, kun asiaa käsittelivät vain sotilaat ja puolustusministeri.
Julkisen esityksen jälkeen venäläisten joukkojen vetäytyminen nopeutui, ukrainalaisten seuratessa irtautuvia venäläisiä. Ukrainalaiset eivät kuitenkaan hyökänneet voimakkaasti ilmeisesti sulutteiden takia ja henkilöstöään säästääkseen mikä mahdollisti venäläisten järjestäytyneen irtautumisen. Kaiken kaikkiaan venäläiset vetivät sillanpäästä kolmessa viikossa noin kaksikymmentätuhatta sotilasta ja kolmetuhattaviisisataa kappaletta ajoneuvoja ja raskaita aseita. Ukrainalaiset joukot miehittivät Hersonin kaupungin 12. marraskuuta paikallisten asukkaiden ottaessa joukot riemuiten vastaan.
Ukraina on viime päivät keskittynyt puhdistamaan valtaamiaan alueita venäläisten jättämistä miinoista ja ansoituksista sekä venäläisistä sotilasta. Samalle se on jo aloittanut syvän vaikuttamisen ja iski 13. marraskuuta raketinheittimillä syvälle Venäjän selustaan. Venäjä on ryhmittänyt osan joukoista Dnipron etelärannalle kolmeen portaaseen rakennettuihin puolustusasemiin ja siirtänyt osan joukoista Melitopolin ja Mariupolin kaupunkien alueille, missä molemmissa valmistellaan puolustusasemia.
Ukrainan selustassa venäläiset iskivät 10. lokakuuta kahdeksallakymmenelläneljällä pitkän kantaman ohjuksella ja kahdellakymmenelläneljällä lennokilla voimakkaasti Ukrainan siviili-infrastruktuuria vastaan. Iskuihin käytettiin strategisia pommikoneita ja Mustanmeren laivaston aluksia sekä Iskander-tykistöohjuksia. Lennokki-iskut tulivat Krimiltä ja Valko-Venäjältä. Ukrainan ilmatorjunta ampui pääosan ohjuksista ja lennokeista alas ennen kuin ne pääsivät kohteille, mutta vauriot olivat tästä huolimatta suuria. Iskut jatkuivat lokakuun aikana, mutta risteily- ja tykistöohjusten käyttö laski nopeasti venäläisten ohjuspulan takia. Venäläiset hyödynsivät Iranilta saamiaan Shahed-136 vaanivia lennokkeja iskuissaan siviilikohteisiin korvaamaan pitkän kantaman ohjusten puutetta. Venäjä maalitti etenkin Ukrainan energiantuotantoa aiheuttaakseen siviiliväestölle mahdollisimman suurta kärsimystä talven lähestyessä. Ukrainalaiset kykenivät tuhoamaan valtaosan ohjuksista ja lennokeista, mutta suuren määrän takia kymmeniä pääsi läpi ilmapuolustuksesta aiheuttaen laajaa tuhoa. Lokakuun 10.-18. suoritetut iskut vaurioittivat noin 30% Ukrainan sähkötuotannosta.
Hyökkäykset laantuivat hiljalleen mutta 31. lokakuuta venäläiset tekivät uuden viidenkymmenen ohjuksen iskun, jossa vaurioitui kahdeksantoista energiantuotannon kohdetta. Kiovan asukkaista kahdeksankymmentä prosenttia menetti vedensaannin ja satojatuhansia jäi ilman sähköä useammaksi päiväksi. Venäjän siviiliväestöä vastaan kohdistunut terroripommitus sai useat länsimaat toimittamaan Ukrainalle lisää kehittynyttä ilmatorjuntakalustoa sekä muun muassa satoja generaattoreita siviiliväestön tukemiseksi.
Venäjä on jatkanut iskuja energiahuoltoa vastaan, mutta ne ovat viime päivinä hiipuneet ja merkittäviä vahinkoja ei ole saatu aikaan. Venäjällä alkaa ilmeisesti olla pulaa ohjuksista ja vaanivista lennokeista, joita yritetään ostaa Iranilta lisää.
Venäjän selustassa ukrainalaiset partisaanit ovat jatkaneet iskuja venäläisiä miehitysjoukkoja ja heitä tukevia maanpettureita vastaan. Maaliskuun alusta marraskuun alkuun partisaanit tekivät ainakin 34 iskua. Venäläisten kyky valvoa selusta-alueita ja estää partisaanitoiminta on rajallinen, vaikka miehitetyille alueille on keskitetty kansalliskaarin ja turvallisuuspalvelu FSB:n joukkoja.
Lokakuun 29.päivä Ukraina iski Sevastopolin sotasatamaan lennokeilla ja kauko-ohjatuilla veneillä (USV – Unmanned Surface Vessel). Venäläisten mukaan hyökkäykseen käytettiin 9 lennokkia ja 7 USV:ta, mutta venäläisten mukaan kaikki tuhottiin ilman että ne aiheuttivat vahinkoja. Ukrainalaisten julkaisemat videot kuitenkin osoittavat, että USV:t osuivat ainakin yhteen fregattiin ja yhteen miinantorjunta-alukseen. Isku oli taas uusi osoitus ukrainalaisten innovatiivisuudesta ja kyvystä vaikuttaa venäjän asevoimien tukeutumiseen Krimillä. Hyökkäyksen onnistuminen oli yllättävää, koska yksi USV oli joutunut venäläisten käsiin Krimillä jo 21.syyskuuta ilmeisesti teknisen vian takia. Venäläisillä olisi pitänyt olla käsitys uhasta, silti hyökkäykseen ei varauduttu riittävästi.
Operaatioiden jatko marraskuussa
Kenraali Surovikin sai eräiden arvioiden mukaan Putinin myöntymään Hersonin sillanpääaseman tyhjentämiseen sillä, että lupasi Putinille Donetskin oblastin valtaamisen. Surovikinin käskystä hyökkäyksiä Donetskin suunnassa on lisätty etenkin Bakhmutin suunnassa. Surovikin todennäköisesti pyrkii muodostamaan Hersonin suunnasta siirrettävillä joukoilla ja reservistä muodostetuilla joukoilla uuden voimaryhmän, jolla pyritään murtamaan ukrainalaisten puolustus. Alueella on jo sekava joukko Venäjän asevoimien joukkoja, ”kansantasavaltojen” joukkoja, Wagnerin palkkasotilaita ja tshetsheenijoukkoja. Kaikkien näiden ottaminen johtoon ei todennäköisesti ole mahdollista koska Prigozin ja Kardyrov eivät halua luovuttaa joukkojaan muiden johtoon. Lisäksi Surovikin tuskin saa riittävästi aikaa joukkojen täydentämiseen ja kouluttamiseen, vaan ne heitetään taisteluun niin pian kuin mahdollista. Venäjän hyökkäykset tuskin johtavat mihinkään suurempaan läpimurtoon, varsinkin kun Ukraina kykenee tarvittaessa siirtämään alueelle vahvennuksia.
Venäjä pyrkinee samaan aikaan puolustamaan Hersonin suunnassa Dnipron jokilinjaa sinne rakennetun puolustusaseman turvin ja estämään mahdolliset ylimenohyökkäykset. Harkovan itäpuolisilla alueilla Venäjä pyrkii pysäyttämään ukrainan etenemisen tukeutuen valmisteltuihin puolustusasemiin ja reservistä tuleviin vahvennuksiin. Venäjä aikoo eräiden tietojen mukaan perustaa liikekannallepanon kautta kolme armeijakuntaa, jotka sijoitettaisiin Hersonin, Zaporizzjan ja Donetskin suuntiin reserveiksi ja miehittämään puolustusasemia.
Valko-Venäjän suunnalla Venäjä pyrkinee sitomaan ukrainalaisia kouluttamalla siellä reserviläisiä sekä luomalla sinne hiljalleen jonkinlaista voimaryhmää. Venäjän kyky hyökätä Valko-Venäjän suunnasta on kuitenkin heikko ja voimaryhmän muodostaminen kestänee kevääseen. Valko-Venäjän asevoimat tuskin lähtevät tukemaan Venäjää mahdollisessa hyökkäyksessä.
Ukraina pyrkinee sitomaan venäläisiä Harkovan suunnassa jatkamalla pienimuotoisia hyökkäyksiä sekä pysäyttämään venäläisten hyökkäykset Donetskin suunnassa. Hersonin suunnassa, Ukraina kykenee vaikeuttamaan sekä Hersonin suunnan joukkojen, että Krimin huoltoa pitkän kantaman vaikuttamisella. Kerchin salmen sillan ollessa edelleen pääosin käyttökelvoton Venäjä joutuu käyttämään mantereen puolella kulkevia rautateitä, jotka ovat Himarsin kantaman sisällä. Merikuljetusten käyttöä taasen rajoittaa Ukrainan osoittama kyky iskeä jopa Sevastopolin sotasatamaan USV- ja lennokkikalustolla.
Mihin Ukraina laittaa painopisteen seuraavaksi selvinnee lähiviikkoina. Hyökkäys Zaporizzjasta Mariupolin suuntaan mahdollistaisi maayhteyden katkaisemisen Krimille ilman haastavaa Dnipron ylitystä. Toisaalta samalla avautuisi pitkät sivustat alueella, missä Venäjällä on hyvä kyky huoltaa joukkojaan Donetskin rautatieverkkoon tukeutuen. Hersonin suunta on venäläisille haastavampi huollollisesti, mutta Dnipron ylittäminen olisi vaativa operaatio. Joka tapauksessa Venäjä pyrkinee pitämään kiinni eteläisestä rantamaasta hinnalla millä hyvänsä, koska se tarvitsee maayhteyttä Krimille Kerchin salmen sillan haavoittuvuuden takia, turvatakseen Krimin vesihuollon ja etenkin pitääkseen yllä puskurivyöhykettä Krimin suojana. Jos Ukraina valtaa alueen ja saa suuren osan Krimistä Himarsien tulen alle, käy niemimaan puolustaminen nopeasti ylivoimaiseksi.
Eräiden tietojen mukaan Ukraina olisi jo saanut jalansijaa Dnipron eteläpuolella tekemällä pienellä joukolla maihinnousun Kinburnin niemimaalle Venäjän joukkojen vasemmalle sivustalle. Alue on pitkälti luonnonsuojelualuetta vähäisellä tiestöllä, vaatimattomalla satamakapasiteetilla eikä Ukrainalla ole suurempaa raskaamman kaluston merikuljetuskykyä, joten vaikka tieto pitäisi paikkansa, ei operaatio luo välitöntä uhkaa Venäjän puolustusasemille. Operaatio olisi kuitenkin hyvä esimerkki Ukrainan asevoimien kyvystä temmata aloite ja yllättää venäläiset niin taktisella kuin operatiivisella tasolla.
Vaikka talvi hidastaa ja vaikeuttaa suurempia operaatioita, eivät taistelut tulle loppumaan talvellakaan. Ukrainalaisilla on aloite ja hyökkäyshenki päällä, ja he tietävät, että sodan pitkittyminen on Putinille eduksi. Sen takia ukrainalaiset tullevat jatkavat hyökkäystä talvellakin. Venäläisten yllättävänkin huonot talvivarusteet, heikkenevä kalusto- ja huoltotilanne ja huonosti koulutetut joukot antavat mahdollisuuksia ainakin paikallisiin menestyksiin.
Venäjä on menettänyt aloitteen taistelukentällä, mutta sillä on edelleen aloite Ukrainan selustassa. Venäjä pyrkii jatkamaan Ukrainan energiahuollon tuhoamista tehdäkseen suurista asutuskeskuksista asuinkelvottomia ja aiheuttaakseen pahimmassa tapauksessa uuden pakolaisaallon länsimaihin. Venäjän onnistuminen riippuu täysin Iranin tuesta ja siitä, miten Ukraina pystyy vahventamaan ilmapuolustustaan lännen tuella.
Tappioiden vertailua
Seuraavassa on Ukrainan puolustusministeriön ilmoitus ja suluissa hollantilaisen Oryxin ilmoitus Venäjän tappioista 14.11. mennessä:
Kaikkiaan 2848 (1485) panssarivaunua, 5748 (3370) panssariajoneuvoa, 1839 (511) tykkiä ja kranaatinheitintä, 393 (151) raketinheitintä, 206 (117) ilmatorjunta-asetta/-järjestelmää, 4316 (1966) pyöräajoneuvoa, 1509 (148) lennokkia, 278 (63) taistelulentokonetta, 261 (63) helikopteria, risteilijä (1), korvetti, 6 (3) maihinnousualusta ja 6 (5) veneluokan partioalusta, miinanraivaaja (1) ja hinaaja (1). Venäjän todelliset tappiot lienevät jossain mainittujen lukujen välimaastossa, todennäköisesti yli 2000 panssarivaunua, 4500 panssariajoneuvoa, yli 800 tykkiä ja raketinheitintä jne. Lentokoneiden ja helikopterien osalta Venäjän tappiot lienevät alle sata lentokonetta ja sata helikopteria.
Ukrainan mukaan Venäjä on menettänyt kaikkiaan noin 81 370 sotilasta kaatuneina. Tämä sisältää myös palkkasotilaat ja Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” joukot. Tietoa ei ole kyetty vahvistamaan. Läntiset arviot liikkuvat kuitenkin jo 40 000-50 000 kaatuneen välillä. Tämä tarkoittaisi todennäköisesti reilusti yli 150 000 sotilaan kokonaistappioita. Osa lievemmin haavoittuneista on tosin jo takaisin palveluksessa.
Hollantilaisen Oryxin arvio Ukrainan tappioista (suluissa ulkomaisena apuna saadun kaluston tappiot) on 14.11. mennessä:
Kaikkiaan 360 (30) panssarivaunua ja 1068 (137) panssariajoneuvoa, 153 (30) tykkiä ja kranaatinheitintä, 32 raketinheitintä, 72 (1) ilmatorjunta-asetta/-järjestelmää, 344 (5) pyöräajoneuvoa, 51 (19) lennokkia, 55 (2) taistelulentokonetta, 22 helikopteria, merivoimien fregatti, 5 tykkivenettä, 12 (1) partiovenettä, miinanraivaaja, hinaaja ja komentoalus.
Ukrainan maavoimien johdon mukaan Ukraina oli menettänyt jo kesällä noin 400 panssarivaunua, 1300 panssariajoneuvoa ja 700 tykistöasetta, mikä merkitsisi 30-50% tappioita. Lännen aseapu ja sotasaalismateriaali ovat jo korvanneet tappiot. Pelkästään venäläisiä panssarivaunuja Ukraina on saanut sotasaaliiksi toimintakunnossa noin 515 ja panssariajoneuvoja yli 1000. Lännestä saatu kalusto on valtaosin modernimpaa kuin mitä Venäjä saa käyttöönsä. Länsiavusta on menetetty tähän mennessä taisteluissa noin 10%. Venäjän kalustotappiot ovat edelleen lähes neljä kertaa suuremmat kuin Ukrainan.
Ukrainan henkilöstötappiot ovat todennäköisesti jo yli 20 000 kaatunutta. Kokonaistappioina todennäköisesti jo selvästi yli 100 000 kaatunutta, haavoittunutta ja sotavankia. Kokonaisuutena Ukraina on tappioista huolimatta suhteellisesti Venäjään nähden vahvempi kuin syyskuussa.
Osapuolten voiman kasvu
Venäjä on pyrkinyt vahvistamaan sotilaallista voimaansa osittaisella liikekannallepanolla, jossa otettiin palvelukseen yli 300 000 reserviläistä. Venäjän liikekannallepanojärjestelmä oli kuitenkin purettu vuoden 2008 jälkeen kun Venäjä aloitti siirtymisen ammattiarmeijaan, joka epäonnistui sekin. Tämän takia asevoimilla ei näyttänyt olevat tarkkaa kuvaa reserviläisten yhteystiedoista ja sotilaskoulutuksesta, mikä vaikeutti liikekannallepanoa. Lukuisia virheitä tehtiin ja palvelukseen käskettiin henkilöitä, joiden piti olla vapautettu palveluksesta sairauksien, siviilikoulutuksen tai perheolojen takia. Osalla palvelukseen käsketyistä ei ollut minkäänlaista sotilaskoulutusta ja pääosa ei ollut saanut minkäänlaista kertausharjoituskoulutusta varusmies- tai sopimussotilaskoulutuksensa jälkeen.
Venäjän rajallista liikekannallepanokykyä kuvaa sekin, että normaalisti lokakuun alussa alkava varusmiesten talvisaapumiserän palvelukseen astuminen siirrettiin kuukaudella marraskuun alkuun, koska palvelukseen astumisesta vastaavat sotilaskomissariaatit olivat liian kiireisiä reserviläisten käsittelyllä kyetäkseen hoitamaan varusmiehiä.
Reserviläisille ei ole ollut jakaa kunnon henkilökohtaisia varusteita. Osa sai ruostuneita aseita. Henkilökohtaisia suojavarusteita ei jaettu läheskään kaikille tai ne olivat laadultaan ala-arvoisia. Pääosa ei myöskään saanut lääkintämateriaalia ja reserviläisiä kehotettiin jopa pyytämään sukulaisiltaan autojen ensiapupakkauksia ja tamponeja ensiapuvälineiksi. Minkäänlaisia pimeätoimintavälineitä ei myöskään ole jakaa. Henkilökohtaisia varusteita yritettiin monilla alueilla kerätä erilaisilla rahankeräyksillä. Sosiaalisessa mediassa on pyörinyt lukuisia videoita, joissa reserviläiset valittavat surkeista varusteista ja olosuhteista sekä jopa mellakoivat ja uhkailevat upseereita.
Toinen ongelma oli kouluttajien ja majoitusvälineiden puute. Pääosa Venäjän maavoimien, merijalkaväen ja maahanlaskujoukkojen upseereista on Ukrainassa, ja upseeritappiot ovat olleet suuria. Reserviläisiä on useissa paikoissa makuutettu kuukausia huonoissa majoitusoloissa ja huonolla muonituksella ilman minkäänlaista järkevää sotilaskoulutusta sulkeisjärjestysharjoituksia lukuun ottamatta.
Tämän lisäksi Venäjällä on suuria vaikeuksia järjestää joukkokohtaista materiaalia ja raskasta aseistusta. Panssarikalustoa kuluu taisteluissa enemmän kuin mitä Venäjän sotateollisuus kykenee korjaamaan liikekannallepanovarastoissa olevista vanhentuneista taistelukelvottomista vaunuista taistelukuntoon. Kalusto on pääosin 1970-80 -luvuilta, osin jopa 1960-luvulta, eikä sitä kyetä mitenkään modernisoimaan, vain korjaamaan käyttökelpoisiksi sille teknologiatasolle missä ne sattuvat olemaan. Kalustopulaa kuvaa sekin, että jopa 1940-luvulta olevia vedettäviä tykkejä on otettu palveluskäyttöön. Etenkin ilmavoimille tappiot ovat kipeitä, koska niitä ei kyetä korvaamaan edes vanhemmalla kalustolla. Muun muassa KA-52 taisteluhelikoptereista on menetetty jo neljännes.
Venäjä on saanut Valko-Venäjän varastoista noin sata T-72A -panssarivaunua ja yli 60 000 tonnia tykistön ampumatarvikkeita. Pohjois-Koreasta on ilmeisesti saatu myös tykistön ampumatarvikkeita ja sieltä on tilattu talvivaatetusta joukoille. Iran on toimittanut lennokkeja ja satoja vaanivia lennokkeja. Venäjä yrittää ostaa siltä lisää lennokkeja ja jopa tykistöohjuksia. Tämä kuvaa Venäjän sotateollisuuden heikkoa kykyä tuottaa sekä modernia kalustoa, että edes tykistön ampumatarvikkeita. Iranin vaanivilla lennokeilla on korvattu omien pitkän kantaman ohjusten puutetta. Läntisten arvioiden mukaan Venäjällä on enää noin 600-1000 Kalibr-risteilyohjusta ja ilmasta laukaistavaa risteilyohjusta sekä vajaat kaksisataa Iskander-ohjusta, ja uusia kyettiin tekemään ennen hyökkäystä noin kaksisataa vuodessa, nyt ei ilmeisesti edes näin paljon. Iranilla ei kuitenkaan ole kykyä luovuttaa lennokkeja ja tykistöohjuksia merkittäviä määriä, joten Venäjän ahdinko tullee syvenemään talven kuluessa.
Ukraina saa edelleen lännestä koulutusapua suuren reservinsä kouluttamisessa sekä materiaaliapua. Ei tosin siinä määrin, kun katsoisi tarvitsevansa voidakseen ajaa venäläiset maasta ensi vuoden aikana. Ukraina haluaisi etenkin pitkän kantaman ohjuksia, kehittynyttä ilmatorjuntaa ja hävittäjäkoneita.
Kumpikin osapuoli pyrkii kasvattamaan taistelukykyään, mutta Venäjän kyky on selvästi heikompi kuin Ukrainan niin määrän kuin laadun suhteen. Ainoa mitä Venäjä voi heittää tuleen paljon, on huonosti varustettuja, huonosti koulutettuja, huonosti johdettuja ja huonosti motivoituneita reserviläisiä. Reserviläisten tappiot tulevat olemaan suuria. Liikekannallepano riittävän ”tykinruoan” takaamiseksi tullee jatkumaan viimeistään ennen kevättä. Talven aikana selviää, miten liikekannallepanon jatkuminen ja suuret tappiot vaikuttavat Venäjän sisäiseen tilanteeseen ja reservin taistelutahtoon.
