Yhdysvallat käytti Iranin hyökkäyksen torjunnassa ensimmäistä kertaa RIM-161 Standard Missile 3 (SM-3) ballististen ohjusten torjuntaohjuksiaan taistelutilanteessa. Ammuttujen ohjusten määrä ei ole tarkasti tiedossa.
Ohjushävittäjät USS Arleigh Burke (DDG-51) ja USS Carney (DDG-64) ampuivat itäiseltä Välimereltä neljästä seitsemään Standard Missile 3 -torjuntaohjusta torjuakseen Iranin Israeliin ampumia ballistisia ohjuksia.
USS Carey:llä ja USS Arleigh Burkel:la on Aegis-taistelujärjestelmä, jolla kyetään torjumaan ballistisia ohjuksia. SM-3 -ohjus laukaistaan SPY-1D-tutkan perusteella. SM-3 lentää ilmakehän ulkopuolelle avaruuteen, jossa torjuntaohjus pyrkii tuhoamaan maalina olevan ohjuksen sen lentoradan lakikorkeuden tuntumassa.
Molemmat ohjushävittäjät sijoitettiin Israelin rannikolle Iranin kostoiskun varalta sen jälkeen, kun Iranin konsulaattiin oli hyökätty Damaskoksessa, Syyriassa.
On epäselvää, mitä ohjuksia iranilaiset ampuivat Israelia kohti, mutta kyseessä oli jotkin Iranin keskipitkän matkan ballistisista ohjuksista. Näiden kantama yltää lähes 3000 kilometriin.
Ensimmäistä kertaa vuoden 2004 alussa yhdysvaltalaisille risteilijöille ja hävittäjille sijoitetut SM-3 -ohjukset ovat olleet osa Yhdysvaltain ballististen ohjusten torjuntaverkostoa kaikkialla maailmassa.
Vastaavasti ballististen ohjusten torjuntaan erikoistuneita aluksia on partioinut lähellä Japania ja Etelä-Koreaa torjuakseen mahdollisia Pohjois-Korean ballististen ohjusten hyökkäyksiä.
Vaikka ohjuksen aiempia versioita on ollut käytössä yli kaksi vuosikymmentä ja niille on tehty laajat testit ja koeammunnat, niitä ei ole koskaan aiemmin käytetty taistelu tilanteessa.
Ohjus
RIM-161 Standard Missile 3 (SM-3) on kehitysversio sen edeltäjästä SM-2:sta. RIM-161 SM-3:n nopeus ja kantama ovat aiempia ohjusversioita selvästi suurempia. Taistelukärki on räjähdysaineen sijasta kineettiseen energiaan perustuva, siis törmäävä kappale. Koska SM-3 on yksinomaan ballistinen ohjuspuolustusasejärjestelmä, ohjuksia on vain Aegis-ohjuspuolustusjärjestelmällä varustetuissa aluksissa.
SM-3 -ohjusta ohjataan lentoradan keskivaiheen aikana komentolinkin ja GPS:n avulla ja lähiohjautuminen tapahtuu ohjuksen lämpöhakupään avulla. Uudessa versiossa, SM-3 Block IIA:ssa, on parannettu propulsiojärjestelmä, mikä mahdollistaa huomattavasti suuremmat nopeudet ja parantaa huomattavasti ohjuksen kantamaa. Ballististen ohjusten torjuntakokeissa SM-3:lla on ennätys 29 torjuntaa 36 yrityksellä. Huomattavaa, että SM-3 -ohjuksen toimintaperiaate ja tekniset ratkaisut ovat ideoina samoja, kuin meille hankitun David’s Sling -ilmatorjuntaohjuksen.
