Ukrainan sodan aikana venäläistä modernia vaunukalustoa on vallattu ehjänä valtavat määrät. Tämä on mahdollistanut reaktiivisten lisäpanssarien tutkimisen, mukaan lukien raskaan Relikt-reaktiivipanssarin. Jos lännellä ei aikaisemmin ollut kyseisiä räjähdelevyjä hallussaan, on niitä nyt. Ihmetystä on herättänyt myös reaktiivisten suojien toimimattomuus tilanteissa, joissa panssarintorjunta-aseen läpäisy olisi pitänyt kyetä estämään. Brittitiedustelu on raportoinut näistä puutteista. Suomen Sotilas selvitti mikä venäläisten vaunujen suojauksessa mättää.
Venäläisten taistelupanssarivaunujen reaktiivielementtien kerrosrakenteissa on havaittu vakavia puutteita pitkin Ukrainan sotaa. Tämä on johtanut siihen, että reaktiivipanssarit eivät ole toimineet halutulla tavalla. On ollut tapauksia, joissa esimerkiksi taistelupanssarivaunun kattoelementeistä on puuttunut kokonaan räjähdelevyt, ja tilalla on ollut vain pelkät kumilevyt. Tämä on herättänyt paljon ihmetystä.
Kumilevyt toki kuuluvat olla näissä kattoelementeissä, mutta sieltä tulisi löytyä myös teräs- ja räjähdelevyjä optimaalisesti kerrostettuna. Kumielementtien tarkoitus on kasvattaa elastisen käytöksen vuoksi reaktiivipanssarin vaikutusaikaa läpäisevään projektiiliin. Englannin kielessä puhutaan “passive reactive cassette” -konfiguraatiosta.
panssarintorjunta-aseita vastaan. (Lähde: mil.gov.ua via Wikimedia Commons, CC-BY-4.0 license)
Puutteet venäläisten vaunujen reaktiivisissa suojissa eivät rajoitu ainoastaan kattoelementteihin. Laiminlyönnit elementtien kerrostamisessa johtuvat varmasti puutteellisesta koulutuksesta ja välinpitämättömyydestä. Toinen syy voi olla, että räjähdelevyjä ei ole ollut saatavilla tarpeeksi suuria määriä.
Hiekkaa vai räjähdettä?
Venäläisissä T-72B3 UBKh- (Obr. 2016) ja T-80BVM-vaunuista löytyy ”reaktiivireput” rungon kyljissä raskaiden Relikt-helmalevyjen päältä. Niiden sanotaan nostavan kylkien kumulatiivisen suojaustason 600 millimetriin valssattua homogeenista panssariterästä (RHA). Twitterissä julkaistiin kuvia jo 5.3.2022 näiden reaktiivireppujen sisällöstä vallattua T-72B3 UBKh (Obr. 2016) -vaunua tutkittaessa. Sieltä löytyi pelkästään kananmunakennoja muistuttavia inserttejä. Inserttien tarkoituksena on pitää viistoon asennetut räjähdelevyt optimaalisen välimatkan päässä toisistaan, mahdollistaen niiden toiminnan. Ne siis kuuluvat olla reppujen sisällä, eivätkä täten ole vain huono vitsi.
Reaktiivireput sisältävät lukuisia viistossa olevia 4S22-räjähdelevyjä. Näitä käytetään myös raskaissa Kontakt-5-reaktiivielementeissä. 4S22-levyjen räjähteen TNT-ekvivalentti on 330 grammaa. Usein kerrotaan edellä mainittujen vaunujen tornien kyljissä takana olevien reaktiivielementtien sisältävän 4S24-räjähdelevyjä. Nekin sisältävät 4S22-levyjä venäläisten dokumenttien mukaan. Tarkkana saa olla, sillä virheet monistuvat helposti lähteestä toiseen.
Reaktiivireppujen inserttien käytölle löytyy myös hieman eriskummallinen selitys. Tunnettu valokuvaaja Vitaly V. Kuzmin raportoi näistä kananmunakennoinserteistä jo vuonna 2017. Eräs venäläinen panssarivaunun johtaja kertoi Kuzminille reppujen olevan tarkoitus täyttää hiekalla ja inserttien tehtävänä olisi kovettaa hiekka. Kuulostaa oudolta, mutta nämä olivat hänen sanansa. Kyseessä voi olla väärää tietoa, tai sitten se on vaihtoehtoinen tapa käyttää reaktiivireppuja räjähde-elementtien puuttuessa.
Oli miten vain, edellä mainitussa 5.3.2022 tutkitussa T-72B3-vaunussa oli pelkät kannanmunakennoinsertit ilman räjähdelevyjä tai hiekkaa. Reaktiivireput eivät tällöin tarjoa mitään lisäsuojaa. Tämänkaltaista laiminlyöntiä on nähty ensimmäisestä Tshetshenian sodasta lähtien. Räjähdelevyjen puuttumista reaktiivielementeistä ei voida tosin soveltaa jokaiseen venäläiseen panssarivanuun, sillä varmasti on paljon vaunuja, joissa miehistö on huolehtinut niiden asentamisesta.
(Lähde: Vitaly V. Kuzmin via Twitter: @Russian_Defence)
Hiekan suojavaikutus ontelosuihkuja vastaan
Oletetaan hetki, että reaktiivireppujen hiekkateoria olisi oikein ja tarkastellaan, mitä suojaa sillä saisi. Hiekka tai muu maa-aines on melko tehokas tapa yhdessä erotellun panssarointiratkaisun kanssa vaikuttaa kumulatiivisten panssarintorjunta-aseiden läpäisyyn.
Jos otetaan esimerkkinä eräs noin 260 millimetrin valssatun homogeenisen panssariteräksen (RHA) läpäisyn omaavan ontelosuihkun isku kymmenen senttimetrin paksuiseen hiekkavalliin, on ontelosuihkulla jäännösläpäisyä välimatkan päässä olevaan RHA:han enää noin 70 millimetriä. Eli läpäisy heikkenee yli 70 prosenttia kymmenen senttimerin hiekkavallin läpäisyn jälkeen. Tätä arvoa ei tule ymmärtää siten, että sitä voidaan soveltaa kaikkiin ontelosuihkuihin ja iskutilanteisiin. Asiat pitää tarkastella aina tapauskohtaisesti, sillä iskumuuttujia on valtavasti.
Hiekan ollessa märkää laskee edellä mainitussa esimerkissä jäännösläpäisy noin 50 millimetrin tasolle. Tämä ei ihan vielä riittäisi T-72B3 UBKh- (Obr. 2016) tai T-80BVM-vaunun 80 millimetriä paksun rungon läpäisyyn suoraan sivultapäin. Muutenkin reaktiivireppujen paksuus on noin kaksikymmentä senttimetriä silmämääräisesti arvioituna.
Sekundaarivaikutusta
Pelkkä panssarinläpäisy ei riitä vaunun tuhoamiseen, vaan läpäisevällä projektiililla tulee olla riittävästi jäännösläpäisyä tarvittavien sekundäärivaikutuksien aikaan saamiseksi. Klassisissa venäläisissä taistelupanssarivaunuissa ampumatarvikkeet ovat sijoiteltuna automaattilatausjärjestelmään ja myös ympäri taistelutilaa. Tämä on katastrofi, joka odottaa tapahtumistaan.
Läpäisevä projektiili ja sen aikaansaama sirpalevaikutus voivat aiheuttaa erityyppisiä reaktioita ampumatarvikkeissa aina detonaatiosta matalan painetason palamiseen. Näissä tilanteissa epäherkät ampumatarvikkeet auttavat.
Räjähteiden kokemia reaktiotasoja voidaan arvioida esimerkiksi Manfred Heldin kehittämällä v2d-kriteerillä, jossa v on projektiilin iskunopeus ja d sen halkaisija. Mitä suurempi arvo, sitä todennäköisempää saada voimakas reaktio ampumatarvikkeessa. NATO-standardit jakavat räjähteiden kokemat reaktiot kuuteen luokkaan, jossa ensimmäinen luokka tarkoittaa koko räjähdeainemassan detonaatiota ja kuudes luokka tarkoittaa ei reaktiota ilman jatkuvaa ulkoista ärsykettä.
Panssarintorjunnan näkökulma
T-72B3 UBKh- (Obr. 2016) ja T-80BVM-vaunut on hyvin suojattu kattavalla reaktiivipanssarilla olettaen, että niihin on asennettu räjähdelevyt. Monotaistelulatauksen omaavilla kevyillä tai raskailla kertasingoilla tuskin saa vaikusta ensimmäisellä osumalla, se vaatii pikemminkin sinkoparin tulen keskittämisen samaan kohtaan. Ylhäältä iskevillä panssarintorjunta-aseilla päästään hyvään vaikutukseen, kuten Ukrainassa on nähty. Kaiken saa aina tuhottua.
