Viro on lahjoittamassa Ukrainaan tuntemattoman määrän 122 mm haupitseja, joista Suomessa käytettiin nimikettä 122 H 63 ja Neuvostoliitossa D-30 ”Ljaguška” tai 2A18. Maailman yleisimmäksi kenttätykiksi sanottua asetta on erään tiedon mukaan käytössä 35 maassa.
Suomen Sotilas on parin päivänä ajan pyrkinyt selvittämään Viron lahjoittamien tykkien määrää, mutta vetänyt tässä vesiperän niin puolustusvoimiemme kuin puolustuministeriömmekin suunnilla. Jälkimmäisen tiedotus oli ilmeisen kiireinen kun emme saaneet sieltä lainkaan vastausta lehden toimittajan kysymyksiin.
Paremmin on onnistuttu Viron asevoimien tiedotuksen suunnalla, mutta hekään eivät ole kertoneet lahjoitettavien tykkien määrää. Sen verran vastauksia on kuitenkin saatu, että lahjoitus sisältää vain tykit ja niiden ampumatarvikkeita, ei mitään muuta tykkien käyttöön liittyvää. Mikä tietysti hidastaa niiden saattamista toimivaksi tuliyksiköksi vaikka kalustotyypin tunteva henkilöstö omista riveistä löydettäisiinkin. Onhan tykkimalli tuttu ukrainalaisillekin Neuvostoliiton ajoilta ja itsenäisyydenkin ajalta. Lahjoitettujen ampumatarvikkeiden valikoimasta lehden virolaislähde ei suostunut kertomaan.
Tykki on Virossa vielä käytössä tai kuten meillä sanottaisiin varauksessa sen sodan ajan armeijaan kuuluvan, mutta rauhan aikana vajaan 2. Jalaväebrigaadin tarpeisiin. Prikaatin organisaatiossa on suurtükiväepataljon eli meikäläisittäin patteristo, minkä tykkimäärävahvuus ei ole kuitenkaan lehden tiedossa. Vuonna 2009 Suomesta ostettiin Viroon 42 haupitsia ja näille ampumatarvikkeita, patteriston tykkimäärä tuskin on näin suuri ja valistunut arvaus on että kolmannes tai puolet kokonaismäärästä matkaa nyt Ukrainaan.
122 H 63 virolaisten käytössä. Kuva: Eesti Kaitsevägi.
Viro hankki Suomen tekemien K9 Moukari -kauppojen aikoihin 12 kpl näitä raskaita panssarihaupitseja ja jo aikaisemmin Saksasta oli hankittu 24 kpl 155 mm FH-70- haupitsia ja näin vanhojen kenttätykkien tarve lienee pienentynyt ja mahdollistanut lahjoituksen Ukrainaan.
Lehdistön virheellisesti ”saksalaishaupitsitsiksi” nimeämän 122 H 63 :n maksimikantama on 14-15 km riippuen käytetystä ampumatarvikkeesta, rakettitavusteisella kranaatilla tuntuvasti pidempi. Kolmihaarainen lavetti mahdollistaa poikkeuksellisen 360 asteen ampumasektorin alakulmilla ja tykki on oikeastaan kanuunahaupitsi, sillä sen maksimikoro on kenttätykille poikkeuksellisesti 70 astetta. Vain 3200 kg painoinen tykki on helposti vedettävissä ja lavetti sallii 80 km/h vetonopeuden. Lehden haastattelemat suomalaiset tykkimiehet pitävät haupitsia erittäin käyttökelpoisena ja helppokäyttöisenä, ja muistuttavat, että konstruktion korkea ikä ei tee siitä vanhentunutta.
Lehdistön mainitsema haupitsin käyttö asutuskeskustaistelussa on toki mahdollista, mutta kyseessä on kuitenkin kenttätykki. Samoin lehdistössä esiintynyt ajatus tykin käytöstä panssarintorjunnassa on toki mahdollista, mutta se on siitä kiinni onko käytettävissä tykin ampumatarvikevalikoimaan kuuluvaa ontelokranaattia. Jälkimmäisestä ei lehden suomalaisilla lähteillä näytä olleen tietoa eli tässä valistunut arvaus on että näitä ei virolaisilla ole eivätkä siis ukrainalaisetkaan niitä saa. Toisaalta kuten yllä mainitsimme tykki on Ukrainassa tuttu ja heidän ampumatarvikevalikoimastaan ei lehdellä ole minkäänlaista tietoa.
Tykkien lahjoittaminen on tietysti kannustettava ja hieno ele, ja sillä olisi ehtiessään ajoissa perille varmasti pieni apu taistelussa Venäjää vastaan. Toivon mukaan kalusto ehtii myös käyttöön. Logistiset haasteet ja käyttöönoton sekä mahdollisen koulutuksen vaatima aika asettavat haasteensa.
