Suomen Sotilaan avustaja Tom Lindblom haastatteli kaimaansa Tomia, joka palvelee vapaaehtoisena Ukrainassa – vapauden etulinjassa.
Millaista siellä on?
Olemme pääosin maan läntisessä osassa, vaikka välillä liikumme ympäriinsä. Lännessä tilanne on melko rauhallinen. Täällä ei ole tällä hetkellä suurta riskiä maahyökkäykselle. Isoimmat sotilaalliset riskit ovat ohjusiskut ja vastapuolen sabotöörit. En ole kuitenkaan tietoinen kaupunkiin kohdistuneista sabotaasi-iskuista. Ohjuksilla on isketty sodan alkuvaiheessa kahdesti kaupungin lentokentälle ja kerran polttoainevarikolle.
Isompana riskinä pidän paikallista liikennettä ja teiden paikoittain hyvin huonoa kuntoa. Teiden kunnon seurauksena olemme joutuneet huoltamaan autojamme jatkuvasti. Paikalliset tykkäävät myös ajaa lujaa eikä ukrainalaisissa autoissa ole usein turvavöitä. Onneksi moni automme on tullut lahjoituksena Liettuasta ja niissä taas on turvavyöt.
Miten sota sitten näkyy täällä? Lähimpiä isoja kaupunkeja, Lviv:iä ja Rivneä, on pommitettu ohjuksin. Se näkyy täällä siten, että ilmahälytyssireenit soivat koko kaupungissa. Niiden ääneen olen jo tottunut. En yleensä reagoi hälytyksiin, ellen ole merkittävän kohteen lähettyvillä. Kaupungin isolla kirkolla järjestetään lähes säännöllisesti muistotilaisuuksia kaatuneille. Teiden varsilla on joka paikassa erinäisiä tiesulkuja ja puolustusasemia. Kaikkialla on hiekkasäkeistä kasattuja bunkkereita, kiemurtelevia betoniesteitä, piikkejä ja metallisia hämähäkkejä. Poliisit ovat raskaasti aseistautuneita ja heitä on paljon. Sotilaita ei ole mitenkään kummallisen paljon.
Asumme mukavasti hostellimaisissa majoituksissa. Paikalliset tarjoavat meille tilat, puitteet ja ateriat. Edelliseen ”rotaationi” nähden täällä näyttää jo aivan kesäiseltä. Puissa on lehdet, ruoho kasvaa vihreänä ja teiden varret ovat täynnä kanoja, vuohia, hevosia ja lehmiä. Täällä on t-paitakelit.
Kuinka monta suomalaista?
Meitä on täällä muutama suomalainen. Toimintamme perustuu vapaaehtoisuuteen, minkä takia väkimäärä vaihtelee paljon.
Mitä teette?
Koulutamme erilaisia joukko-osastoja: vapaaehtoistaistelijoita, rajavartijoita ym. Koulutamme vain taisteluihin osallistuvia joukkoja. Koulutus on Nato-standardien mukaista ja lähtee liikkeelle ihan perusteista. Iso haaste on paikallisten vapaaehtoisjoukkojen monimuotoisuus ja jonkinasteinen organisaation puute.
Joitakin aiheita, joita olemme tähän mennessä kouluttaneet:
• Aseenkäsittely ja siihen liittyvä turvallisuus.
• Ammunta kiväärillä, pistoolilla, konekiväärillä ja tarkkuuskiväärillä.
• Taistelu rakennetulla alueella.
• Reagointia viholliskosketukseen jalkaisin ja ajoneuvolla liikuttaessa.
• Dronejen käyttö tiedusteluun ja hyökkäykseen.
• Maastoajo nelivedoilla ja moottoripyörillä.
• Kartanluku ja suunnistus.
Mikä on ukrainalaisten käsitys sodasta?
Paikalliset tuntuvat olevan hyvin toiveikkaita menestyksensä osalta. Se on mielestäni täysin perusteltua, sillä he ovat onnistuneet torjumaan Venäjän aggressiota ja palauttamaan monia alueita haltuunsa. Sota on yhdistänyt maata ja herättänyt paikallisissa selkeää ukrainalaista identiteettiä.
Mikä käsitys sinulla ukrainalaisista?
He ovat hyvin ystävällisiä ja vieraanvaraisia ihmisiä. Englannilla täällä pärjää huonosti, sillä hyvin harva esimerkiksi palveluammateissa puhuu juuri ollenkaan englantia. Ukrainan ja venäjän kielten osaamisesta on täällä paljon etua. Jotkut tosin vierastavat venäjän kieltä, mutta se on suhteellisen harvinaista ja ymmärtävät kyllä ulkomaalaisten kohdalla. Ukrainan ja venäjän kielet eroavat huomattavasti enemmän toisistaan kuin aluksi kuvittelin.
Heillä riittää taistelutahtoa.
Muutama sana itsestäsi?
Olen 32-vuotias helsinkiläistynyt pohjalainen, ammatiltani ohjelmistokehittäjä.
Olen aktiivinen reserviläinen. Harrastan sovellettua reserviläisammuntaa (5v), vaellusta ja luonnossa selviytymisen harjoittelua. Olen mukana vapaaehtoisissa maakuntajoukoissa.
Mikä sai lähtemään?
Näin tilanteen sellaisena, joka olisi voinut tapahtua myös meille Suomessa. Koen Ukrainan taistelevan koko itäisen Euroopan turvallisuuden puolesta. Jos Venäjä olisi pärjännyt täällä, mihin he olisivat levittäytyneet seuraavaksi? Seurasin tilanteen kehittymistä aktiivisesti jo viikkoja ennen hyökkäyksen alkamista. Sitten, kun se viimein alkoi, en oikein tahtonut saada töitä tehdyksi.
Päätin silloin, että ehkä olisi hyödyllisempää tehdä asialle jotain sen sijaan, että istun lukemassa uutisia 24/7.
Jos joku suomalainen haluaa auttaa, mitä suosittelet?
Suosittelen ottamaan minuun yhteyttä, yhteystiedot toimituksella.
Slava Ukraini – heroyam slava!
