Kovasti on ihmetelty sitä, että Venäjän sotatoimi Ukrainassa ei vastannut venäläistä sotataitoa ja heidän omia oppejaan. Tällekin saattaa löytyä selitys.
Venäläiset ovat ottaneet mallia länsimaisesta sotataidosta ja modernista sodankäynnistä. Tuli-iskut kaukovaikutteisilla aseilla vihollisen valtiojohtoon ja keskeiseen infrastruktuuriin sekä tärkeimpiin sotilaallisiin suorituskykyihin, kuten ilma-puolustukseen, asevarastoihin ja tärkeimpiin joukkoihin ovat osa Venäjänkin doktriinia.
Seuraavia avaintekijöitä vilisee venäläisessä taktiikassa ja operaatiotaidossa: ilmanherruus, tuliylivoima, joukkojen ylivoima hyökkäyksessä, joukkojen moraalis-psykologinen kestävyys, johtaminen ja huolto. Ja asevoimien kehittämisessä on pantu kovasti arvoa ja asetettu tavoitteita nykytekniikan hyödyntämiseen.
Ukrainan sota, ”sotilaallinen erikoisoperaatio”, alkoikin länsioppien mukaisesti. Ilma- ja ohjusiskut aloittivat operaation ja jo seuraavana päivänä saatiin kuvamateriaalia tuloksista mm. tuhotuneesta ilmavalvontatutkasta. Tämä kokonaisuus jäi kuitenkin aika vaisuksi. Voiman määrä ei vastannut sotimisen asettamia tarpeita.
Tuliylivoimaa Venäjällä armeijalla on. Organisaatioista tulivoimaa löytyy yllin kyllin. Kuitenkin sodan alussa venäläisten maahanlaskua Hostomelin lentokentälle ei tuettu kunnollisella tulivalmistelulla, eikä maahanlaskettua joukkoa tuettu tehokkaasti ilmavoimien tulenkäytöllä. Maahanlasku tuli lyödyksi.
Tykistöä ja raketinheittimistöä, kuten myös ohjustulta on käytetty sumeilematta kaupunkien tuhoamiseen. Tulenkäytön osalta operaatiotaidon kärkioppeja ei taida olla kuitenkaan tappaa siviilejä ja tuhota kokonaisia kaupunginosia ja kaupunkeja. Tosin venäläiset ovat käyttäneet menetelmää esimerkiksi Tsetseniassa ja Syyriassa.
Tulenkäyttö ei siis ole vastannut oppeja operaation alussa. Eikä massiivinen tulenkäyttö myöhemminkään ole ollut tyypillistä operaatiossa menestyvän hyökkääjän tulenkäyttöä.
Vanha hyökkäyksen nyrkkisääntö on, että hyökkääjällä pitää olla kolminkertainen ylivoima. Vielä suuremmalla ylivoimalla ja nopealla liikkeellä voidaan venäläisen sotataidon mukaan vähentää omia tappioita hyökkäyksessä. Nyt kuitenkin voima hajaantui yli tuhannen kilometrin matkalle, kun Venäjä hyökkäsi etelästä, idästä ja pohjoisesta – myös Valko-Venäjän aluetta hyväksi käyttäen.
Voiman keskittämistä ja paikallisen ylivoiman luomista ei kunnolla toteutettu. Aivan keskeistä hyökkäyssodan menestysreseptiä ei tarpeeksi huomioitu.
Venäläisen terminologiaa käyttäen joukkojen ”moraalis-psykologinen kestävyys” on tärkeä tekijä. Etnisesti venäläisille on varmasti ollut vaikeaa hyökätä veljeskansaa vastaan denatsifikaatipropagandasta huolimatta. Onhan kohdatut kyläläiset ihan kuin omat babushkat ja dedushkat, isoäidit ja isoisät, kotivenäjällä. Ja kyllähän Neuvostoliiton väestöjen sekoittumisen johdosta venäläiset ja ukrainalaiset tuntevat toisensa puolin ja toisin, avioliittoja on solmittu ja työkavereita tunnetaan. Samoin oman toiminnan moraalia on varmasti nakertanut Ukrainan asevoimien tinkimätön, jopa raivokas oman maansa puolustaminen. Aasian osista valtakuntaa tuoduille joukoille ukrainalaiset puolustajat ja siviilit eivät ole kuitenkaan veljeskansa.
”Moraalis-psykologinen kestävyys” oli kai laskettu sen varaan, että taisteluihin jouduttaisiin vain paikallisesti ja vähäisessä määrin. Tai luultiin liikoja.
Johtaminen tuntuu ontuvan pahasti Venäjän sodanjohdon näkökulmasta. Siitä kielii erotetut korkea-arvoiset kenraalit, jotka kököttelevät nyt kotiarestissa tutkintaa odotellen. Samoin suuret ylimmän johdon – kenraali- ja everstitason – tappiot taistelukentällä kertovat siitä, että joukot eivät toimi kitkattomasti johdon alaisuudessa. Vastuujohtajat ovat joutuneet poikkeuksellisesti ihan etulinjaan potkimaan joukkojaan eteenpäin ja näin ovat vaarantaneet henkensä. Osa johtamisen epäonnistumista on myös venäläisen sotilaallisen johtamisjärjestelmän passiivisuus, kun lännessä ja meillä taas sotilaskulttuurissa korostetaan johtajien aktiivisuutta ja omatoimisuutta.
Samoin Ukrainan sotaan keskitettiin pataljoonan taisteluosastoja, joita käytettiin sellaisenaan. Nämä esimerkiksi tykistöllä, pioneerijoukoilla ja ilmatorjunnalla vahvistetut pataljoonat on luotu nopeaa reagointia varten ja niillä on kyky itsenäiseen taisteluun. Ne ovat aina lähes välittömästi käytettävissä. Isompaan operaatioon, kuten Ukrainaan, olisi tullut kuitenkin muodostaa prikaatikokoonpanoja, jotka soveltuvat paremmin suuren mittakaavan sodankäyntiin.
Joukkojen johtamisessa on siis epäonnistuttu monin kohdin ja lopputulos on ollut nähtävissä.
Huolto on tärkeä osa mitä tahansa sotatointa. Emme tiedä kuinka Venäjän armeijan huoltoaselaji on toimialansa tehtävät suunnitellut, mutta suurta onnistumista ei tullut. Ilmeisesti jo lähtökohtaisesti osa kalustosta on ollut huonosti huollettua, kun kerrotaan ajoneuvorikoista, akkujen tyhjentymisistä ja odottamattomista rengasvaurioista. Samoin joukkojen liike pysähtyi monessa paikassa polttoainepulaan etulinjassa.
Ei ollut huollonkaan juhlaa.
Miten tässä näin kävi?
Kuten kaikki sotatoimet ja ”sotilaalliset erikoisoperaatiot”, joiden alkaminen määritellään itse, suunnitellaan hyvin huolellisesti. Sotilaallinen suunnitteluprosessi on looginen ja yksityiskohtainen, jotta suunnitelma perustuisi realismiin ja operaatio onnistuisi mahdollisimman hyvin.
Niin oli suunniteltu tämäkin sotilaallinen erikoisoperaatio. Yksityiskohtaisesti. Operaation suunnitteluryhmä perusti vain valitun toimintavaihtoehdon – nyt nähdyn operaation – pääosin väärään analyysiin. Operatiivisen toimintaympäristön analyysissä selvitetään mm. maasto, sääolosuhteet, alueen infrastruktuuri ja väestö sekä vastustajan sotilaallinen suorituskyky hyvin yksityiskohtaisesti.
Näyttää siltä, että jostain syystä laadittu analyysi ei pitänyt paikkaansa. Oliko niin, että ylijohdolle välitettiin vain hyviä uutisia vai oliko analyysin lopullista versiota muokattu johdon uskomusten ja toiveiden mukaisiksi? Vaikea uskoa, että kenttätasolla tiedusteluhenkilöstö olisi ollut niin osaamatonta – ei varmastikaan.
Joka tapauksessa operaation toiminta-ajatus on varmaankin ollut jotakuinkin seuraavanlainen: Kaikki perustui siihen, etteivät ukrainalaiset tee merkittävää vastarintaa, vaikka sitäkin oletettiin kohdattavan jossain määrin. Toiminnan aloittaminen ohjus- ja ilmaiskuin, kuitenkin melko rajoitetussa määrin, uskottiin olevan riittävä voimannäyttö, joka lamauttaisi pääosan kansan vastarinnasta ja loisi voimattomuuden tunnetta Ukrainan sodanjohdossa. Hyökkäyksen aloittaminen kaikista suunnista voima hajauttaen perustui kaiketi ajatukseen, että lähes joka puolelta Ukrainaa alkava maahantunkeutuminen lamauttaisi Ukrainan johdon ja saisi aikaan shokkivaikutuksen ukrainalaisjoukkojen sitoutuessa taisteluun lähes kaikkialla. Koska Ukrainassa mobilisaatiota, sodan ajan joukkojen perustamista, ja ennalta kouluttamista ei oltu tehty ja ilmeisiä hyökkäysuria ei oltu sulutettu, siis miinoitettu estetöineen, kaikki näytti hyvältä tehdyssä suunnitelmassa. Ja siihen varmastikin myös haluttiin uskoa, olihan se toiveiden mukainen.
Ei nimi operaatiota pilaa…
Ei tätä operaatiota etukäteen siis todennäköisesti edes nähty sotatoimena, vaan sotilaallisena erikoisoperaationa – lähes verettömänä kaappauksena, kuten vuonna 2014 Krimillä.
Siksi käytetty termi onkin sotilaallinen erikoisoperaatio – koska näin aidosti uskottiin.
Ja toisekseen: vuonna 1996 vahvistettu Venäjän rikoslaki kieltää erityisesti hyökkäyssodan ja julkisen kehottamisen hyökkäyssotaan. ” Hyökkäyssodan suunnittelusta, valmistelusta ja aloittamisesta on tuomittava vapausrangistus, jonka pituus on vähintään seitsemän ja enintään 15 vuotta” sekä ”Hyökkäyssodan käymisestä on tuomittava vähintään 10 ja enintään 20 vuoden vankeusrangaistukseen”. Niinpä ei suunniteltua ja aloitettua hyökkäyssotaa tohdi hyökkäyssodaksi kutsua, sehän on ankarasti kielletty Venäjällä.
Venäläinen ”sotilaallinen erikoisoperaatio” on nyt kuitenkin toistaiseksi epäonnistunut pahasti ja puna-armeijan sankaritekojen perillinen, Venäjän armeija, on nolannut itsensä ja Äiti-Venäjän. Ja ennen kaikkea presidentti Putinin. Nyt tätä koitetaan paikata piakkoin Ukrainan itäosissa alkavalla operaatiolla. Nähtäväksi jää, noudatetaanko alkavassa operaatiossa nyt sitten paremmin venäläisen sotataidon teesejä.
