Yhdysvaltain tiedusteluhavainnot herättivät länsimaat ja osin Ukrainan itsensäkin suurimittaisen invaasion kasvaneeseen uhkaan.
Venäjän joukkojen- ja kalustonkeskitys Ukrainan rajoille, Valko-Venäjän vajoaminen Moskovan täydelliseksi vasallivaltioksi sekä Krimin ja Transnistrian miehitettyjen alueiden mahdollisuudet suurhyökkäykseen on yhdessä arvioitu sen verran merkittäviksi tekijöiksi, ettei niiden muodostamaa riskiä tulisi aliarvioida.
Itänaapurimme kerrotaan kuljettaneen rintamalle jopa heikosti säilyvää verta – oletettavasti lääkinnällisiä tarkoituksia varten – sekä valmistelevan suomalaisille tuttuun malliin Mainilan laukausten kaltaisia provokaatioita.
Kiristynyt tilanne ja sen muodostama uhka myös Naton itäisille jäsenmaille (sekä mahdollisesti jyrkkenevän pakoterintaman laidalla kärvistelevälle Suomelle) on saanut länsimaat heräämään Ukrainan aseistamisen tarpeeseen sekä Naton itärajan puolustuksen vahvistamiseen, jotta täyteen liekkiinsä leimahtava sota ei olisi Kremlille helppo eikä sille ainakaan tulisi mieleen ryhtyä Baltian maiden, Romanian tai Puolan uhkaamiseen – toivottavasti ei myöskään Suomen tai Moldovan.
Mitä olisi vastassa?
Ukrainan asevoimat on modernisoitunut viime vuosina merkittävästi ja siten jo valmiiksi paremmassa kunnossa kuin vuonna 2014, jolloin maa joutui yllättäen sekä yksin kohtaamaan Krimin miehityksen ja Donbassin alueen epävakauttamisen, jonka Venäjä toteutti “paikallisiksi separatisteiksi” kutsuttujen joukkojen välityksellä. Länsi ja Ukraina leikkivät puolustussodan olevan “terrorisminvastainen operaatio” – osittain siksi, että Venäjälle haluttiin antaa tarvittaessa kunniallinen perääntymistie. Donetskin ja Luhanskin “kansantasavallat” ovat kuitenkin käytännössä täysin Venäjän hallitsemia sekä aseistamia nukkehallintoja.
Tällä hetkellä Ukrainan suurimpien sotilaallisten haavoittuvuuksien uskotaan liittyvän etenkin ilma- ja jossain määrin meripuolustukseen. Monien arvioiden mukaan Venäjän nopea yllätysisku keskeisiin kohteisiin voisi lamauttaa Ukrainan siinä määrin, että huolimatta maajoukkojen kohtuullisesta valmiudesta sekä varustuksesta voitaisiin armeijaa kohtaan iskeä tuhoisasti esimerkiksi drooneilla.
Yhdistettynä vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Valko-Venäjän etelärajasta sijaitsevan Kiovan uhkaamiseen Venäjä saisi näin toimintavapauden siellä, minne operaation strategiset tavoitteet keskittyvät – todennäköisimmin etelässä, Mariupolin ja ehkä myös Odessan seuduilla. Kiovan on arvioitu sinänsä olevan puolustajalle edullinen kaupunkiympäristö, mutta riittävän suuri uhka siviiliuhrien syntymisestä ja esimerkiksi sähkö- sekä muiden huoltoyhteyksien katkaiseminen voisivat pakottaa hallituksen vähintään puolittaiseen antautumiseen.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistön arvion mukaan Venäjä saattaa kuitenkin olla valmis perääntymään vaatimuksistaan ja kaivata nyt uutta Minskin tulitaukoprosessin kaltaista sopimusta tai entisen tehokkaampaa toimeenpanoa. Mahdollisiksi välittäjäksi näyttäisivät asettuvan Turkki ja Israel, joista molemmat ovat omalta osaltaan ilmaisseet valmiutensa toimia tarvittaessa myös Venäjää vastaan.
Sulttaanin lempilelut
Nato-maa Turkki allekirjoitti Ukrainan kanssa merkittävän kahdenvälisten sopimusten sarjan, joka sisältää kauppasuhteiden syventämisen lisäksi myös sotilasteknologista yhteistyötä.
Jälkimmäisen näkyvin osa lienee Bayraktar TB2 -droonien tuotannon aloittaminen Ukrainassa. Maalla on jo entisestään jonkin verran turkkilaisen Baykarin valmistamia drooneja. Lokakuussa ukrainalaiset iskivät Bayraktar TB2:lla “separatistien” asemiin, joten aseet on Donbassin taistelukentillä testattukin.
Ukrainan lisäksi samanlaisia drooneja ovat hankkineet aiemmin ainakin Qatar, Armenian kanssa vuoden 2020 syksyllä voitokkaan sodan käynyt Azerbaidžan sekä ainoana EU-maana Venäjän ja Valko-Venäjän rajanaapuri, Ukrainan keskeisenä tukijana tunnetuksi tullut Puola.
Lisäksi presidentti Recep Tayiip Erdoğan ja kollegansa Volodymyr Zelenskyi sopivat Ukrainan tilaavan turkkilaisia sotalaivoja.
Panssarintorjuntaa
Turkin ja Ukrainan sopimus on sikäli merkittävä, että se tarjoaa suhteellisesti suurta tasoitusta nimenomaan jälkimmäisen puolustuksellisiin heikkouksiin. Monet Nato-maat ovat tyytyneet perinteisempään, mutta määrällisesti kunnioitettavaan aseapuun – ainakin jos tilannetta peilaa aiempiin asenteisiin kohta kymmenen vuotta jatkuneen sodan aikana.
Yhdysvallat on keskittynyt erityisesti panssarintorjunnan tukemiseen satojen Javelin -ohjusten muodossa. Tammikuun aikana maa toimitti Ukrainaan lähes 700 FGM-148 Javelinia. Yhdysvaltain luvalla Javelineja on maahan lähettänyt myös Viro, Latvian ja Liettuan luvattua avuksi niin ikään yhdysvaltalaisia Stinger -ilmatorjuntaohjuksia. Amerikkalaiseen apupakettiin on tiettävästi kuulunut myös lähes parisataa hyvin suojattujen kohteiden tuhoamiseen tarkoitettua SMAW-D:tä.
Iso-Britannia on koulutustuen lisäksi lähettänyt maahan panssarintorjuntakalustoa, sisältäen ilmeisesti ainakin parituhatta raketinheitintä.
Aiemmin varovaisen ulkopolitiikkansa hyvin Venäjä- ja Kiina-kriittiseksi viime vuoden alussa muuttanut Tšekki päätti tammikuun lopulla toimittaa Ukrainaan nelisentuhatta tykistökranaattia.
Taustalla vaikuttaa osaltaan maan pyrkimys päästä eroon neuvostoajan standardien mukaisista 152 millimetrin ammuksista ja ottaa käyttöön modernimpi ranskalainen CAESAR. Ukraina vastaanottanee avun suurella kiitollisuudella, sillä maan omat pyrkimykset 155-millisten Bohdana -telahaupitsien tuotannon käynnistämiseksi eivät ole toistaiseksi menestyneet toivotulla tavoin.
Puolan hallitus on puolestaan hyväksynyt Piorun -olkapääohjusjärjestelmien sekä ampumatarvikkeiden toimituksen Ukrainaan. Pääministeri Mateusz Morawieckin mukaan suunnitelmissa on myös droonien tarjoaminen.
Valmiutensa Ukrainan aseistamiseen ovat ilmaisseet lisäksi ainakin Alankomaat, Espanja sekä Tanska.
Liian vähän, liian myöhään?
Joissakin ukrainalaisissa on herättänyt suoranaista katkeruutta se, kuinka nyt tarjottava aseapu olisi saattanut vuonna 2014 estää tai lopettaa Itä-Ukrainan sodan, ehkä jopa Krimin miehityksen.
Useiden arvioiden mukaan puolustustaisteluaan käyvän maan aseistaminen yhdistettynä massiivisten pakotteiden uhkaan on kuitenkin saanut Venäjän miettimään todennäköisiä hyökkäyssuunnitelmiaan kahdesti, vaikka suurinvaasion riski onkin edelleen täysin todellinen.
Siten voikin ehkä sanoa, että parempi myöhään kuin vasta Suomessa, Puolassa tai Baltiassa.
Itärintamalle paljon uutta
Kiristynyt tilanne on saanut myös Naton vahvistamaan jäsenmaidensa sotilaallista valmiutta.
Perinteisen “erityissuhteen” omaavat Ranska ja Romania pyrkivät luomaan Baltiassa jo vuosia sitten aloitetun Nato-mission kaltaisen järjestelyn, joka toimisi Pariisin alaisuudessa ja edistäisi monikansalliselta pohjalta koko Mustanmeren alueen turvallisuutta. Yhteensä joukkoja voitaisiin siirtää Romaniaan ainakin noin tuhannen miehen verran.
Yhdysvallat puolestaan lisää läsnäoloaan itäisessä ja keskisessä Euroopassa ainakin parintuhannen sotilaan verran. Käytännössä tämä toteutuu amerikkalaisjoukkojen sijoittamisella Puolaan ja Saksaan. Pakettiin kuuluu myös noin tuhannen miehen siirtäminen Saksasta Romaniaan. Lisäksi vajaan kymmenentuhannen on ilmoitettu olevan tarvittaessa nopeasti lähtövalmiudessa.
Iso-Britannia puolestaan aikoo ottaa aiempaa suuremman vastuun Baltian puolustuksesta. Hankkeen yksityiskohdat ovat tätä artikkelia kirjoitettaessa kuitenkin vielä auki.
Jatkossa myös tanskalaiset F-16 -hävittäjät vahvistavat Naton itärajaa Liettuan ilmatilassa ja alankomaalaiset F-35 -koneet Bulgariassa. Espanjan laivaston fregatit partioivat Mustallamerellä.
Silmiinpistävää on, että joukkoja siirretään kriittisestä tilanteesta ja päätösten kansallisesta luonteesta huolimatta käytännössä vain Naton jäsenmaihin. Vaikka Suomen puolustuskyky varsin hyvällä tasolla onkin, fakta tuskin on omiaan hiljentämään maassamme vauhdikkaasti käynnistynyttä ja edelleen jatkuvaa liittoutumisdebattia.
Kuva: Bayraktar TB2. (By Ministry of Defence of Ukraine – https://armyinform.com.ua/2020/12/tureczka-kompaniya-postavyla-zamovnykam-zokrema-j-ukrayini-154-bpla-bayraktar-tb2/, CC BY 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=103368129)
