Laki on mahdollistanut varusmiespalveluksen suorittaneen reserviläisen siirtyminen siviilipalvelukseen. Moni tätä mahdollisuutta on myös käyttänyt.
Ukrainan sota on kuitenkin saanut monet miettimään, kuinka harkittu teko tuli tehtyä. Eräskin siviilipalvelukseen siirtynyt kutsui itseään Venäjän hyödylliseksi idiootiksi. Paluu reserviimme ei kuitenkaan onnistu, vaikka tahtoa olisi.
Tässä lainsäätäjän ja puolustusvoimien kannattaisi tarkastaa kantaansa. Kannattaako kääntää selkä mielensä muuttaneille? Kyse on maanpuolustustahdosta, pienen kansan tärkeimmästä resurssista.
Vaikka reserviin palaaville ei sijoitusta löytyisikään, on heille kuitenkin annettu mahdollisuus puolustaa aseellisesti isänmaata.
Tällä on valtava vaikutus – varsinkin, kun Ukrainankin kohdalla kaiken aikaa korostetaan kynän ja hengen merkitystä miekkaa vastaan.
Asialla on myös käytännön seurauksia. Varusmiespalveluksen suorittanut, mutta siviilipalvelusmieheksi siirtynyt ei saa osallistua MPK:n aseellisille kursseille.
Ukrainan tapahtumien valossa voi kysyä: onko meillä varaa jättää hyödyntämättä maanpuolustustahtonsa uudelleen osoittaneiden tarjoama lisäresurssi?
Eerikki Rundgren
Luontokartoittaja ja eräopas
Yliluutnantti reservissä
Inari
